Aivorungon anatomia: A Gaze Into the Stem of Life

Aivorunko on ektodermaalista alkuperää ja koostuu neljästä osasta: välikarsina, välikarsina, pons ja medulla oblongata. Se toimii aivopuoliskojen välisenä yhteytenä välikarsinan ja pikkuaivojen kanssa ja vastaa elintärkeistä perustoiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen sykkeestä verenpaineesta, tajunnan hallinnasta ja unesta. Aivorunko sisältää sekä valkoista että harmaata ainetta. Aivorungon harmaata ainetta (hermosolujen solurunkoja) on rykelminä ja klustereina koko aivorungossa, ja ne muodostavat aivohermon ytimet, verkkomuodostuman ja pontin ytimet. Valkoinen aine koostuu kuituradoista (hermosolujen aksoneista), jotka kulkevat aivokuorelta – joka on tärkeä tahdonalaisen motoriikan kannalta – ja ääreishermoista ja selkäytimestä – jossa somatosensoriset radat kulkevat – aivojen korkeimpiin osiin. Vaikka aivorungon sisäinen rakenne on monimutkainen, se on systemaattisesti järjestetty, ja se jakautuu kolmeen laminaariin (tectum, tegmentum ja basis), jotka ulottuvat koko sen pituudelta. Moottorirata kulkee pohjan kautta, joka sijaitsee etummaisimmassa osassa. Kallohermon ytimet sijaitsevat keskimmäisessä kerroksessa (tegmentum), juuri neljännen kammion edessä, ja ne on sijoitettu mediaalisesta lateraaliseen toimintansa perusteella: somaattis-motoriset, viskeraalimotoriset, viskeraalisaistimukset ja somaattisaistimukset. Kaikki somatosensoriset radat kulkevat ylöspäin talamukseen ylittäen tegmentumin aivohermon ytimien edessä. Tectum, joka muodostuu quadrigeminaalisesta levystä ja medullarisesta velumista, ei sisällä kraniaalisia ytimiä, ei hermoratoja eikä retikulaarista muodostumaa. Aivorunkoon vaikuttavan vaurion tarkan anatomisen lokalisoinnin tunteminen on ratkaisevan tärkeää neurologisessa diagnosoinnissa, ja sen perusteella on välttämätöntä tuntea pääratojen ja ytimien sijainti asianmukaisesti. Nykyään nykyiset magneettikuvausmenetelmät, vaikka ne ovatkin edelleen makroskooppisia, mahdollistavat aivorungon hienojakoisen sisäisen rakenteen suoran tarkastelun ja mahdollistavat tärkeimpien sisäisten rakenteiden paikantamisen, jotka oikeuttavat potilaan oireet. Tässä artikkelissa käsittelemme aivorungon anatomiaa ja tuomme esiin piirteitä ja maamerkkejä, jotka ovat tärkeitä magneettikuvausten tulkinnassa.