Akio Morita

Syyskuussa 1945 Ibuka perusti radiokorjaamon pommitettuun Shirokiya-tavarataloon Tokion Nihonbashiin. Morita näki sanomalehtiartikkelin Ibukan uudesta yrityksestä ja päätti kirjeenvaihdon jälkeen liittyä hänen seuraansa Tokioon. Moritan isän rahoituksella he perustivat yhdessä Tokyo Tsushin Kogyo Kabushiki Kaishan (Tokyo Telecommunications Engineering Corporation, Sony Corporationin edeltäjä) vuonna 1946 noin 20 työntekijällä ja 190 000 jenin alkupääomalla.

Yhtiö kehitti vuonna 1949 magneettinauhan ja myi vuonna 1950 Japanin ensimmäisen nauhurin. Ibuka oli keskeisessä asemassa varmistamassa transistoriteknologian lisensointia Bell Labsilta Sonylle 1950-luvulla, mikä teki Sonysta yhden ensimmäisistä yrityksistä, joka sovelsi transistoriteknologiaa ei-sotilaalliseen käyttöön. Vuonna 1957 yritys valmisti taskukokoisen radion (ensimmäisenä täysin transistorilla varustetun), ja vuonna 1958 Morita ja Ibuka päättivät nimetä yrityksensä uudelleen Sony Corporationiksi (johdettu sanoista ”sonus” – latinaksi ”ääni” – ja Sonny-boys, joka on yleisin amerikkalainen ilmaisu). Morita oli kaikkien Sonyn valmistamien tuotteiden puolestapuhuja. Koska radio oli kuitenkin hieman liian suuri mahtuakseen paidan taskuun, Morita pakotti työntekijänsä käyttämään paitoja, joissa oli hieman suuremmat taskut, jotta radio näyttäisi ”taskukokoiselta”.

Morita perusti Sony Corporation of American (SONAM, nykyisin lyhenne SCA) vuonna 1960. Samalla hän hämmästyi työntekijöiden liikkuvuudesta amerikkalaisten yritysten välillä, mikä oli tuohon aikaan Japanissa ennenkuulumatonta. Palattuaan Japaniin hän kannusti muiden yritysten kokeneita, keski-ikäisiä työntekijöitä arvioimaan uraansa uudelleen ja harkitsemaan siirtymistä Sonyyn. Yhtiö täytti monia työpaikkoja tällä tavoin ja innoitti muita japanilaisia yrityksiä toimimaan samoin. Vuonna 1961 Sony Corporation oli ensimmäinen japanilainen yritys, joka listautui New Yorkin pörssiin amerikkalaisina talletustodistuksina (ADR).

Maaliskuussa 1968 Morita perusti Japaniin Sonyn ja CBS Recordsin yhteisyrityksen, jonka toimitusjohtajana hän toimi ja jonka tarkoituksena oli valmistaa ”ohjelmistoja” Sonyn laitteistoja varten.

Moritasta tuli Sonyn toimitusjohtaja vuonna 1971, ja hän seurasi tehtävässä Ibukaa, joka oli toiminut tehtävässään vuodet 1950-1971. Vuonna 1975 Sony julkaisi ensimmäisen Betamax-kotivideokasettinauhurin, vuotta ennen kuin VHS-formaatti tuli markkinoille.

Ibuka jäi eläkkeelle vuonna 1976 ja Morita nimitettiin yhtiön puheenjohtajaksi. Vuonna 1979 esiteltiin Walkman, joka oli yksi maailman ensimmäisistä kannettavista musiikkisoittimista, ja vuonna 1982 Sony toi markkinoille maailman ensimmäisen Compact Disc -soittimen, Sony CDP-101:n, jossa oli itse Compact Disc (CD), Sonyn ja Philipsin yhdessä kehittämä uusi tiedon tallennusmuoto. Samana vuonna Sony esitteli 3,5 tuuman levykerakenteen, josta tuli pian vakiintunut standardi. Vuonna 1984 Sony lanseerasi Discman-sarjan, joka laajensi Walkman-tuotemerkin kannettaviin CD-tuotteisiin.

Moritan visiossa yhtiö laajensi aggressiivisesti uusiin liiketoimintoihin. Osa sen motivaatiota tähän oli ”konvergenssin” tavoittelu, joka yhdisti elokuvan, musiikin ja digitaalielektroniikan. Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun Sony oli perustanut yhteisyrityksen CBS Recordsin kanssa Japanissa, se osti CBS Records Groupin, johon kuuluivat Columbia Records, Epic Records ja muut CBS-levy-yhtiöt. Vuonna 1989 se osti myös Columbia Pictures Entertainmentin (Columbia Pictures, TriStar Pictures ja muut).

Norio Ohga, joka oli liittynyt yhtiöön 1950-luvulla sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt Moritalle kirjeen, jossa hän paheksui yhtiön kasettinauhureiden huonoa laatua, tuli Moritan seuraajaksi toimitusjohtajaksi vuonna 1989.

Morita sai aivoverenvuodon vuonna 1993 pelatessaan tennistä, ja 25. marraskuuta 1994 hän luopui Sonyn hallituksen puheenjohtajan tehtävästä, ja hänen seuraajakseen tuli Ohga.

Norio Ohga tuli Sonyn puheenjohtajaksi.