Akupunktio autismiin todettu tehokkaaksi

Akupunktio on tehokas autismin kirjon häiriön (ASD) hoidossa. Hongkongin yliopiston tutkijat paljastavat kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, että sähköakupunktio parantaa ASD:tä sairastavien lasten ydintoimintoja, erityisesti kielen ymmärtämistä ja itsehoitokykyä. Todellista akupunktiota verrattiin näennäisakupunktioon, ja vain todellinen akupunktio tuotti merkittäviä kliinisiä tuloksia. Näyttöön perustuen Hongkongin yliopiston tutkijat päättelevät, että ”akupunktio saattaa olla hyödyllinen liitännäishoito ASD:tä sairastavien lasten varhaisessa interventio-ohjelmassa”.

Tutkimus kuuluu ensimmäisiin kaksoissokkoutettuihin satunnaistettuihin kliinisiin tutkimuksiin, joissa tutkitaan sähköakupunktion tehoa ja turvallisuutta ASD:n hoidossa. Aikaisemmissa tutkimuksissa keskityttiin pääasiassa kielen tai manuaaliseen päänahan akupunktioon. Tässä tutkimuksessa Hongkongin yliopiston tutkijat toteuttivat akupunktiota sähköstimulaation avulla. Tutkimusryhmä valitsi sähköakupunktuurin Chenin ym. tutkimustulosten perusteella, joiden mukaan lyhyt, intensiivinen sähköakupunktiokuuri parantaa mahdollisesti joitakin ASD-lasten erityispiirteitä.

Suunnittelu
Hongkongin yliopiston tutkijat (Wong ym.) käyttivät seuraavaa tutkimusasetelmaa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 55 potilasta, joille tehtiin hoidon jälkeinen arviointi. Heidät oli diagnosoitu ja hoidettu ASD:n vuoksi Duchess of Kentin lastensairaalassa.

Henkilöt jaettiin kahteen haaraan. Hoitoryhmä sai aitoa elektroakupunktiota (EA), jota annettiin akupisteisiin aiemman pilottitutkimuksen perusteella. Toiselle ryhmälle annettiin näennäistä elektroakupunktiota (SEA). Molemmat ryhmät saivat sähköstimulaatiota. Sisäänottokriteerit perustuivat seuraaviin:

• Diagnostinen ja tilastollinen käsikirja (DSM-IV)
• Autism Diagnostic Interview-Revised (ADI-R)
• Autism Diagnostic Observation Scale (ADOS)
• Vuoden ikäiset 3-18-vuotiaat

Suljettiin pois. Potilaat, jotka olivat käyttäneet epilepsialääkkeitä tai jotka olivat saaneet akupunktiohoitoa edeltävien kuuden kuukauden aikana, eivät osallistuneet tutkimukseen.

Akupunktiopisteet
EA- ja SEA-potilaat saivat kolme sähköakupunktiohoitokertaa viikoittain vuoropäivinä, yhteensä neljän viikon ajan. Kukin akupunktiohoito kesti 30 minuuttia ja akupunktiokertoja annettiin yhteensä 12 kappaletta. Osallistujat eivät saaneet rauhoittavia lääkkeitä. Lapset saivat olla vanhempiensa tai hoitajiensa kanssa koko akupunktiohoidon ajan. Todellista akupunktiota saavia potilaita neulottiin seuraaviin akupunktiopisteisiin:

• EX-HN1 (Sishencong)
• M-HN-3 (Yintang)
• PC6 (Neiguan)
• HT7 (Shenmen)
• LV3 (Taichong)
• SP6 (Sanyinjiao)
• AT3 (Ear Naodian)
• TF4 (Ear Shenmen)

Hoito aloitettiin potilaiden ollessa joko selinmakuulla tai istuen. Kun akupistekohdat oli desinfioitu, jokaiseen akupisteeseen työnnettiin 0,30 mm × 40 mm:n kertakäyttöinen sapelimainen neula vakiosyvyyteen. Kun deqi-tunne oli saatu aikaan, neulat liitettiin sähköakupunktiolaitteeseen (malli Hwato SDZ-II, Suzhou Medical Appliance Factory, Kiina), jossa oli hajautettu tiheä aalto. Kun sähköstimulaatio alkoi, neuloja pidettiin 30 minuutin ajan.

Näennäisakupunktioryhmässä neulojen kokonaismäärä, sähköakupunktioasetukset ja hoitoaika olivat samat kuin oikeassa akupunktioryhmässä; näennäisakupunktiopotilaat saivat kuitenkin neuloja ei-meridiaanisiin kohtiin, jotka sijaitsivat 3 – 5 senttimetriä sivusuunnassa oikean akupunktioryhmän valituista akupisteistä. Molemmat ryhmät saivat tavanomaisia toimenpiteitä tai koulutusohjelmia ASD:tä varten. Kaksi EA-ryhmän potilasta sai tutkimuksen aikana myös neuroleptisiä lääkkeitä.

Pohja
Tutkijat esittivät perinteisen kiinalaisen lääketieteen (TCM) perustan ASD:n ymmärtämiselle. ASD luokitellaan ”lapsuuden häiriöksi”. Tärkein hoitoperiaate on ”herättää, auttaa ja rauhoittaa mieltä sekä valaista mentaliteettia ja parantaa kehitysprofiilia”. Ensisijaiset akupisteet valittiin päänahan akupisteistä: Sishencong (EX-HN1), Yintang (EX-NH3). Korvan akupisteet lisättiin: Ear Naodian (AT3), Ear Shenmen (TF4).

Tutkijat valitsivat toissijaiset akupisteet täydentämään ensisijaisia pisteitä. Nämä pisteet sijaitsivat sydämen (Shenmen, HT7), sydänpussin (Neiguan, PC6), maksan (Taichong, LV3) ja pernan (Sanyinjiao, SP6) kanavilla. Tutkijat toteavat, että ”näiden akupisteiden neulominen voi tehdä sydämen esteettömäksi, säädellä maksaa, korjata häiriöitä tai epätasapainoa, vahvistaa tunteita, ruopata pysähtyneisyyttä, virkistää pernaa ja munuaisia ja helpottaa elintärkeiden toimintojen lähdettä.”

Arvioinnit
Potilaiden tuloksia mitattiin useilla välineillä. Tutkijat perustelivat kattavan arviointivälinepaneelin käyttöönottoa. He toteavat: ”Koska ASD on heterogeeninen häiriö, johon liittyy liitännäissairauksia, ja koska yhtä arviointivälinettä ei ole, on vaikea testata tietyn hoidon tehokkuutta.” Tutkijat lisäävät, että mittausvälineet valittiin tutkijoiden 25 vuoden kokemuksen perusteella ASD-interventioista. Lisäksi arviointivälineitä käyttivät vanhemmat ja ammattiarvioijat, jotka olivat sokeita ryhmien jakamiselle. Vanhempia opastettiin käyttämään arviointivälineitä oikein.

Vanhemmat antoivat seuraavat tulosmittarit: Aberrant Behavioral Checklist (ABC), Ritvo-Freeman Real Life Scale (RFRLS), Pediatric Evaluation Disability Inventory (PEDI), Clinical Global Impression-Improvement (CGI-I), vanhempien kertomus. Arvioijat suorittivat seuraavat lopputulosmittaukset: Leiter International Performance Scale-Revised (Leiter-R), Functional Independence Measure for Children (WeeFIM), Reynell Developmental Language Scale (RDLS). Vanhempien kertomuksen perusteella todellisen EA-ryhmän ja näennäisryhmän välillä oli merkittäviä parannuksia sosiaalisessa aloituksessa (p=0,01), reseptiivisessä kielessä (p=0,006), motorisissa taidoissa (p=0,034), koordinaatiokyvyssä (p=0,07) ja tarkkaavaisuussuorituksessa (p=0,003).

Hoidon päätyttyä kirjattiin ylös akupunktuurin käyttömukavuus ja sivuvaikutukset. Tässä tutkimuksessa akupunktiokomplianssi määriteltiin seuraavasti: ”koehenkilöt pystyivät istumaan tai makaamaan sohvalla ottaakseen vastaan akupunktiohoidon, vaikka he itkivät tai tarvitsivat hellästi kädestä tai päästä kiinni pitämistä”. Hyvä hoitomyöntyvyys tarkoitti, että koehenkilöt ”pystyivät tähän kolmen ensimmäisen istunnon aikana, kun taas huono hoitomyöntyvyys määriteltiin siten, että koehenkilöt ”eivät kyenneet istumaan tai makaamaan sohvalla hoitoa varten yhdeksään tai useampaan istuntoon”. Tutkijat toteavat, että ”yli 70 prosenttia ASD:tä sairastavista lapsista sopeutui akupunktiohoitoon hyvin ja vain kahdeksan prosenttia osoitti huonoa akupunktiohoitomyöntyvyyttä.” Sivuvaikutusten osalta ”havaittiin vain lieviä sivuvaikutuksia, kuten pientä pinnallista verenvuotoa tai ärtyneisyyttä akupunktion aikana.” Tutkijat päättelevät: ”Lyhyt, neljän viikon (12 istuntoa) mittainen sähköakupunktiokurssi on hyödyllinen ydintoimintojen parantamiseksi ASD:tä sairastavilla lapsilla, erityisesti kielen ymmärtämisen ja itsehoitokyvyn osalta.”

Tulokset
Tutkijat viittaavat raporttiin, jossa todetaan, että ”noin 40 prosenttia ASD:tä sairastavista lapsista on käyttänyt täydentävää ja vaihtoehtoista lääketiedettä, ja yleisimpiä hoitomuotoja ovat akupunktio ja akupunktio.” Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat merkittäviä muutoksia todellisen akupunktiohoidon hyväksi, mukaan lukien parannukset kielen ymmärtämisessä, itsehoidon avustamisessa, sosiaalisessa aloituksessa, reseptiivisessä kielessä, motorisissa taidoissa, koordinaatiossa ja tarkkaavaisuudessa. He lisäävät, että useimmat potilaat osoittivat hyvää hoitomyöntyvyyttä hyvin vähäisin sivuvaikutuksin.

Notes
Wong V, Chen W X, Liu W L. Randomized Controlled Trial of Electro-Acupuncture for Autism Spectrum Disorder . Alternative Medicine Review, 2010, 15( 2) :136-146.
Chen W X, Liu W L, Wong V. Electroacupuncture for children with autism spectrum disorder: pilot study of 2 cases . The Journal of Alternative and Complementary Medicine， 2008, 14(8) :1057-1065.
Wong VC. Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen (CAM) käyttö autismin kirjon häiriössä (ASD): kiinalaisen ja länsimaisen kulttuurin vertailu (osa A). J Autism Dev Disord 2009;39:454-463.