Al Oerter

Oerter syntyi vuonna 1936 Astoriassa, Queensissa, New Yorkissa ja varttui New Hyde Parkissa; hän kävi Sewanhaka High Schoolia Floral Parkissa. Hän aloitti yleisurheilu-uransa 15-vuotiaana, kun kiekko laskeutui hänen jalkojensa juureen ja hän heitti sen takaisin heittäjäjoukon ohi. Oerter jatkoi heittämistä ja sai lopulta stipendin Kansasin yliopistoon vuonna 1954, jossa hänestä tuli Delta Tau Delta -veljeskunnan jäsen. 193 senttimetrin (193 cm) pituisena ja 127 kilon (280 kg) painavana isokokoisena miehenä Oerter oli luontainen heittäjä. Kansasissa kilpaillessaan hänestä tuli NCAA:n kiekonheittomestari vuonna 1957; hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi seuraavana vuonna.

Oerter aloitti olympiauransa Melbournen kesäolympialaisissa 1956. Häntä ei pidetty ennakkosuosikkina, mutta hän tunsi kilpailun aikana kiireen ja hän päästi heiton 184 jalkaa 22 tuumaa (56,64 m) – joka oli tuolloin uransa paras. Heitto riitti kilpailun voittoon yli viiden tuuman (130 mm) erolla.

Vuonna 1957 näytti siltä, että Oerterin ura olisi ohi 20-vuotiaana, kun hän melkein kuoli auto-onnettomuudessa. Hän toipui ajoissa voidakseen kilpailla vuoden 1960 kesäolympialaisissa Roomassa, jossa hän oli pieni suosikki joukkuetoveriaan Rink Babkaa vastaan, joka oli maailmanennätyksen haltija.

Babka oli kärjessä neljä ensimmäistä kierrosta kuudesta. Hän antoi Oerterille neuvoja ennen viidettä heittoaan; Oerter heitti kiekon 194 jalkaa 2 tuumaa (59,18 m) ja teki olympiaennätyksen. Babka tyytyi hopeamitaliin, kun hän ei pystynyt lyömään Oerterin heittoa.

60-luvun alussa Oerter jatkoi menestystään ja teki ensimmäisen maailmanennätyksensä vuonna 1962. Samalla hän rikkoi ensimmäisenä 200 jalan rajan kiekonheitossa. Häntä pidettiin suurena suosikkina voittamaan kolmas kultamitali Tokiossa vuonna 1964.

Oerteria haittasivat loukkaantumiset ennen kisojen alkua. Häntä vaivasi niskavamma, jonka vuoksi hän joutui käyttämään niskatukea, ja viikkoa ennen kisojen alkua häneltä repesi rustoa kylkiluissa. Oerter kilpaili suurissa kivuissa, mutta hän asetti uuden olympiarajan ja voitti kolmannen olympiakullan, vaikka ei pystynyt viimeiseen heittoonsa kylkiluidensa aiheuttamien kipujen vuoksi. Hän oli sanonut lääkäreille: ”Nämä ovat olympialaiset. Kuolet niiden takia.”

Oerter palasi olympialaisiin vuonna 1968 Mexico Cityssä, mutta joukkuetoveri Jay Silvester oli kuitenkin asetettu suosikiksi. Monien mielestä Oerter, joka oli tuolloin 32-vuotias, ei voinut voittaa kilpailua, koska hän ei ollut koskaan heittänyt niin pitkälle kuin Silvester keskimääräisillä heitoillaan. Olympialaisissa Oerter heitti kuitenkin kolmannella heitollaan toisen olympiaennätyksen 64,78 metriä. Hänen ennätyksensä piti ja hänestä tuli ensimmäinen yleisurheilija, joka on voittanut kultamitaleita neljissä peräkkäisissä olympialaisissa. Tähän saavutukseen ylsivät vuosia myöhemmin amerikkalaiset kollegansa Carl Lewis ja uimari Michael Phelps.

Oerter vetäytyi yleisurheilusta vuoden 1968 olympialaisten jälkeen. Myöhemmin hän tähtäsi paluuseen ja otti vuonna 1976 lääkärin valvonnassa anabolisia steroideja kasvattaakseen lihasmassaa. Hän kuitenkin lopetti kurssin, koska tämä vaikutti hänen verenpaineeseensa eikä antanut suurta parannusta kentällä. Tämän jälkeen hän kehotti urheilijoita välttämään tällaisia lääkkeitä ja keskittymään sen sijaan harjoitteluun ja tekniikkaan. Hän suhtautui kriittisesti huumeiden käytön lisääntymiseen ja sitä seuranneeseen testaukseen yleisurheilussa todeten, että se oli tuhonnut urheilijoiden toveruuskulttuurin ja että Ben Plucknettin kaltaisten urheilijoiden kieltäminen oli vain kansainvälisten virkamiesten tekemää syntipukkiyritystä.

Oerter yritti kyllä päästä Yhdysvaltain joukkueeseen vuonna 1980, mutta jäi neljänneksi. Hän teki kuitenkin samana vuonna 43-vuotiaana henkilökohtaisen yleisöennätyksensä 69,46 metriä. Tohtori Gideon Ariel, itse entinen israelilainen olympiaheittäjä, oli kehittänyt biomekaanisten palveluiden liiketoimintaa, ja työskenneltyään Arielin kanssa Oerter – 43-vuotiaana – heitti kiekon 27 jalkaa pidemmälle kuin hänen paras kultamitalisuorituksensa.

Kuvauksissa erästä tv-jaksoa varten Oerter heitti epävirallisesti noin 75 metriä, mikä olisi ollut edelleen voimassa oleva maailmanennätys. Myöhempinä vuosina Oerter kantoi olympialippua vuoden 1984 kesäolympialaisissa ja kantoi sitten olympiatulen stadionille vuoden 1996 olympialaisissa.