Albert Einsteinin elämäkerta
Vuoteen 1909 mennessä Einstein oli tunnustettu johtavaksi tieteelliseksi ajattelijaksi, ja samana vuonna hän erosi patenttivirastosta. Hänet nimitettiin Prahan Karl-Ferdinand-yliopiston varsinaiseksi professoriksi vuonna 1911. Albert osallistui nuorimpana kutsuvieraana Brysselin Solvayn konferenssiin, joka oli maailman ensimmäinen fysiikkakonferenssi.
Vuosi 1911 olikin Einsteinille hyvin merkittävä, sillä hän pystyi tekemään alustavia ennusteita siitä, miten kaukaisesta tähdestä tuleva, Auringon läheltä ohi kulkeva valonsäde näyttäisi taipuvan hieman Auringon suuntaan.
Vuoden 1912 tienoilla Einstein aloitti uuden vaiheen gravitaatiotutkimuksessaan matemaatikkoystävänsä Marcel Grossmannin avustuksella. Einstein kutsui uutta työtään yleiseksi suhteellisuusteoriaksi. Hän muutti Prahasta Zürichiin vuonna 1912 saadakseen professuurin Zürichin ”Eidgenössische Technische Hochschule” -korkeakoulusta.
Einstein palasi Saksaan vuonna 1914, mutta ei hakenut uudelleen Saksan kansalaisuutta. Sen sijaan hän hyväksyi vaikuttavan tarjouksen. Kyseessä oli tutkimusasema Preussin tiedeakatemiassa yhdessä professuurin (mutta ei opetustehtäviä) kanssa Berliinin yliopistossa. Useiden väärien alkujen jälkeen Einstein julkaisi loppuvuodesta 1915 lopullisen version yleisestä suhteellisuusteoriasta.