Albert Speer

Albert Speer syntyi Mannheimissa, Saksassa. Hän opiskeli arkkitehtuuria Karlsruhen teknillisessä instituutissa ja myöhemmin Münchenin ja Berliinin yliopistoissa. Hitlerin puhetaidon innoittamana hän liittyi tammikuussa 1931 kansallissosialistiseen puolueeseen, jossa hän solmi läheisen ystävyyden Hitlerin kanssa. Hän uskoi, että Hitler ja natsit voisivat vastata kommunistiseen uhkaan ja palauttaa Saksan keisarikunnan loiston, joka hänen mielestään puuttui Weimarin tasavallasta.

Speer osoitti nopeasti arvonsa natsitapahtumien tehokkaalla ja luovalla lavastuksella. Hän suunnitteli muistomerkit ja koristeet sekä Nürnbergin paraatipaikan, jossa pidettiin puoluekokous vuonna 1934 ja jonka Leni Riefenstahl kuvasi filmille elokuvassa Triumph of the Will. Tuo Nürnbergin mielenosoitus oli arkkityyppi siitä, mikä tuli tunnistettavaksi natsityylinä julkisista mielenosoituksista spektaakeleina, joille oli ominaista valtavat väkijoukot univormuihin pukeutuneita marssijoita, silmiinpistävät valotehosteet ja Speerin ohjaamat vaikuttavat lippunäytökset.

Vuonna 1937 Hitler antoi Speerille tilaisuuden toteuttaa nuoruusvuosiensa arkkitehtonisia kunnianhimoja nimittämällä hänet valtakunnan kenraalitarkastajaksi. Hitler valitsi Speerin, ”nerokkaan arkkitehdin”, rakentamaan Berliinin valtakunnankanslian ja Nürnbergin puoluepalatsin. Hitler tilasi häneltä myös Berliinin kunnostushankkeen, jota varten Speer laati mahtipontisia suunnitelmia, joita ei koskaan saatu valmiiksi.

Speeristä tuli yksi natsihallinnon lojaaleimmista jäsenistä ja hän kuului Hitlerin sisäpiiriin. Vuonna 1938 hänelle myönnettiin natsien kultainen puolueen kunniamerkki. Vuotta myöhemmin Speerin toimisto otti häädettyjen Berliinin juutalaisten asuntojen jakamisen valvontaansa. Hänen työmääränsä kasvoi vuonna 1941, kun Berliinin juutalaiset karkotettiin itään.

Kun Fritz Todt kuoli lento-onnettomuudessa helmikuussa 1942, Speer nimitettiin hänen seuraajakseen puolustusministeriksi. Myöhemmin hän otti ylväämmän tittelin asevarustelu- ja sotatuotantoministeri, ja hänestä tuli Saksan sotatalouden pääsuunnittelija, joka vastasi strategisten teiden ja puolustuksen sekä sotatarvikkeiden rakentamisesta.

Sotatuotannon häiritsemiseen tähtäävistä liittoutuneiden hellittämättömistä pommitushyökkäyksistä huolimatta Speer onnistui kasvattamaan asevarustustuotantoaan dramaattisesti. Vuonna 1941 Saksa tuotti 9540 rintamakonetta ja 4900 raskasta panssarivaunua; vuonna 1944 tuotanto oli 35 350 konetta ja 17 300 panssarivaunua. Tämä vaikuttava kasvu saavutettiin sen ansiosta, että Speer käytti sotavankeja ja siviiliorjia sotatarviketehtaissa. Syyskuuhun 1944 mennessä noin seitsemän ja puoli miljoonaa ulkomaalaista työskenteli orjatyöntekijöinä, ja Haagin ja Geneven yleissopimusten vastaisesti Speer käytti tuotantoponnisteluissa hyväkseen kahta miljoonaa sotavankia.

Speerin suhteet Hitleriin huonontuivat, kun Speer ei totellut Hitlerin käskyä tuhota natsien teollisuuslaitokset alueilla, jotka sijaitsivat lähellä eteneviä liittoutuneita. Myöhemmin hän väitti itsenäisesti vehkeilleensä Hitlerin salamurhasta, vaikka historioitsijat epäilevät, oliko hänellä koskaan aikomustakaan toteuttaa tätä suunnitelmaa.

Speer todettiin syylliseksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan Nürnbergin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa vuonna 1946. Häntä oli syytetty pakkotyöläisten ja keskitysleirivankien palkkaamisesta Saksan aseteollisuuteen. Hänen todistuksensa oli merkittävä, koska hän oli ainoa syytetty, joka otti vastuun natsihallinnon käytännöistä – sekä omista toimistaan että niistä, jotka eivät olleet hänen valvonnassaan. Hänet tuomittiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen Spandaun vankilaan, minkä jälkeen hän julkaisi myydyimmän muistelmateoksensa Inside the Third Reich (1970). Siinä hän kuvaili itseään politiikasta piittaamattomaksi teknikoksi, mutta otti silti vastuun roolistaan natsien auttamisessa ja pahoitteli tekoaan. Hän otti jälleen vastuun niistä toimista, joihin hän ei voinut välittömästi vaikuttaa, ja pahoitteli toimettomuuttaan juutalaisten teurastuksen aikana.

Speer kuoli Lontoossa vuonna 1981.

Lähteet: Gutman, Israel, toim. Encyclopedia of the Holocaust. Vol. 3. Tel Aviv: Sifriat Poalim Publishing House, 1990. 1395-1396.
Shirer, William. The R ise and Fall of the Third Reich: A History of Nazi Germany. New York: Simon and Schuster, 1960.
Wistrich, Robert S. Who’s Who in Nazi Germany. London: Routledge, 1982. 236-239.

Kuva: Bundesarchiv, Bild 146II-277 / Binder / CC-BY-SA 3.0 lisensoitu Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Germany -lisenssillä.