Alcibiades

Alcibiades (tai Alkibiades) oli lahjakas ja mahtipontinen ateenalainen valtiomies ja kenraali, jonka puolenvaihto 5. vuosisadalla eaa. käydyn Peloponnesoksen sodan aikana toi hänelle mainetta oveluudesta ja petollisuudesta. Hän oli komea ja rikas, mutta hän oli myös kuuluisa tuhlailevasta elämäntyylistään ja löyhästä moraalistaan. Häneltä ei koskaan puuttunut vihollisia tai ihailijoita – joiden joukossa oli myös Sokrates – ja hän oli yksi klassisen Ateenan historian värikkäimmistä johtajista.

Varhaiselämä

Alkibiades syntyi vuonna 451/450 eaa. ateenalaisen poliitikon Kleiniaksen pojaksi, ja hänen äitinsä Deinomache kuului muinaiseen aristokraattisukuun Alkmeonidai. Alkibiades oli myös suuren ateenalaisen valtiomiehen Periklesin veljenpoika, ja hän vietti lapsuutensa kuuluisan setänsä perhekodissa. Nuorena miehenä hän oli Sokrateen oppilas ja ystävä.

C. 420 eaa. Alcibiadesista tehtiin kenraali eli strategos (vähintään 30-vuotiaana) ja näin ollen hänestä tuli strategoi, Ateenan vaikutusvaltaisen sotilasneuvoston jäsen, joka saattoi ehdottaa asioita yleiskokouksen esityslistalle. Alkibiades ei hukannut aikaa uudessa roolissaan, ja hän neuvotteli pikaisesti Ateenan, Argoksen, Ellisin ja Mantineian välisen liiton, joka kesti 100 vuotta. Alcibiades piti strategoksen virkaa 15 vuotta peräkkäin.

Sisilian retkikunta

Vuonna 415 eaa. Alcibiades piti puheen, jolla hän suostutteli ateenalaiset käynnistämään sotaretken Sisiliaan. Tekosyy tälle sotaretkelle annettiin vuonna 416/415 eaa., kun Sisilian länsipuolella sijaitseva kaupunkivaltio Segesta pyysi Ateenalta apua paikallista kilpailijaa Selinusta vastaan, joka oli liittoutunut Syrakusan kanssa. Imperialistisen kunnianhimon lisäksi Alcibiades saattoi hyvinkin tavoitella Sisilian puutavaraa, joka oli valtavan tärkeää materiaalia Ateenan laivastolle. Alkibiades väitti, että Sisilian sekarotuinen väestö ja poliittinen epävakaus tekisivät voimakkaan ja yhtenäisen sotilaallisen vastauksen epätodennäköiseksi. Lisäksi Alcibiades lupasi, että persialaiset voitaisiin suostutella auttamaan Ateenaa, jos tiettyjä perustuslaillisia muutoksia tehtäisiin. Loppujen lopuksi Alcibiades voitti yleiskokouksen äänestyksen huolimatta hänen kilpailijansa Nikiaksen esittämistä epäilyistä, ja näille kahdelle kenraalille sekä Lamadosille (tai Lamachukselle) annettiin strategoi autokratoresin (rajoittamaton valta) tasavertainen asema, ja heidät lähetettiin 6 000 miehen ja 60 laivan kanssa suojelemaan Segestaa.

Vähän ennen retkikunnan lähtöä Ateenasta Alkibiades joutui kuitenkin ehkä pahamaineisen salaliiton uhriksi. Hermaita (patsaita, joissa oli Hermes-jumalan pää ja suuri pystyssä oleva fallos) vahingoitettiin eri puolilla kaupunkia. Ateenan laivaston merimiehet, kuten kaikki merimiehet ennen ja jälkeen, olivat taikauskoisia, ja koska Hermes oli matkustajien suojelija, hyökkäykset vaikuttivat pahasti heidän luottamukseensa. Lisäksi yleisen mielipiteen mukaan hermeihin kohdistuneet hyökkäykset liittyivät jotenkin hyökkäykseen Ateenan demokraattista järjestelmää vastaan. Alcibiadesia, joka tunnettiin yhtenä aristokratian kevytmielisistä ja jumalattomista ”kultaisista nuorista”, pidettiin pääepäiltynä yhdessä useiden muiden kanssa. Kaiken kukkuraksi Alcibiades joutui myös vakavamman syytteen kohteeksi Eleusiksen mysteerien häpäisemisestä ryyppyjuhlissa tai symposiumissa. Alcibiades saattoi luottaa siihen, että hän todistaisi syyttömyytensä, ja hän vaati välitöntä oikeudenkäyntiä, mutta kaupunki viivytteli, ja hänet lähetettiin joka tapauksessa Sisiliaan. Alcibiades kutsuttiin kuitenkin pian virallisesti takaisin Ateenaan kohtaamaan oikeuden antama syyllisyystuomio. Kun otetaan huomioon, että rangaistuksena oli kuolemantuomio, ei ehkä ole yllättävää, että Alkibiades pakeni tässä vaiheessa mieluummin Spartaan kuin joutui kotimaassaan kärsimään.

Neuvonantajana Spartassa

Alcibiades teki itsensä hyödylliseksi uusille isäntiensä palveluksessa, ja Ateenassa olevien syyttäjiensä mukaan hän luovutti spartalaisille vapaaehtoisesti Ateenan valtiosalaisuuksia. Hän myös neuvoi spartalaisia valtaamaan väkisin ateenalaisen Dekeleian linnoituksen (minkä he tekivätkin vuonna 413 eaa.). Samaan aikaan ateenalaisten retkikunta Sisiliassa oli täydellinen katastrofi, sillä se hävisi täydellisesti vuonna 414 eaa. ja Nikias ja lahjakas kenraali Demosthenes menettivät henkensä. Ksenofonin mukaan Alkibiades oli neuvonut spartalaisia lähettämään kenraali Gylippoksen auttamaan piiritettyjä sisilialaisia. Alcibiades joutui kuitenkin pian Spartan ja erityisesti kuningas Agiksen epäsuosioon, ja hän liittyi Persian satrapin Tissaphernesin palvelukseen (Persia oli antanut apua Spartalle, jotta se voisi rakentaa Ateenan kanssa kilpailevan laivaston). Alcibiades kannusti Persiaa pitämään yllä ystävyyssuhteita sekä Ateenan että Spartan kanssa, mutta samaan aikaan Alcibiades yritti vakuuttaa Samoksella sijaitsevan Ateenan laivaston siitä, että hän oli oikea mies neuvottelemaan Ateenan ja Persian liitosta. Alkibiades tiesi, että tämä olisi mahdollista vain, jos oligarkia saisi poliittisen vallan Ateenassa. Tätä varten Peisandros lähetettiin Ateenaan, jossa hän taivutteli tyytymättömiä aristokraatteja vallankaappausyritykseen. Tämä onnistui, ja näin demokratia väistyi 400 hengen oligarkian tieltä. Samoksen laivasto (joka itse asiassa kannatti demokratiaa) nimitti Alkibiadeksen strategiaksi, ja huolimatta siitä, että Ateenassa 400:n tilalle tuli laajempi, 5 000 hengen oligarkia, hän johti laivaston voittoon spartalaisista Kysikossa Hellespontilla vuonna 410 eaa. Muita voittoja olivat muun muassa persialaisen satrapin Pharnabazoksen kukistaminen Abydoksessa ja Bysantin valtaaminen.

Paluun tekevä sankari

Vuonna 407 eaa. Alcibiades palasi Ateenaan voitokkaana, häntä vastaan nostetut vanhat syytteet hylättiin, ja palkkioksi ponnisteluistaan hänet nimitettiin jälleen kerran strategos autokrateriksi, mutta tällä kertaa kaikkien muiden kenraalien yläpuolelle, ainoana tällaisena tapauksena Ateenan historiassa. Alcibiades oli nyt käytännössä Ateenan asevoimien ylipäällikkö. Androksen kapinan tukahduttamista seurasi retki Pohjois-Ionian poleisien kimppuun. Siellä ollessaan Alkibiades jätti Antiokhosin johtamaan Samoksen laivastoa. Ateenan epäonneksi spartalainen komentaja Lysander käytti hyväkseen Alcibiadesin poissaoloa ja kukisti Ateenan laivaston Notiumissa (tai Notionissa) vuonna 406 eaa. Alcibiadesia syytettiin huolimattomuudesta, koska hän jätti päälaivaston johtoon vain ruorimiehen, eikä häntä valittu uudelleen strategoksi. Tämän vuoksi hän lähti asumaan Traakiaan, kun taas spartalaiset voittivat lopulta Peloponnesoksen sodan vuonna 404 eaa. Lysanderin voitettua ateenalaisten laivaston Aigospotamoissa. Samana vuonna sen jälkeen, kun hän oli löytänyt lopullisen turvapaikan persialaisen Pharnabazoksen luota, Alcibiades murhattiin Phrygiassa mahdollisesti Lysanderin ja Ateenan kolmenkymmenen tyrannin väliintulon jälkeen.