Aldabra-kilpikonna

BY admin
|

Tieteellinen luokittelu

Yleinen nimi Kuningaskunta Aldabra-kilpikonna, jättiläiskilpikonna Phylum Chordata Luokka Reptilia Järjestys Testudines (joissakin lähteissä mainitaan Chelonia) Suku Testudinidae Suku Laji Geochelone (maakilpikonna) gigantea (jättiläinen)

Fast Facts

Kuvaus Väriltään tummanharmaasta mustaan vaihtelevia kilpikonnia, joilla on erittäin kupera, paksu selkäkilpikonna, erittäin pitkä kaula, joka auttaa ruoan keräämisessä, ja lyhyet, paksut jalat.

Uros: Uroksilla on pidempi ja paksumpi häntä kuin naarailla.

Koko Uros:

Naaras:

Paino Uros: Aikuiset urokset jopa 250 kg (550 lb.) tai enemmän

Naaras: Aikuiset naaraat keskimäärin 159 kg (350 lb.)

Ruokavalio Vaikka Aldabra-kilpikonna ruokailee pääasiassa kasvillisuudella, sen ruokavalio on joustava ja opportunistinen. Saadakseen riittävästi ravintoa selviytyäkseen kilpikonna saattaa täydentää ruokavaliotaan pienillä selkärangattomilla ja jopa raadoilla (mukaan lukien kuolleet kilpikonnat). Haudonta Haudonta riippuu lämpötilasta: lämpimissä lämpötiloissa munat kuoriutuvat noin 110 päivässä; viileissä lämpötiloissa munien kuoriutuminen kestää 250 päivää: Tyypillisesti naaraat munivat 4-14 munaa, joista alle puolet on hedelmällisiä. Eläintieteellisissä ympäristöissä keskimääräisen kotelokoon voidaan havaita kasvavan ja lähestyvän 9-25 munaa. Lisääntymisaika Terveissä, rauhallisissa populaatioissa toinen kotelo (muninta) saman lisääntymiskauden aikana on todennäköinen. Sukukypsyys Sukukypsyys määräytyy pikemminkin koon kuin iän mukaan; useimmat lajit alkavat lisääntyä, kun ne saavuttavat noin puolet täysikasvuisesta koostaan, yleensä noin 25 vuoden iässä. Elinikä Tuntematon, elää todennäköisesti helposti yli 100 vuotta Levinneisyys Aldabran koko luonnonvarainen populaatio rajoittuu Aldabran atolliin (pieni korallisaarten ryhmä Seychellien saarivaltiossa, Madagaskarin pohjoispuolella). Elinympäristö Saarilla on monia erilaisia elinympäristöjä, joissa kilpikonnia voi tavata, kuten pensaikkoa, mangrovensuota ja rannikkodyynejä. Suurimmat kilpikonnakeskittymät löytyvät laidunmailla, joita kutsutaan platineiksi. Populaatio Maailmanlaajuinen: Ei tietoja Tila IUCN: Haavoittuva
CITES: Liite II
USFWS:

Fun Facts

  1. Aldabran kilpikonna on atollin suurin eläin. Kilpikonnat täyttävät hyvin samanlaisen markkinaraon kuin norsut Afrikassa ja Aasiassa. Norsujen tapaan ne ovat kasvillisuuden pääkuluttajia ja muuttavat huomattavasti elinympäristöä etsiessään ravintoa. Kilpikonnien tiedetään kaatavan pieniä puita ja pensaita saadakseen ravitsevia lehtiä. Näin metsämaahan syntyy polkuja ja aukkoja muille eläimille. Siemenet kulkevat kilpikonnan ruoansulatuskanavan läpi, ja niistä tulee lopulta ravintoa monille muille lajeille.
  2. Aldabra-kilpikonna on yksi maapallon pitkäikäisimmistä eläimistä, ellei jopa pisin. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka kauan nämä eläimet kykenevät elämään, mutta niiden uskotaan helposti ylittävän 100 vuotta. Toistaiseksi tutkitut kilpikonnat ovat eläneet kauemmin kuin niitä tutkineet tiedemiehet, eikä kunnollista kirjanpitoa ole pidetty yllä.

Ekologia ja luonnonsuojelu

Aldabra-kilpikonna on ainoa jäljellä oleva laji Intian valtameren saarilla aikoinaan kukoistaneista 18:sta entisestä kilpikonnalajista. Muut lajit kuolivat sukupuuttoon merimiesten harjoittaman metsästyksen ja kotiutuneiden lajien, kuten rottien, kissojen ja sikojen, munien ja poikasten saalistuksen vuoksi.

Tämä oli yksi ensimmäisistä lajeista, joita suojeltiin, jotta sen säilyminen tulevaisuudessa voitaisiin varmistaa. Charles Darwin ja muut aikansa merkittävät luonnonsuojelijat yhdessä Mauritiuksen kuvernöörin kanssa varasivat vankeudessa kasvavan populaation Mauritiukselle sekä suojelivat Aldabran atollia.

Bibliografia

Bourn, D. ”Reproductive Study of Giant Tortoises on Aldabra”. J. Zool., London, Vol. 182, 1977, s. 27-38.

Collins, David E. ”Captive Breeding and Management of the Aldabra Tortoise”. Presentation to 8th International Herpetological Symposium, Jacksonville Zoo, Jacksonville, FL, 1984.

Gibson, C.W.D. and Hamilton, J. ”Population Processes in a Large Herbivorous Reptile: The Giant Tortoises of Aldabra Atoll.” Occologia (Berliini), kevät-kesä, 1984, s. 230-240.

Grubb, P. ”The Growth, Ecology, and Population Structure of the Giant Tortoises on Aldabra”. Phil. Trans. Roy. Soc. Lond. B, Vol. 260, 1971, s. 327-372.

Peters, U.W. ja E.P. Finne. ”First Breeding of the Aldabra Tortoise at Sydney Zoo.”

Pritchard, Peter C.H. Encyclopedia of Turtles. Neptune, New Jersey: T.F.H. Publications, Inc. Ltd., 1979.

Spratt, David M.J. ”Operation Curiesue: A Conservation Programme for the Aldabra Giant Tortoise in the Republic of Seychelles” (Aldabran jättiläiskilpikonnan suojeluohjelma Seychellien tasavallassa).” Int. Zoo Yb., Vol. 28, 1989, s. 66-69.

Stearns, Brett C. ”Captive Husbandry and Propagation of the Aldabra Giant Tortoise”. Int. Zoo Yb., Vol. 27, 1988, s. 98-103.

Stoddart, D. R. ”Retrospect and Prospect of Aldabra Research”. Nature, 15. maaliskuuta 1969, s. 1004-1006.

Stoddart, D. R. ”The Aldabra Affair”. Biological Conservation, 1974, s. 63-69.

Swingland, Ian R. ”Securing the Tortoises Future”. Country Life, 30. elokuuta 1984, s. 568-569.

Swingland, Ian R. ”Aldabran jättiläiskilpikonna.” The Conservation Biology of Tortoises, Occasional Papers of the IUCN Species Survival Commission (SSC), No. 5, 1989.

Swingland, Ian R. and Klemens, Micheal W. (ed). The Conservation Biology of Tortoises. Occasional Papers of the IUCN. Species Survival Commission (SSC) No. 5 1985.

.