Alexander
Alexander, serbokroatiksi Aleksandar Obrenović, (s. 14.8.1876, Belgrad, Serbia – kuollut 11.6.1903, Belgrad), Serbian kuningas (1889-1903), jonka epäsuosittu autoritaarinen hallituskausi johti paitsi hänen salamurhaansa myös Obrenovićien dynastian loppumiseen.
Prinssi (myöhemmin kuningas) Milanin (hallitsi 1868-89) ja hänen puolisonsa Natalien ainoa lapsi Aleksanteri nousi Serbian valtaistuimelle 6. maaliskuuta (22.2.) 1889 sen jälkeen, kun hänen isänsä oli luopunut vallasta ja nimittänyt nuorelle Aleksanterille sijaisneuvoston. Huhtikuun 13. päivänä (huhtikuun 1. päivänä) 1893 Aleksanteri erotti regenttineuvoston ja otti hallituksen aktiivisen vallan.
Aluksi Aleksanteri sai hyvän vastaanoton, mutta pian hän vieraannutti suuren osan kannattajistaan sulkemalla suositun venäläismielisen radikaalipuolueen pois kabineteistaan, kumoamalla (1894) vuoden 1889 liberaalin perustuslain vuoden 1869 perustuslain hyväksi (joka rajoitti lainsäätäjän valtaoikeuksia), vaihtamalla usein kabinettinsa ministereitä ja tuomalla itävaltalaismielisen isänsä (joka oli asunut ulkomailla vuodesta 1889 lähtien) takaisin Serbiassa asevoimien ylipäälliköksi (1897). Kun lehdistö ilmaisi katkerasti vastustavansa Aleksanterin politiikkaa ja autoritaarista käytöstä, kuningas rajoitti isänsä kehotuksesta lehdistön- ja yhdistymisvapautta. Milanin epäonnistunut murhayritys (1899) toi mukanaan lisää sortotoimia, jotka rajoittivat erityisesti radikaalien toimintaa.
Aleksanderin arvovalta saavutti pohjakosketuksen vuonna 1900, kun hän isänsä ja muiden poliittisten neuvonantajiensa jyrkästä vastustuksesta huolimatta ilmoitti aikovansa mennä naimisiin rakastajattarensa Draga Mašinin, o.s. Lunjevican, kanssa. Draga Mašin oli böömiläisen insinöörin leski, Aleksanteri Aleksanterin äidin entinen hovineito ja häntä 10 vuotta vanhempi nainen, jolla oli kyseenalainen maine. Aleksanterin koko kabinetti erosi vastalauseena.
Skandaali pakotti Alexanderin myöntämään liberaalimman perustuslain (1901) ja perustamaan senaatin lainsäätäjän toiseksi huoneeksi. Hallituskautensa aikana hän myös paransi valtionsa taloutta, uudisti armeijaa ja yritti parantaa Serbian kansainvälistä asemaa edistämällä Balkanin liittojen elvyttämistä, joista kuningas Mikael (Mihailo Obrenović; hallitsi 1860-68) oli alun perin neuvotellut vuosina 1865-1868.
Mutta Aleksanteri myös pilkkasi perustuslaillista hallintoa, kun hän keskeytti perustuslain soveltamisen muutamaksi tunniksi halutessaan tehdä perustuslain vastaisia muutoksia (1903). Hän näytti myös olevan lähellä julistaa Dragan veljen kruununperilliseksi. Näin ollen Aleksanterin vastustuksen kasvaessa maa suhtautui yleisesti ottaen myönteisesti vallankaappaukseen, jonka tekivät sotilassalaliittolaiset, jotka tunkeutuivat kuninkaalliseen palatsiin ja murhasivat Aleksanterin, Dragan ja joitakin hovin jäseniä.