Alistair Cooke
Median alkeetEdit
Cooke vieraili ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1932 kaksivuotisen Commonwealth Fund Fellowshipin, nykyisin Yalen ja Harvardin Harkness Fellowshipin, turvin.Hänen näyttelijäntyönsä ja musiikilliset kykynsä tulivat esiin vierailuilla Hollywoodissa.Cooke näki sanomalehtiotsikon, jossa kerrottiin, että BBC:ltä oli irtisanottu elokuvakriitikon tehtävästä pääministeri Stanley Baldwinin poika Oliver Baldwin. Cooke lähetti sähkeen keskustelujen johtajalle ja kysyi, harkittaisiinko häntä tehtävään. Hänet kutsuttiin haastatteluun, ja hän matkusti Cunardin laivalla takaisin Britanniaan, jonne hän saapui vuorokauden myöhässä. Hän ehdotti elokuva-arvostelun kirjoittamista paikan päällä, ja muutamaa minuuttia myöhemmin hänelle tarjottiin työtä. Hän istui myös George Bernard Shaw’n johtamassa BBC:n neuvoa-antavassa komiteassa oikean ääntämisen puolesta.
Cooke oli myös NBC:n Lontoon-kirjeenvaihtaja. Hän nauhoitti joka viikko amerikkalaisille kuuntelijoille 15 minuutin radiokeskustelun elämästä Britanniassa sarjan nimellä London Letter. Vuonna 1936 hän raportoi intensiivisesti Edward VIII:n luopumiskriisistä NBC:lle. Hän piti päivittäin useita keskusteluja aiheesta kuuntelijoille eri puolilla Yhdysvaltoja. Hän laski, että kymmenessä päivässä hän puhui aiheesta 400 000 sanaa. Kriisin aikana häntä avusti kaksikymmenvuotias Rhodes-stipendiaatti Walt Rostow, josta tuli Lyndon B. Johnsonin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja.
Muutto YhdysvaltoihinEdit
Cooke korvasi Oliver Baldwinin BBC:n elokuvakriitikkona 8. lokakuuta 1934 ja piti ensimmäisen BBC-lähetyksensä: ”Ilmoitan, että olen kriitikko, joka yrittää kiinnostaa monia ihmisiä katsomaan mielenkiintoisia elokuvia”, hän kertoi yleisölleen. ”Minulla ei ole henkilökohtaisia intressejä missään yrityksessä. Kriitikkona olen ilman politiikkaa ja ilman luokkaa.” Niinpä hyvin pian vuonna 1937 Cooke muutti Yhdysvaltoihin; mutta hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen ja hän vannoi uskollisuudenvalan 1. joulukuuta 1941, kuusi päivää ennen Pearl Harborin hyökkäystä. Pian maastamuuton jälkeen Cooke ehdotti BBC:lle ajatusta tehdä London Letter käänteisesti: 15 minuutin puheenvuoro brittikuuntelijoille elämästä Amerikassa. Prototyyppiä, Mainly About Manhattan, lähetettiin ajoittain vuodesta 1938 alkaen, mutta ajatus hyllytettiin toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939.
Tänäkin aikana Cooke teki matkan halki koko Yhdysvaltojen tallentaen tavallisten amerikkalaisten elämäntyyliä sodan aikana ja heidän reaktioitaan siihen. Käsikirjoitus julkaistiin nimellä The American Home Front: 1941-1942 in the United States (ja nimellä Alistair Cooke’s American Journey: Life on the Home Front in the Second World War Yhdistyneessä kuningaskunnassa) vuonna 2006.
Ensimmäinen American Letter lähetettiin 24. maaliskuuta 1946 (Cooken mukaan BBC:n New Yorkin valvojan Lindsey Wellingtonin pyynnöstä); sarjaa oli alun perin tilattu vain 13 jaksoa. Sarja päättyi 58 vuotta myöhemmin maaliskuussa 2004, 2 869 jakson jälkeen ja alle kuukausi ennen Cooken kuolemaa. Matkan varrella se sai uuden nimen (American Letter muuttui vuonna 1950 Letter from America -nimeksi vuonna 1950) ja valtavan yleisön, sillä sitä lähetettiin Britannian ja monien muiden Kansainyhteisön maiden lisäksi BBC:n World Service -palvelun kautta kaikkialle maailmaan.
Toimittaja Muokkaa
Vuonna 1947 Cookesta tuli Manchesterin Guardian-sanomalehden (sittemmin The Guardian) ulkomaankirjeenvaihtaja, jolle hän kirjoitti vuoteen 1972 asti. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän työskenteli vakituisena toimittajana; kaikki hänen aiemmat työnsä olivat olleet freelance-työtä. Raportoidessaan Rosa Parksin aloittamasta ja Martin Luther Kingin johtamasta Montgomeryn bussiboikotista Cooke ilmaisi myötätuntoa kaupungin bussiyhtiölle aiheutuneita taloudellisia kustannuksia kohtaan ja viittasi rouva Parksiin ”itsepäisenä naisena, joka aloitti kaiken … ja josta tuli boikotin Paul Revere”.”
Vuonna 1968 hän oli vain metrien päässä Robert F. Kennedystä, kun tämä salamurhattiin, ja oli todistamassa sitä seuranneita tapahtumia.
OmnibusEdit
Vuonna 1952 Cookesta tuli CBS:n Omnibus-ohjelman juontaja, joka oli ensimmäinen kaupallisen televisioverkon taiteelle omistettu sarja. Siinä esiintyivät muun muassa Hume Cronyn, Jessica Tandy, Gene Kelly ja Leonard Bernstein. Jonathan Winters oli ensimmäinen sarjassa esiintynyt koomikko.
Keski- ja myöhemmät vuodetEdit
Vuonna 1966 Cooke kutsuttiin pitämään Skotlannissa sijaitsevan Insinöörien ja laivanrakentajien instituutin (Institution of Engineers and Shipbuilders) MacMillanin muistoluento. Hän valitsi aiheekseen ”The Jet Age and the Habits of Man”.
Vuonna 1971 hänestä tuli uuden Masterpiece-teatterin, PBS:n brittiläisen laatutelevision esittelyohjelman, juontaja. Hän pysyi sen juontajana 22 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle tehtävästä vuonna 1992. Hän saavutti suurimman suosionsa Yhdysvalloissa tässä roolissa, ja hänestä tuli monien parodioiden kohde, muun muassa ”Alistair Cookie” Sesame Streetissä (”Alistair Cookie” oli myös Will Vintonin luoman savianimaatiokeksin näköisen parodiahahmon nimi, joka toimi Pikku prinssi ja ystävät -ohjelman videotrailerin isäntänä); Harvey Kormanin esittämä Alistair Quince, joka esitteli monia jaksoja Mama’s Family -sarjan alkuvuosikausilla.
Amerikka: A Personal History of the United States (1972), 13-osainen televisiosarja Yhdysvalloista ja sen historiasta, esitettiin ensimmäisen kerran sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Yhdysvalloissa vuonna 1973, ja sitä seurasi samanniminen kirja. Se oli suuri menestys molemmissa maissa ja johti siihen, että Cooke kutsuttiin puhumaan Yhdysvaltain kongressin sekahuoneille osana kongressin kaksisatavuotisjuhlallisuuksia. Sarjan lähetyksen jälkeen Irlannissa Cooke voitti Jacob’s Award -palkinnon, joka oli yksi harvoista tapauksista, jolloin tämä palkinto myönnettiin maahantuodun ohjelman tekijälle.
Viimeiset vuodetEdit
2. maaliskuuta 2004 Cooke ilmoitti 95-vuotiaana lääkäreidensä neuvojen mukaisesti vetäytyvänsä Letter from America -ohjelmasta – maailman pisimpään jatkuneesta puheradio-ohjelmasta 58 vuoden jälkeen.
Cooke kuoli keskiyöllä 30. maaliskuuta 2004 kotonaan New Yorkissa. Hän oli sairastanut sydänsairautta, mutta kuoli keuhkosyöpään, joka oli levinnyt hänen luihinsa. Hänet tuhkattiin, ja hänen perheensä sirotteli hänen tuhkansa salaa Central Parkiin.
Luiden varastaminenMuutos
22. joulukuuta 2005 New York Daily News -lehti uutisoi, että New Jerseyn Fort Leessä sijaitsevan kudospalautusyrityksen Biomedical Tissue Services of Fort Lee, New Jersey -yhtiön työntekijät olivat kirurgisesti poistaneet Cooken ja monien muiden ihmisten luut ennen tuhkatusta. Varkaat myivät luut käytettäväksi lääketieteellisiin luusiirteisiin. Syöpä, josta Cooke kärsi, oli levinnyt hänen luihinsa, joten ne eivät soveltuneet siirteisiin. Raporttien mukaan luiden myyntiin osallistuneet henkilöt muuttivat Cooken kuolintodistusta salatakseen kuolinsyyn ja alentaakseen hänen ikänsä 95 vuodesta 85 vuoteen. Michael Mastromarino, entinen New Jerseyssä toimiva suukirurgi, ja Lee Cruceta suostuivat sopimukseen, joka johti heidän vangitsemiseensa. Mastromarino tuomittiin 27. kesäkuuta 2008 New Yorkin korkeimmassa oikeudessa 18-54 vuoden vankeusrangaistukseen. Varkauden koko tarina esiteltiin dokumenttielokuvassa, jonka tarkoituksena on valistaa yleisöä nykyaikaisesta hautaryöstöstä. Michael Mastromarino kuoli 7. heinäkuuta 2013 aamulla 49-vuotiaana St. Luke’s Hospitalissa sairastettuaan maksasyöpää.