Ally Sheedy ei ole fani ”Breakfast Club”-muutoskohtauksestaan
Jollain tapaa tuntuu, että The Breakfast Club on aina ollut kollektiivisessa tietoisuudessamme, mutta sen julkaisusta on kulunut tasan 30 vuotta. Jep, anna sen painua mieleen. Kolmekymmentä vuotta. Jos et ole koskaan nähnyt sitä, John Hughesin ohjaamassa aikuistumisdraamassa seurataan viittä hyvin erilaista oppilasta – Jockia, Prinsessaa, Aivoja, Rikollista ja Basket Casea – yhden lauantaipäivän jälki-istunnon aikana. Kolmannen vuosikymmenen kunniaksi kulttiklassikko on julkaistu uudelleen The Breakfast Club 30th Anniversary Edition -julkaisuna DVD:llä, Blu-raylla ja Digital HD:llä, ja se esitetään tietyissä teattereissa tänään ja ensi tiistaina. Tilaisuuden kunniaksi ELLE.com keskusteli Ally Sheedyn kanssa, joka esitti Allison Reynoldsin vahvasti hapsuuntunutta hylkiötä, hänen kokemuksistaan, siitä, miten hänestä tuli porukan ”Basket Case”, ja siitä, miksi se suuri muodonmuutoskohtaus ei ollut hänen suosikkinsa.
- Mitä ajattelit, kun luit ensimmäisen kerran Aamiaisklubin käsikirjoituksen?
- Millainen oli ensimmäinen kuvauspäivä?
- Kävitte vierailulla oikeassa lukiossa?
- Puhuitko oppilaiden kanssa?
- Kävikö sinusta ja muista näyttelijöistä oikeasti ystäviä kuvausten aikana?
- Miltä tuntui, kun laitoit pukusi ensimmäistä kertaa päällesi?
- Oliko raskasta hyvästellä Allisonia lopussa?
- Mikä oli vaikein kohtaus kuvata?
- Mitä toivoit kanavoivasi Allisonin käänteentekevässä muodonmuutoskohtauksessa?
- Meikkaus on eräänlainen trooppi lukioelokuvissa.
- Yritit siis päästä siitä eroon?
- Kuvaillessasi elokuvaa tunsitko, että sillä oli jokin merkitys?
Mitä ajattelit, kun luit ensimmäisen kerran Aamiaisklubin käsikirjoituksen?
Ihastuin siihen. En lukenut sitä heti, koska John pyysi minua tulemaan puhumaan hänelle elokuvasta, jota hän oli tekemässä, ja hahmosta, jota hän halusi minun esittävän. Kuulin elokuvasta Johnilta ennen kaikkea. Näin käsikirjoituksen jossain vaiheessa sen jälkeen, kun olimme keskustelleet, mutta en nähnyt käsikirjoitusta vähään aikaan. Hän piti käsikirjoitusta lähellä liiviä – ainakin minun kohdallani. Kun lopulta luin sen, pidin siitä.
Millainen oli ensimmäinen kuvauspäivä?
Se oli todella hauskaa. Meillä oli kuvauspaikalla aikaa harjoitella, kokoontua yhteen ja käydä asioita läpi ja käydä lukiossa. Meillä oli valmistautumisaikaa Chicagossa, joten pääsimme kaikki lähelle. Mutta kun pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään kuvauspaikan, se oli todella kaunis ja valtava ja jännittävä.
Kävitte vierailulla oikeassa lukiossa?
Kyllä. En oikein tiedä miksi, koska olimme kaikki olleet jo lukiossa. Se taisi olla joku lukio, joka oli sillä alueella. Kasvoin New Yorkissa, joten lukiokokemukseni oli todella erilainen. Mutta pääsimme vain hengailemaan päivän ajan lukiossa.
Puhuitko oppilaiden kanssa?
En usko, että puhuin. Taisin vain tarkkailla.
Kävikö sinusta ja muista näyttelijöistä oikeasti ystäviä kuvausten aikana?
Kävi todella niin. Me sovimme yhteen ja elokuvaa tehdessä meistä tuli todella läheisiä. Se oli todella siisti näyttelijäkaarti, eikä ollut mitään jännitteitä tai mitään sellaista.
”Joskus hahmot puhuvat sinulle. Ne alkavat ottaa kehosi ja mielesi vähän haltuunsa.”
Miltä tuntui, kun laitoit pukusi ensimmäistä kertaa päällesi?
Pukuni oli täydellinen. Puhuin siitä Marilyn Vancen kanssa, ja hänellä oli kaikki hienot kuvat siitä, miltä näyttäisin. Se oli juuri sellainen kuin olin ajatellut, ja kun laitoin sen päälleni, se oli mielestäni täydellinen. Alusta alkaen ei ollut mitään muutettavaa. Allison oli juuri siinä. Hän oli jo päässäni ja kehossani. Tuntui kuin hän olisi alkanut asua minussa, ja kun laitoin vaatteet päälleni, tunsin sen olevan oikein. En voi selittää sitä millään muulla tavalla – se näytti häneltä. Mietit hahmoa ja hänen historiaansa: Miten he istuisivat nyt? Mitä he valitsisivat syödäkseen? Mitä hän ajattelisi tästä tai tuosta? Ja joskus hahmot puhuvat sinulle. Ne alkavat hieman vallata kehoasi ja mieltäsi.
Oliko raskasta hyvästellä Allisonia lopussa?
Joo. Mutta työskentelen nyt teatteriopiskelijoiden ja lukiolaisten kanssa. En olisi osannut ilmaista tätä silloin, mutta totta on se, että kun kerran näyttelee hahmoa ja rakastuu siihen hahmoon, se ei koskaan katoa. Heistä tulee osa sinua. He ovat aina läsnä, ja voit kutsua heidät esiin milloin vain haluat.
Mikä oli vaikein kohtaus kuvata?
Ei elokuva ollut minusta vaikea. Tunteikkain kohtaus on se, jossa istumme kaikki kirjaston takaosassa. Sen kohtauksen kuvaamiseen meni itse asiassa kaksi päivää. Siinä oli paljon tunteita. Se oli aika uuvuttavaa.
”Toivon, että siinä olisi ollut vähän enemmän sitä ja vähän vähemmän ’Tehdään hänestä nätti’.”
Se oli kirjoitettu käsikirjoitukseen. En tiedä, kirjoittiko John sen vai oliko se studion juttu, että he halusivat Allisonin muuttuvan hyvin tavallisesta yhtäkkiä hyvin glamouriseksi. En pitänyt siitä. Olin keksinyt tämän jutun hänen mustasta silmämeikistään ja hyvin kalpeasta ihostaan, joten ajattelin, että voisiko se olla enemmänkin sitä, että hän ottaa naamion pois. John antoi sen minulle, eivätkä he oikeastaan meikanneet minua, vaan kyse oli enemmänkin siitä, että Allison paljastaisi, kuka hän on. Olisin toivonut, että se olisi ollut vähän enemmän sitä ja vähän vähemmän ”tehdään hänestä kaunis”.
Meikkaus on eräänlainen trooppi lukioelokuvissa.
Olen sitä mieltä. Se on trooppi, varsinkin juuri tuohon aikaan. En tiedä miksi, mutta ’muodonmuutos’ oli tavallaan iso juttu. Tavallisesta teinistä tulee yhtäkkiä prinsessa. Jopa Harry Potterissa Hermionella on yhtäkkiä tanssikohtaus, jossa hän tulee mekossa ja on jotenkin glamourinen.
Yritit siis päästä siitä eroon?
Se ei ollut ollenkaan minun juttuni. En ole suuri meikkaaja enkä erityisemmin allekirjoita ajatusta, että pitää näyttää tietyllä tavalla näyttääkseen yhtäkkiä upealta kaikkien silmissä. Tykkäsin kuitenkin siitä miltä Allison näytti. Mutta siinä elokuvassa se oli siirtymähetki. Se liittyi kai siihen, että hänestä tuli jollain tavalla enemmän osa ryhmää. Hän ei käyttänyt ulkonäköään pelotellakseen ihmisiä. Hänestä tuli jollain tavalla kutsuvampi. Ja sitten Emilion hahmon piti jotenkin nähdä hänet kauniina. Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole aavistustakaan. En usko, että sen olisi tarvinnut tapahtua. Mutta luulen, että kaikkien piti kokea totuuden hetki, ja luulen, että se oli jotain Allisonille.
Kuvaillessasi elokuvaa tunsitko, että sillä oli jokin merkitys?
Pidin käsikirjoituksesta ja rakastin sen parissa työskentelyä. Tiesin, että meillä oli maailman mahtavin leikkaaja, koska hän oli kuvauspaikalla. Rakastin Johnia. Minulla oli tunne, että se oli jotain erityistä, mutta en tiennyt, että siitä tulisi niin upea kuin se oli, kun kaikki oli kasassa. Enkä tiennyt, että siitä tulisi niin valtava menestys.