Aloe vera auttoi joitakin tutkimushevosia vatsahaavoihin, mutta ei pystynyt vastaamaan lääkkeeseen

Jaa
Vatsahaavat ovat yleisiä urheilevilla hevosilla. Australialaisessa tutkimuksessa on verrattu aloe veran tehoa niiden hoidossa lääkkeeseen omepratsoliin.
Vatsahaavat ovat yleisiä urheiluhevosilla. Australialaisessa tutkimuksessa on verrattu aloe vera -geelin suorituskykyä niiden hoidossa lääkkeeseen omepratsoliin.

Aloe vera ei pärjää omepratsolille hevosten vatsahaavojen hoidossa, osoittavat australialaisen tutkimuksen tulokset, vaikka se johti jonkinasteiseen paranemiseen yli puolella kasviperäistä geeliä saaneista hevosista.

Vatsahaavat ovat yleisiä hevosilla, erityisesti urheilukäytössä olevilla hevosilla.

Australialaisen Adelaiden yliopiston eläin- ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijat halusivat verrata aloe vera -kasvien sisälehtien geelin tehoa omepratsolin tehoon, joka on lääke, jota käytetään yleisesti hevosten mahahaavojen hoitoon.

Sam Franklin, Jordan Bush ja Robin van den Boom totesivat, että jotkut omistajat käyttivät aloe veraa hevosten mahahaavojen hoitoon, vaikka sen tehoa ei ollut tutkittu missään tutkimuksessa.

Kolmikko käytti 40 hevosta Adelaiden yliopiston opetuslaumasta ja asiakkaiden omistamia hevosia, joilla oli mahalaukun tähystystutkimusten perusteella diagnosoitu haavaumia joko levyepiteelilihakkalisäkkeessä tai rauhaslihaksessa. Joillakin oli haavaumia molemmilla alueilla.

Gastroskopiatutkimukset tehtiin kaikille tutkimukseen osallistuneille hevosille.
Gastroskopiatutkimukset tehtiin kaikille tutkimukseen osallistuneille hevosille.

Levymäinen limakalvo on toinen kahdesta erillisestä mahalaukun alueesta. Se käsittää ylemmän kolmanneksen, eikä siinä ole happoa tai limaa tuottavia rauhasia. Kaksi alempaa kolmannesta – rauhasmainen limakalvo – sisältää rauhasia, jotka erittävät suolahappoa ja limaa, joista jälkimmäinen suojaa mahalaukun seinämää.

Happoa tuotetaan hevosten mahalaukussa riippumatta siitä, onko siellä rehua.

Hevoset jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai aloe vera -geeliä kahdesti päivässä 17,6 milligrammaa painokiloa kohti. Toinen ryhmä sai omepratsolia kerran päivässä annoksella 4 milligrammaa painokiloa kohti.

Kumpikin hoitojakso kesti noin 28 päivää, minkä jälkeen hevoset tarkistettiin haavaumien varalta toistuvalla gastroskopiatutkimuksella. Kaikille hevosille, joilla oli pysyviä haavaumia, tarjottiin vielä 28 päivän omepratsolihoitoa, minkä jälkeen ne tutkittiin uudelleen.

Kokeeseen osallistui 39 hevosta. Levymäisen limakalvon – eli ylemmän alueen – haavaumat oli alun perin diagnosoitu 38:lla hevosella. Aloe veraa saaneista 17 % oli parantunut kokonaan ja yhteensä 56 %:lla arvioitiin olevan jonkinasteista paranemista. Omepratsolia saaneista 75 % oli parantunut kokonaan ja 85 %:n arvioitiin osoittavan paranemista.

Tutkijat, joiden tulokset on julkaistu verkossa Equine Veterinary Journal -lehdessä, havaitsivat, että paraneminen oli epätodennäköisempää hevosilla, joilla mahalaukun tyhjeneminen oli pitkittynyt.

Alemman rauhaskudoksen haavaumat olivat harvinaisempia hevosten keskuudessa, ja niitä diagnosoitiin 14:llä hevosella kokeen alussa. Lukumäärät olivat heidän mukaansa liian pieniä mielekkäiden analyysien tekemiseen, jotta voitaisiin ottaa kantaa aloe veran tehokkuuteen näiden haavaumien hoidossa.

Kokonaisuudessaan 22 hevosta – 16 aloe vera -ryhmästä ja 6 omepratsoliryhmästä – sai omepratsolia vielä 28 päivän ajan. Kaksikymmentäyksi palasi toiseen seurantatutkimukseen, joka paljasti, että levyepiteelihaavaumat olivat parantuneet seitsemällä eläimellä 19:stä, ja alemmat rauhasvauriot olivat parantuneet viidellä hevosella seitsemästä hevosesta, jotka kärsivät tästä vaivasta.

Tutkijat sanoivat, että vaikka havainnot osoittivat, että aloe vera osoittautui ilmoitetulla annoksella – joka määriteltiin rottia koskeneen omepratsolitutkimuksen perusteella – lääkeaineeseen nähden huonommaksi kuin omepratsolilääkkeellä tehty koe-annos, 56 %:lla hevosista tapahtui kuitenkin jonkinlaista paranemista, kun ne olivat käyttäneet kasvisgeeliä 28 päivää.

He sanoivat, etteivät he voineet sulkea pois sitä mahdollisuutta, että suurempi annos olisi johtanut suurempaan paranemiseen, vaikka tutkimusannos olikin suurempi kuin hevosille yleisesti annettu annos ja suurempi kuin geelin valmistajan suosittelema annos.

Tutkimuksessa ei käytetty plaseboa tai käsittelemätöntä kontrolliryhmää, koska sitä olisi voitu pitää epäeettisenä ja se olisi todennäköisesti saanut omistajat haluttomiksi ottamaan hevosensa mukaan tutkimukseen, he sanoivat.

Tutkimusta rahoitti American Holistic Veterinary Medicine Association.

Bush, J., van den Boom, R. ja Franklin, S. H., Comparison of aloe vera and omeprazole for treatment of equine gastric ulcer syndrome. Equine Vet J. doi:10.1111/evj.12706
Tutkimuksen tiivistelmä on luettavissa täällä.