AMAROS-tutkimus: sädehoito vs. imusolmukkeen poisto rintasyövässä
ASCO 2013
AMAROS-tutkimus: sädehoito vs. imusolmukkeen poisto rintasyövässä
Dr. Robert Mansel – Cardiffin yliopisto, Iso-Britannia
Esittelimme AMAROS-tutkimuksen, jossa verrataan sädehoitoa kainalon alueelle ja leikkaushoitoa potilailla, joilla on positiivinen vartijaisäntiösolmuke. Tämä on kauan odotettu tutkimus, suuri tutkimus, ja aiemmin meillä oli vain hyvin pieniä tutkimuksia, joten emme tienneet vastausta siihen, voiko sädehoito todella tehota positiiviseen sentinellin solmuun. Tämä tutkimus osoitti siis hyvin selvästi, että rintasyövän sairauden hallitsemiseksi kainalossa sädehoito oli yhtä hyvä kuin leikkaus. Sillä on siis suuri merkitys, koska se tarkoittaa, että potilaille ei tarvitse tehdä lisää leikkauksia, kun heillä on positiivinen vartijasolmuke.
Tutkimukseen osallistui 4800 potilasta, ja heidät satunnaistettiin, kun heillä oli positiivinen vartijasolmuke, eli kyseessä on alaryhmä 4800 potilaasta, ja heidät satunnaistettiin joko sädehoitoon, jota valvottiin hyvin tarkkaan, tai leikkaukseen eurooppalaisissa keskuksissa. Havaitsimme, että taudin hallinta kainalossa oli vastaavaa, toisin sanoen sädehoito oli yhtä hyvä kuin leikkaus. Koska tällä hetkellä hoitostandardi on enemmän leikkaus, tämä tarkoittaa, että sädehoitoa voidaan käyttää leikkauksen sijasta, eikä siihen tarvitse palata.
Toinen hyvin tärkeä havainto oli sivuvaikutuksiin liittyvät kysymykset, koska leikkauksessa ilmeni itse asiassa enemmän lymfaturvotusta, enemmän käsivarren turvotusta, ja tämä on selvästi suuri huolenaihe potilaille. Leikkauksessa oli siis yhden, kolmen ja viiden vuoden kuluttua enemmän käden turvotusta kuin sädehoidossa. Ainoa asia, joka lisääntyi sädehoidossa, oli käsivarren liikkeiden jäykkyys, mutta se hävisi viiteen vuoteen mennessä, eikä leikkauksen ja sädehoidon välillä ollut eroa viiden vuoden kohdalla.
Mitkä ovat mielestänne kliiniset seuraukset?
Olen sitä mieltä, että ne ovat hyvin suuria ja myös taloudellisesti hyvin suuria, koska periaatteessa se tarkoittaa sitä, että potilaiden ei tarvitse palata leikkaussaliin useampaan operaatioon, joten leikkausaikaa säästyy. Samalla potilaiden sairastuvuus ja sivuvaikutukset vähenevät, joten tämäkin on suuri säästö terveydenhuoltojärjestelmälle. Itse asiassa lymfaödeema oli puolet harvinaisempi kainalon sädehoidossa kuin leikkauksessa, ja lymfaödeeman hoito on kallista, koska se on elinikäinen sairaus.
Toteutetaanko tätä muissa maissa?
Se on seurausta yhdysvaltalaisesta Z11-tutkimuksesta, jossa oli itse asiassa tehty leikkaus verrattuna siihen, että kainalossa ei tehty mitään, tai he luulevat, että ei tehty mitään, mutta näillä potilailla, samoin kuin AMAROS-ohjelmassa mukana olleilla potilailla, oli ollut paljon systeemistä lääkehoitoa, eli sillä on jonkinlainen vaikutus kainalon sairauteen. Z11-ohjelmaan liittyy kuitenkin useita ongelmia siinä mielessä, että sen teho oli hyvin alhainen ja että sädehoitosuunnitelmia ei valvottu kovinkaan hyvin. On siis syytä pelätä, että Z11:n tapauksessa se hyvä vaikutus, että mitään muuta ei tehty, saattoi hyvinkin olla itse asiassa sädehoidon sivutuote. Toisin sanoen voidaan väittää, että Z11 oli ehkä vain pilottijakso AMAROS-ohjelmaan verrattuna, mutta AMAROS-ohjelmassa tiedämme, missä sädehoitoa annettiin ja mitkä olivat annokset. Ongelma Z11:ssä oli se, että sädehoitoprotokollat jätettiin laitoksen päätettäväksi, eikä niitä määritetty tutkimuksessa.
Mitkä ovat kustannusvaikutukset ja säästetäänkö tällä rahaa?
Kyllä säästetään, koska säästetään varmasti leikkaussalien ajassa ja kirurgisten vuoteiden käyttöasteessa. Jos leikkauksen sijasta käytetään sädehoitoa, sädehoidon määrä lisääntyy, mutta tämä potilasryhmä saa sädehoitoa joka tapauksessa, joten kyse on vain suunnittelujärjestelmän erosta. Sädehoitoa ei itse asiassa tarvitse antaa ihmisille, jotka eivät sitä saisi, koska molemmissa tutkimuksissa, Z11:ssä ja AMAROSissa, on pääasiassa potilaita, joille on tehty rintasyövän säilyttäminen ja jotka saavat rintoihin sädehoitoa joka tapauksessa.