AMBULANSSIPALVELUT

AMBULANSSIPALVELUT alkoivat Clevelandissa, kuten useimmissa muissakin Yhdysvaltain kaupungeissa, sisällissodan jälkeen. City Hospital, Lakeside Hospital, HURON RD. HOSPITAL ja ST. ALEXIS HOSPITAL käyttivät ambulansseja 1800-luvun lopulla. 1880-luvulta alkaen varakkaat suosivat yksityisiä ambulansseja. Muita kuin hätätilanteita varten monet
hautaustoimistot käyttivät invalidivaunuja. Varhaiset ambulanssit olivat hevosvetoisia ajoneuvoja, joissa oli laatikonmuotoinen runko ja myöhemmin kovakumirenkaat ja jousijousitus. Alkeellinen varustus koostui yleensä paareista, huovista ja konjakkipullosta. Vuonna 1903 Lakeside Hospital otti käyttöön Clevelandin ensimmäisen sähkökäyttöisen ambulanssin, jolla oli vaikeuksia kiivetä jyrkkiä mäkiä, mutta joka vastasi ensimmäisenä vuonna 750 puheluun. Vuoteen 1912 mennessä Cleveland hyötyi kaasukäyttöisistä ambulansseista, joita tarjosivat paikalliset PEERLESS MOTOR CAR CO. ja WHITE MOTOR CORP. Tyylit vaihtelivat kuorma-automallisista pakettiautoista ylellisiin limusiiniin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vain City Hospital tarjosi ambulanssipalvelua, mutta sen kolmesta ambulanssista kaksi oli yleensä rikki. Aikana, jolloin sairaaloiden ambulanssien kunnallinen rahoitus oli yleistymässä muissa kaupungeissa, Clevelandin hätäpalvelut jäivät suurelta osin CLEVELAND POLICE DEPARTMENTin ja CLEVELAND FIRE DEPARTMENTin sekä vuoteen 1920 mennessä yli sadan hautaustoimiston tehtäväksi. Erityisesti hautaustoimistoja arvosteltiin usein siitä, että ne eivät desinfioineet ajoneuvojaan (yleensä formaldehydillä) sen jälkeen, kun ne olivat kuljettaneet tartuntatautia sairastavaa henkilöä. Poliisin hälytysajoneuvoissa perusvarusteena oli vain kiristysside ja kumihanskat. Lääkäriryhmien ajoittaisista huuteluista huolimatta 1970-luvulle asti ambulanssimiesten koulutuksen parantamiseksi tehtiin hyvin vähän, mikä johtui suurelta osin siitä, että osavaltiot eivät säätäneet asiasta. Ajoneuvojen parannuksiin kuuluivat sähköinen sireeni (joka korvasi kellot ja gongit), värilliset kattovalot (1940-luvulla) ja toisen maailmansodan jälkeen kaksisuuntaiset radiot. Monissa ambulansseissa alettiin kuljettaa happea. Joissakin oli jopa koulutettuja sairaanhoitajia (ks. SAIRAANHOITO), vaikka kaupungin määräykset eivät sitä edellyttäneet.

1960-luvulla, kun Medicare takasi 80 prosentin maksun ambulanssimaksuista, yksityiset yritykset alkoivat kilpailla hautaustoimistojen kanssa hätäpalveluista. 1970-luvulle tultaessa hautaustoimistot, joilla ei ollut varaa noudattaa uusia osavaltion säädöksiä ja liittovaltion palkkalakeja, jäivät kokonaan pois markkinoilta. 1980-luvulle tultaessa yksityiset yritykset palvelivat suurinta osaa Clevelandin esikaupunkialueista; joskus useat yhteisöt jakoivat sopimuksen. Muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Cleveland perusti oman ambulanssipalvelunsa myöhään. Vuonna 1968 METROPOLITAN HEALTH PLANNING CORP. (MHPC) tekemässä tutkimuksessa todettiin, että hätäpuhelut kuormittivat poliisi- ja palolaitoksia. Vuonna 1974 MHPC otti käyttöön koko piirikunnan kattavan 1-puhelinnumeropalvelun. Seuraavana vuonna MHPC auttoi pormestari Ralph Perkin (ks. RALPH PERKIN PORMESTARINHALLINTO) kanssa perustamaan EMSS-järjestelmän (Emergency Medical Service System), joka oli yleisen turvallisuuden osaston yksikkö. Liittovaltion ja osavaltion varoilla EMSS aloitti 15 nykyaikaisella ambulanssilla, joista 11 oli sijoitettu Clevelandin sairaaloihin (ks. SAIRAALAT JA TERVEYSSUUNNITTELU) ja yksi CLEVELAND HOPKINS INTL. HOPCINS HOPPINS -LENTOKENTÄLLÄ. Kaikilta EMSS:n työntekijöiltä edellytettiin ensihoitajakoulutusta CUYAHOGA COMMUNITY COLLEGE -yliopistossa. Marraskuussa 1987 Cuyahogan piirikunta perusti liittovaltion, piirikunnan ja paikallisilla varoilla 911-hätävalintajärjestelmän sairaanhoito-, poliisi- ja palokuntapalveluja varten.

1980-luvun alussa helikoptereista tuli merkittävä osa Clevelandin ambulanssipalveluja, kun Metro General Hospital, jonka nimi muutettiin myöhemmin MetroHealth Centeriksi (ks. CUYAHOGA COUNTY HOSPITAL SYSTEM), alkoi ylläpitää Life Flight -ohjelmaansa. Jokaisessa Life Flight -helikopterissa oli sairaanhoitaja ja lääkäri, mikä erotti sen useimmista muista maan lentoambulanssijärjestelmistä, joissa käytettiin vain sairaanhoitajia ja ensihoitajia. Life Flight oli epätavallinen myös siinä mielessä, että se oli suunniteltu palvelemaan useita alueen sairaaloita yhden sijaan. Life Flight aloitti yhdellä helikopterilla vuonna 1982 ja kuljetti 15 potilasta ensimmäisen toimintakuukautensa aikana; vuoteen 1992 mennessä käytössä oli neljä lääketieteellisesti varustettua Sikorsky S-76 -helikopteria, ja Life Flight oli kuljettanut yli 16 000 potilasta 65 vastaanottavaan sairaalaan Koillis-Ohiossa.

Katso myös LÄÄKÄRIHOITO, SAIRAANHOITO.