America’s Next Top Model and Their Problem with Plus Sized Models

Malliala on aina tunnettu siitä, että sillä on ollut ongelmia terveellisen kehonkuvan tarjoamisessa nuorille naisille, mutta kun ottaa huomioon, että America’s Next Top Model ylistää itseään moninaisuudestaan, luulisi, että se olisi sama asia. Ainakin yksi osa-alue ohjelmassa on ongelmallinen ja se on tapa, jolla se kuvaa tiettyä kehonkuvaa. America’s Next Top Model -ohjelmalla on ollut 22 tuotantokautta, joista 23. tuotantokausi pyörii nyt, ja näistä kausista vain kuusi tyttöä on ollut plus-kokoisia kilpailijoita. America’s Next Top Modelilla on myös erilainen määritelmä plus-kokoiselle kuin uskon, että monilla ihmisillä on.

America’s Next Top Modelin 10. tuotantokaudella Whitney Thompson rikkoi muotin tulemalla ensimmäiseksi plus-kokoiseksi malliksi, joka voitti. Hän on 180-senttinen ja tällä hetkellä kokoa 16. Huolimatta siitä, että keskiverto nainen on noin kokoa 12-14, tämä ei todellakaan tunnu kovinkaan plus-kokoiselta. Koko kilpailun ajan hän vaikutti aina itsevarmalta vartalonsa kanssa, kunnes eräässä kuvauksessa sattui välikohtaus. Eräässä kuvauksissa, joissa kilpailijat kilpailevat, ei ollut tarjolla mitään Whitneyn kokoon sopivaa. Sen sijaan hänet pakotettiin pukeutumaan johonkin, joka oli hänelle liian pieni. Kun Whitney oli ilmaissut huolensa tuomareille, Tyra selitti, että se oli asia, jonka kanssa hän joutuu aina tekemisiin mallialalla.

Huolimatta siitä, että ohjelmaa pidetään mahdollisesti edistyksellisenä naisten kannalta, tämä ei ole sellainen asenne, jota mallimaailman ei pitäisi noudattaa, jos he odottavat sen muuttuvan. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun ANTM:n kilpailija pakotettiin pukeutumaan johonkin, mihin hän ei mahtunut. Toccara Jones oli kilpailijana kolmannessa jaksossa, ja erään kuvauksen aikana hän ilmaisi suuttumuksensa siitä, ettei hänellä ollut yhtään kokoa 14 olevaa asua, jota hän voisi käyttää. Kuvausten muodin parissa työskentelevä nainen vastasi takaisin: ”Luuletko, että saan telineen täyteen vaatteita, joissa on sinun kokosi?”

Eräässä ongelmallisemmassa jaksossa London Leviä häpäistiin siitä, että hän oli lihonut kymmenen kiloa kilpaillessaan. London myönsi olevansa toipuva bulimikko ennen ohjelman aloittamista, ja ohjelman aikana hän alkoi lihoa yleisesti ottaen vaikuttaen tapaan, jolla hän näki itsensä. Hän ei esiintynyt yhtä hyvin, koska hänen itsetuntonsa laski, ja pian siitä tuli kuuma aihe muiden kilpailijoiden keskuudessa. Eräässä jaksossa tyttöjä pyydettiin poseeraamaan uimapuvussa, kun heidät oli kiedottu naruihin. Kuvausten aikana hän tunsi olonsa epämukavaksi ja irralliseksi kehostaan. Jay, luova johtaja, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän auttoi kilpailijoita heidän kuvaustensa aikana, veti hänet syrjään ja puhui hänen kanssaan kehonkuvastaan. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänelle rohkaisevia sanoja, hän kutsui häntä epäammattimaiseksi, koska hän oli lihonut, ja häpäisi häntä painonnousunsa vuoksi. Samassa jaksossa hänet äänestettiin ulos ja lähetettiin kotiin.

Vartalonkuvaan liittyviä ongelmia ajatellen Ashley Grahamin tulo mallimaailmaan saattoi olla joillekin yllätys. Itseään pluskokoiseksi malliksi kutsuva Graham tunnistettiin lähinnä Sports Illustrated -lehden kanssa tehdyistä kuvauksista. Sen jälkeen hän on koristanut Cosmopolitanin, Ellen, Maximin, Selfin ja jopa Voguen kansia. Hän on myös mukana Lane Bryantin kampanjassa nimeltä #ImNoAngel, jossa juhlistetaan ylipainoisia naisia, joiden kuvaillaan määrittelevän seksikkyyden uudelleen. Hän tekee myös yhteistyötä uimapukumerkin kanssa toivoen lopettavansa käsityksen, että kurvikkaat tytöt eivät voi käyttää bikinejä.

Ashley Graham on inspiraatio plus-kokoisille naisille kaikkialla. Hän määrittelee uudelleen, mitä mallina oleminen tarkoittaa, ja on mahdollisesti alkanut muuttaa peliä muotiteollisuudessa. Liian paljon innostusta sekä hänet ilmoitettiin jopa tuomariksi America’s Next Top Model -ohjelman 23. sykliin. Olin innoissani nähdessäni hänet tuomarina ottaen huomioon, että hän voisi tuoda uuden mielipiteen muotimaailmaan, joka näyttää yrittävän taistella muutosta vastaan siinä, mitä tarkoittaa olla malli. Kun ohjelma esitettiin ensimmäistä kertaa, olin pettynyt siihen, että ohjelmassa ei ollut yhtään plus-kokoista kilpailijaa. Luulisi, että jos Ashley Graham, kehopositiivisesta asenteestaan tunnettu malli, voisi auttaa muita plus-kokoisia tyttöjä pärjäämään alalla. Paitsi että näille tytöille ei annettu mahdollisuutta lainkaan.

Tyra Banks, ANTM:n vastaava tuottaja, kannustaa aina kilpailijoita olemaan roolimalleja nuorille tytöille tuolla ulkona. Hän sanoo, että mallin ei riitä, että hän osaa ottaa hienoja valokuvia, vaan hänellä pitää olla myös hieno persoonallisuus. Hänen on oltava koko paketti. Jos America’s Next Top Model haluaa ylpeillä sillä, että se löytää kirjaimellisesti Amerikan seuraavan huippumallin, mutta myös roolimallin, sen pitäisi alkaa katsoa kaikkia naisia kaikessa muodossa ja koossa. He saattavat itse asiassa yllättää itsensä.