Amerikkalainen valmistusjärjestelmä
Amerikkalainen valmistusjärjestelmä oli joukko valmistusmenetelmiä, jotka kehittyivät 1800-luvulla. Kaksi merkittävää piirrettä olivat vaihdettavien osien laaja käyttö ja ’\] koneellistamisen laaja käyttö niiden valmistuksessa, mikä johti tehokkaampaan työvoiman käyttöön verrattuna käsityömenetelmiin. Järjestelmä tunnettiin myös nimellä armory practice (asevarastokäytäntö), koska se kehitettiin ensin täysin asevarastoissa, nimittäin Yhdysvaltain liittovaltion Springfieldin ja Harpers Ferryn asevarastoissa, niiden sisäisissä urakoitsijoissa ja erilaisissa yksityisissä asevarastoissa. Nimitys ”amerikkalainen järjestelmä” ei perustunut mihinkään amerikkalaiselle kansallispiirteelle ominaiseen piirteeseen, vaan yksinkertaisesti siihen, että 1800-luvulla se yhdistettiin jonkin aikaa vahvasti amerikkalaisiin yrityksiin, jotka ensimmäisenä menestyksekkäästi sovelsivat järjestelmää, ja siihen, miten niiden menetelmät poikkesivat (tuolloin) brittiläisten ja mannereurooppalaisten yritysten menetelmistä. 1850-luvulla ”amerikkalainen järjestelmä” asetettiin vastakkain ”englantilaisen järjestelmän” kanssa. Muutamassa vuosikymmenessä valmistustekniikka oli kehittynyt edelleen, ja ”amerikkalaisen” järjestelmän taustalla olevat ideat olivat käytössä maailmanlaajuisesti. Siksi nykypäivän valmistuksessa, joka on menetelmiltään maailmanlaajuinen, ei enää ole tällaista vastakkainasettelua.
Amerikkalaisessa järjestelmässä käytettiin puoliammattitaitoista työvoimaa, joka käytti työstökoneita ja jigejä valmistamaan standardisoituja, identtisiä, keskenään vaihdettavissa olevia, toleranssin mukaan valmistettuja osia, jotka voitiin koota minimaalisella ajalla ja ammattitaidolla ja jotka vaativat vain vähän tai ei lainkaan sovittamista.
Koska osat ovat keskenään vaihdettavissa, oli myös mahdollista erottaa valmistus ja kokoonpano toisistaan, ja kokoonpanon saattoi suorittaa puolipätevä työvoima kokoonpanolinjalla – esimerkki työnjaosta. Järjestelmään kuului tyypillisesti erikoistuneiden koneiden korvaaminen käsityökaluilla.
Osien vaihdettavuus saavutettiin lopulta yhdistämällä joukko innovaatioita ja parannuksia työstötoimintoihin ja työstökoneisiin, jotka oli kehitetty ensisijaisesti tekstiilikoneiden valmistusta varten. Näihin innovaatioihin kuului uusien työstökoneiden ja jigien keksiminen (molemmissa tapauksissa leikkuutyökalun ohjaamiseen), kiinnittimet, joilla työ pidettiin oikeassa asennossa, sekä palikat ja mittalaitteet, joilla tarkistettiin valmiiden osien tarkkuus.
Koko artikkeli…
Koko artikkeli…