Amish ja raamattututkimus sekä arvonta

Kysymys, jota minulta usein kysytään, on se, saavatko vanhan järjestyksen amishit pitää yksityistä raamattututkimusta tai ryhmähartauksia kirkon ulkopuolella. Amish-yhteisö on varsin monimuotoinen eri osavaltioissa, joissa vanhan järjestyksen amishit asuvat, joten on mahdollista, että on muutamia amish-piirejä, joiden piispat eivät halua laumansa pitävän perhe- tai kouluhartauksia, mutta useimmat vanhan järjestyksen amishien kirkonjohtajat rohkaisevat koulujaan ja ydinperheitään aloittamaan ja tai lopettamaan jokaisen päivän jonkinlaiseen päivittäiseen Raamatun lukemiseen.

Useimmat koulunopettajat lukevat muutaman raamatunkohdan jokaisen luokkapäivän alussa, ja kirkon johtajat rohkaisevat usein isiä (*PA hollanninkielinen sana ja kirjoitusasu isälle on Daed, lausutaan dat) lukemaan muutaman jakeen ääneen perheelle jossain vaiheessa joka päivä. Amish-kulttuurin perusta, sen ainoa syy siihen, että se karttaa mahdollisimman paljon modernia kulttuuria, on se, että heidän mielensä ja sydämensä pysyvät keskittyneinä Jumalaan, Hänen Sanaansa ja Hänen teihinsä.

Eräs vanhan järjestyksen amish-ihminen on kertonut minulle, että ongelmaksi voi tulla se, jos ryhmä perheitä haluaa kokoontua opiskelemaan tiettyä hartauskirjaa, jota piispa tai saarnaajat eivät ole hyväksyneet. Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella pien- tai kotiryhmistä kirkkomme näyttävät toimivan samalla tavalla – eli sen, mitä opiskellaan, on oltava kirkon hyväksymä. Useimmat amish-kirkon johtajat näyttävät olevan sitä mieltä, mitä monet meidän kirkkomme johtajat olivat sata vuotta sitten – että ihminen ei tarvitse mitään ”ihmisten kirjoittamia” kirjoja; hänen tarvitsee vain lukea Raamattua.

Tutkimusteni perusteella näyttää siltä, että useimmat amish-piirit ovat eri mieltä kaikesta ”yhteisöllisestä raamattututkimuksesta”, jossa ei ole mukana vähintään yhtä kirkon johtajaa – piispaa, diakoniaa tai saarnaajaa. Syy tähän on samanlainen kuin se, miksi monet uskontokunnat kokoontuvat vain opiskelemaan ”kirkon hyväksymiä” kirjoja tai hartaustyyppisiä opetuksia – pitääkseen ruumiin yhtenäisenä sen suhteen, mitä opetetaan.

Yritän yleensä kehystää tutkimukseni henkilökohtaisen elämäni ja liikekokemusteni avulla nähdäkseni, onko se, mitä opin, linjassa sen kanssa, mitä olen kokenut tai mistä olen lukenut. Tässä tapauksessa tajusin nopeasti, että ennen kuin United Methodist Church valitsi Plain Wisdom: An Invitation into an Amish Homes and the Heart of Two Women (Kutsu amish-kotiin ja kahden naisen sydämeen) -kirjan osaksi vuoden 2013 lukulistaa naispalvelustaan, kirjan oli käytävä läpi vaiheet, jotta se voitiin hyväksyä. En ollut tietoinen siitä, että kirkko edes harkitsi tuota kirjaa, mutta tiedän, että vaiheet, jotka koskevat mitä tahansa kirjaa, jonka kirkko hyväksyy, tehdään kirkon – sen johtajien ja seurakuntalaisten – suojelemiseksi.

Jos lisäämme tuohon ymmärrykseen sen tosiasian, että vanhoillislestadiolaiset amish-piispat, -diakonit ja -saarnaajat eivät ole palkattuja viranhaltijoita ja että heillä on kokopäivätyötä elättääkseen suurperheensä, alamme ymmärtämään paremmin sitä, miksi amish-järjestön kirkon johtajat pyrkivät välttämään, etteivät laumansa sisällä olevat ryhmät saa järjestää järjestäytynyttä raamattututkimusta. Amishit kuitenkin rohkaisevat kaikenlaisiin seurakuntakokouksiin, joissa ihmiset tuntevat itsensä kohotetuiksi ja rakastetuiksi, ja näissä tilaisuuksissa he keskustelevat niistä hyvistä siemenistä, jotka on kylvetty säännöllisissä (joka toinen sunnuntai pidettävissä) kirkkokokouksissa. Useimmat amish-piirit rohkaisevat myös koulu- ja perhehartauksiin – joka päivä aloitetaan ja tai lopetetaan joihinkin Raamatun jakeisiin ja rukoukseen.

*Sanaston sanat on poimittu Eugene S. Stine, Pennsylvania German Dictionary -teoksesta (Birdsboro, PA: Pennsylvanian saksalaisseura, 1996), ja Pennsylvanian hollantilaisen kielen opettaja on vahvistanut sanojen käytön.

Alhaalla on ote, jonka on kirjoittanut Miriam Flaud, joka on toinen kirjailija kirjassaan Plain Wisdom: Kutsu amish-kotiin ja kahden naisen sydämiin. Siinä hän aloittaa kertomalla muiston kouluvuosiltaan.

Miriam Flaud-Older Order Amish -ystävä ja yhteiskirjailija ~

Meidän yhden huoneen koulutalossamme aloitamme jokaisen päivän hartaudella ja laululla. Opettajamme opetti meidät nauttimaan laulamisesta, mutta kymmenvuotiaana en koskaan odottanut laulun aloittamista. Niinpä kun oli minun vuoroni johtaa laulua, valitsin aina saman laulun, jonka olin varma, että voisin johtaa ilman viivyttelyä: ”Puutarhassa”. Jos opettajani kyllästyi siihen, että valitsin tuon laulun viikko toisensa jälkeen, hän ei koskaan näyttänyt sitä.

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin, kun minulla on aviomies ja kuusi omaa lasta, aloitan kesäpäivät puutarhassa. Puutarhani, joka tuottaa tuoreita vihanneksia perheelleni, on myös minun pieni pakopaikkani.

Uuden päivän koittaessa, puutarhakoura kädessä, livahdan ulos viettämään hiljaista aikaa maissin, perunoiden, tomaattien ja tietenkin rikkaruohojen keskellä. Rikkaruohot pitävät alueen rauhallisena, koska lapset ovat oppineet, että häiriö voi johtaa heille ei-toivottuun työhön täällä. Täällä minä siis mietiskelen.

Eräänä aamuna, raskain sydämin erään elämäni asian suhteen, vuodatin sydämeni Jumalalle ja pyysin Häneltä vapautusta. Tunsin Hänen läsnäolonsa, johon liittyi rauhoittava rauha. Tuon rauhan myötä tuli mieleeni laulu – erityinen lauluni kauan sitten. Laulaessani sanat saivat uuden merkityksen, joka kosketti sydäntäni ja toi kyyneleet silmiini.

Puutarhassa

Tulen yksin puutarhaan,

Kun kaste on vielä ruusuilla.

Ja ääni jonka kuulen, joka lankeaa korvalleni,

Jumalan Poika paljastaa.

Hän puhuu, ja Hänen äänensä ääni

on niin suloinen, että linnut hiljentävät laulunsa.

Ja melodia, jonka Hän antoi minulle,

sydämessäni soi.

Jäisin Hänen kanssaan puutarhaan

Vaikka yö ympärilläni lankeaa.

Mutta Hän käskee minua kulkemaan läpi surun äänen.

Hänen äänensä minua kutsuu.

Kuoro:

Ja Hän kulkee kanssani. Ja Hän puhuu kanssani.

Ja Hän sanoo minulle, että olen Hänen omaansa.

Ja ilo, jonka jaamme viipyessämme siellä

Ei kukaan muu ole koskaan tuntenut.

Rakastan puutarhaani, koska se ei ole pelkkä paikka, jossa kasvavat vihannekset. Se on paikka, jossa Jumala tapaa minut henkilökohtaisella, yksilöllisellä tasolla.

Jos kutsut Hänet, Jumala käy luonasi missä tahansa. Et tarvitse puutarhaa tai edes pihaa. Mikä tahansa paikka käy, jopa kylpyhuone, jos se on ainoa yksityinen tilasi. Sytytä kynttilä ja puhu Jumalalle. Hän on ihmeellinen.

Arvontapalkinto!