Amish-mennoniitit

Division 1850-1878Edit

Useimmat Pohjois-Amerikkaan perustetut amish-yhteisöt eivät lopulta säilyttäneet amish-identiteettiään. Merkittävä jakautuminen, joka johti monien amish-yhteisöjen identiteetin menetykseen, tapahtui 1800-luvun kolmannella neljänneksellä. Fraktioiden muodostuminen työsti tiensä ulos eri aikoina eri paikoissa. Prosessi oli pikemminkin ”lajittelua” kuin jakautumista. Amish-ihmiset voivat vapaasti liittyä toiseen amish-seurakuntaan toisessa paikassa, joka sopii heille parhaiten. Vuosina 1862-1878 pidettiin eri paikoissa vuosittain Dienerversammlungen (ministerikokouksia), joissa käsiteltiin sitä, miten amishien tulisi suhtautua nyky-yhteiskunnan paineisiin. Kokoukset itsessään olivat edistyksellinen ajatus; piispojen kokoontuminen keskustelemaan yhdenmukaisuudesta oli amisikirkossa ennennäkemätön ajatus. Useiden ensimmäisten kokousten jälkeen perinteisemmin ajattelevat piispat suostuivat boikotoimaan kokouksia.

Edistyksellisemmät jäsenet, jotka muodostivat noin kaksi kolmasosaa ryhmästä, tulivat tunnetuiksi nimellä amis-mennoniitit, ja lopulta he yhdistyivät mennoniittikirkon ja muiden mennoniittisten kirkkokuntien kanssa lähinnä 1900-luvun alussa. Perinteisemmin ajattelevat ryhmät tunnettiin nimellä Old Order Amish. Egli-amishit olivat alkaneet erota amish-kirkosta jo vuonna 1858. He ajautuivat pian pois vanhoista tavoista ja muuttivat nimensä ”puolustuskyvyttömiksi mennoniiteiksi” vuonna 1908. Seurakunnat, jotka eivät asettuneet puolelleen jakautumisessa vuoden 1862 jälkeen, muodostivat vuonna 1910 Konservatiivisen amis-mennoniittikonferenssin, mutta jättivät sanan ”amis” pois nimestään vuonna 1957.

Koska Euroopassa ei tapahtunut jakautumista, sinne jääneet amis-seurakunnat kulkivat samaa tietä kuin muutosmieliset amis-mennoniitit Pohjois-Amerikassa ja yhdistyivät hitaasti mennoniitteihin. Viimeinen Saksassa fuusioitunut amissien seurakunta oli Ixheimin amissien seurakunta, joka yhdistyi naapurikirkon mennoniittikirkon kanssa vuonna 1937. Jotkut mennoniittiseurakunnat, mukaan lukien useimmat Elsassissa, polveutuvat suoraan entisistä amissien seurakunnista.

Varhaiset konferenssitEdit

Amis-mennoniitit muodostivat alueellisia konferensseja 1880-luvun lopulla jakautumisen jälkeen. 1900-luvun alkupuolella useimmat näistä alkuperäisistä amis-mennoniittiryhmistä yhdistyivät alueellisiin mennoniittikonferensseihin ja menettivät amismaisen identiteettinsä.

• Indiana-Michiganin amis-mennoniittikonferenssi, joka järjestäytyi vuonna 1888 ja yhdistyi Indiana-Michiganin mennoniittikonferenssiin vuonna 1916.
• Läntisen piirin amis-mennoniittikonferenssi, järjestäytyi vuonna 1890 ja yhdistyi läntisiin mennoniittikonferensseihin vuosina 1920-1921.
• Itäinen amis-mennoniittikonferenssi, järjestäytyi vuonna 1893 ja yhdistyi Ohion mennoniittikonferenssiin vuonna 1927.
• Ontarion amis-mennoniittikonferenssi, järjestäytyi vuonna 1925, sulautui mennoniittivirtaan 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa ja muutti nimensä Länsi-Ontarion mennoniittikonferenssiksi vuonna 1963.
• Illinoisin Stuckey Amish (Mennoniitit), syntyi vuonna 1872 tapahtuneesta hajaannuksesta, järjestäytyi konferenssiksi vuonna 1899 ja liittyi yleiskonferenssin Mennoniittikirkkoon piirikonferenssina vuonna 1945. Vuonna 1957 se yhdistyi Middle District -piirikonferenssin kanssa muodostaen yleiskonferenssin mennoniittikirkon keskuspiirin.
• Egli-amishit, jotka tunnetaan myös nimellä Égly-amishit, järjestäytyivät vuosina 1865-1866 ja muuttivat nimensä vuonna 1908 Defenseless Mennonite Churchiksi. He ottivat nimen Evankelinen mennoniittikirkko vuonna 1949 ja heistä tuli valtavirtaa. Vaikka evankelisia mennoniittikirkkoja on nykyisin olemassa, vuonna 2003 laajemmasta mennoniittiryhmästä tuli Evankelisten kirkkojen liitto (Fellowship of Evangelical Churches).

Myöhemmät konferenssitEdit

”Konservatiivinen amis-mennoniittikonferenssi” syntyi useita vuosikymmeniä alkuperäisen amis-mennoniittiliikkeen jälkeen. Vuonna 1910 kolmen sitoutumattoman amis-mennoniittiseurakunnan johtajat tapasivat Michiganissa keskustellakseen sellaisen konferenssin perustamisesta, joka sallisi seurakuntien autonomian mutta pystyisi kuitenkin auttamaan yksittäisiä kirkkoja ongelmissa. Tämän konferenssin oli määrä olla konservatiivisempi kuin edellä mainittujen amis-mennoniittikonferenssien. Siitä huolimatta se siirtyi lähemmäs valtavirran mennoniittiryhmiä ja menetti lopulta amish-identiteettinsä. Vuonna 1954 enemmistö vaati, että konservatiivisen amis-mennoniittikonferenssin (Conservative Amish Mennonite Conference, CMC) nimestä poistettaisiin ”amish”-osa, mikä toteutettiin vuoden 1957 perussäännön tarkistuksessa. Kannattajat katsoivat, että ”amis-mennoniittikonferenssit” olivat vanhentuneita. 1960-luvulla joidenkin keskuudessa heräsi huoli löyhästä käytännöstä, joka koski muun muassa naisten pään hunnutusta ja leikattuja hiuksia, televisiota ja vaatekappaleita. Yksittäisten kirkkojen käytännöt alkoivat poiketa toisistaan suuresti. 1960-luvun huolenaiheiden jälkeen konferenssi on luopunut kannanotosta edellä mainittuihin käytäntöihin

Johtaen assimilaatioprosessia edelleen ”Ohion mennoniittien ja itäisten amis-mennoniittien yhteiskonferenssista” tuli ”Ohion ja itäisten mennoniittien konferenssi” vuonna 1955 ja ”Ontarion amis-mennoniittikonferenssista” tuli ”Länsi-Ontarion mennoniittikonferenssi” vuonna 1963.