Amoco Cadiz
Maaliskuun 16. päivänä 1978 öljysäiliöalus Amoco Cadiz, joka kuljetti 223 000 tonnia raakaöljyä ja 4 000 tonnia polttoainetta, kärsi ohjausmekanismin vikaantumisesta, ja saksalaisen hinaajaveneen miehistön ponnisteluista ja kahdesta epäonnistuneesta hinausyrityksestä huolimatta se ajautui pohjakosketukseen Bretagnen rannikolla sijaitsevalla Portsallin kalliolla. Koko lasti valui ulos, kun aallonmurtajat halkaisivat aluksen kahtia ja saastuttivat vähitellen 360 kilometrin pituisen rantaviivan Brestistä Saint Brieuciin.
Tämä oli suurin säiliöaluksen karilleajosta aiheutunut öljyvuoto, joka on koskaan rekisteröity maailmassa. Onnettomuuden seuraukset olivat merkittävät, ja se sai Ranskan hallituksen tarkistamaan öljyntorjuntasuunnitelmaansa (Polmar-suunnitelma), hankkimaan kalustovarastoja (Polmar-varastot), määräämään liikennekaistat Kanaaliin ja perustamaan Cedren. Ranskan hallitus nosti yhdessä onnettomuudesta kärsineiden paikallisyhteisöjen kanssa syytteen Amoco-yhtiötä vastaan Yhdysvalloissa. Ne saivat lopulta 14 vuotta kestäneen monimutkaisen oikeudenkäynnin jälkeen 1257 miljoonaa frangia (190 miljoonaa euroa), eli alle puolet vaaditusta summasta.
Onnettomuus
Aamulla 16. maaliskuuta 1978 öljysäiliöalus Amoco Cadiz, joka oli matkalla Persianlahdelta Rotterdamiin mukanaan 223 000 tonnia raa’an öljyn raakaöljyä, ajelehti voimakkaassa myrskyssä kohti Bretagnenmeren rannikkoa ohjausjärjestelmänsä rikkouduttua. Saksalainen hinaaja yritti auttaa tankkeria, mutta tilanne oli vaikea, ja ensimmäinen kello 1.30 aamulla heitetty hinausköysi katkesi kolme tuntia myöhemmin. Molempien alusten miehistöjen ponnisteluista huolimatta Amoco Cadiz ajoi karille kello 22.00 lähellä Portsallin pientä satamaa. Onnettomuudessa rikkoutui useita säiliöitä, ja ensimmäiset öljyvuodot pääsivät nopeasti rannikolle. Suurin öljyvuoto, joka oli koskaan nähty rantautuneen tankkerin takia, oli juuri alkanut.
Kahdessa viikossa koko lasti oli valunut mereen ja saastutti tuulen ja virtausten vetämänä yli 300 kilometriä Euroopan kauneimpiin ja luonnollisimpiin kuuluvaa rannikkoa. Vaurioituneiden yhteisöjen asukkaat aloittivat raivosta kiehuen epätoivoisen taistelun tätä katastrofia vastaan. Ranskan tiedotusvälineet levittivät apokalyptisia kuvia valtavasta öljyvahingosta, joka järkytti koko kansaa.
Ei mikään yksittäistapaus
Tämä ennätyksellinen öljyvahinko ei ole yksittäistapaus. Maaliskuun 18. päivänä 1967 Lands Endin edustalla (Cornwallissa, Englannissa) sattunut Torrey Canyonin karilleajo muodosti jo laajamittaisen varoituksen. Bretagnen rannikolla on esiintynyt kanaalissa ajelehtivia öljylauttoja; ensin huhtikuussa Morlaix’n ja Plouescatin välillä (luoteessa) ja sitten toukokuun puolivälissä 1907 Douarnenez’n ja Audiernen lahdissa (lounaassa). Tammikuun 24. päivänä 1976 VLCC Olympic Braveryn karilleajo, joka oli onneksi tyhjä, oli toinen varoitus, joka aiheutti 1 200 tonnin bunkkerivuodon.
Lokakuun 16. päivänä sattui kolmas tapaus, kun Boehlen haaksirikkoutui Seinen saaren edustalla, ja sen lastista, joka sisälsi raskasta venezuelalaista raakaöljyä, valui 7 000 tonnia. Amoco Cadizin onnettomuus ei suinkaan ollut viimeinen Bretagnea kohdannut öljyvahinko. Huhtikuun 28. päivänä 1979 irtolastialus Gino, jonka lastina oli raskasta Boscan-polttoainetta (tiheämpi kuin vesi), upposi Ushantin saaren edustalla törmäyksen jälkeen. Maaliskuun 7. päivänä 1980 madagaskaralainen öljysäiliöalus Tanio hajosi kahtia myrskyssä Batzin saaren edustalla, ja sen perä upposi 6 000 tonnia raskasta polttoainetta mukanaan. Tammikuun 31. päivänä 1988 yksi italialaisen Amazzone-öljytankkerin säiliöistä menetti 2 100 tonnia raakaöljyä myrskyssä Penmarc’hin edustalla. Tämä öljyvuotojen sarja johti siihen, että Bretagnessa haluttiin muuttaa tällaisten tapahtumien kulkua ja saada saastuttajat maksamaan aiheuttamansa vahingot.