Amoebiasis

Mitä on amoebiasis?

Amoebiasis on sairaus, jonka aiheuttaa Entamoeba histolytica -alkueläin, jota esiintyy maailmanlaajuisesti. Ihminen on E. histolytican luonnollinen reservuaari, ja tartunta tapahtuu ulosteperäisen ja oraalisen tartunnan välityksellä (esim. saastuneet kädet, vesi tai ruoka sekä suu- ja anaaliyhdyntä). Tartunnan pääasiallinen oire on ripuli.

Amebiaasin esiintyvyys on suurempi kehitysmaissa, joissa ihmisen ulosteiden ja ruoka- ja vesivarastojen väliset esteet ovat riittämättömät. Kehittyneissä maissa ameebioosin riskitekijöitä ovat muun muassa endeemisille alueille matkustavat, miesten kanssa seksiä harrastavat miehet sekä immuunipuutteiset tai laitoshoidossa olevat henkilöt.

E. histolytican elinkiertoon kuuluu kystien ja trofotsoiittien muodostuminen, jotka molemmat kulkeutuvat ulosteiden mukana. Kystat voivat selviytyä päivistä viikkoihin ulkoisessa ympäristössä, ja ne ovat pääasiallisesti vastuussa taudin leviämisestä.

Vuosittain arviolta 50 miljoonaa ihmistä saa invasiivisen E. histolytican tartunnan, mikä johtaa 100 000 kuolemaan.

Mitkä ovat ameebioosin oireet?

Monet ameebioositapaukset ovat oireettomia, ja kystat ja trofotsoiitit pysyvät rajoittuneina suolen luumeniin (suolen putken sisäpuolelle). Joillakin potilailla trofotsoiitit kuitenkin tunkeutuvat suolen limakalvon seinämään, mikä johtaa veriseen ripuliin ja koliittiin. Trofotsoiitit voivat myös tunkeutua verenkiertoon ja levittää infektiota muihin elimiin, kuten maksaan (yleisin), keuhkoihin, sydämeen, aivoihin ja ihoon.

Kutaaninen amebiasi on hyvin harvinainen, mutta se on helppo diagnosoida ja hoitaa. E. histolytica voi levitä iholle ja limakalvoille joko:

• sisäisen taudin vierekkäisille alueille tapahtuvan vierekkäisen leviämisen kautta – esimerkiksi rektaalinen amebiaasi voi levitä perianaali-iholle, vulvaan tai sukupuolikontaktien penikseen anaaliyhdynnän aikana; maksan paiseet voivat levitä vatsan seinämän iholle
• ulkosyntyinen rokottaminen saastuneilla käsillä – esim, kasvoihin

Amoebiaasi

Kliininen muoto	Kliiniset piirteet
Amoebinen paksusuolen tulehdus	Esiintyy tavallisimmin asteittain alkavana verisenä ripulina, vatsakipu ja arkuus useiden viikkojen aikana Joskus potilaille kehittyy kuume, laihtuminen ja ruokahaluttomuus Fulminantti tai nekrotisoiva paksusuolen tulehdus voi kehittyä
Moebamaksa-abskessi	Yleisimmin ilmaantuu kuumeena, kipu vatsan oikeassa yläneljänneksessä ja arkuus Keltaisuutta voi esiintyä 60-70 %:lla potilaista, joilla on ameebamaksa-abskessi, ei ole samanaikaista paksusuolen tulehdusta Intraperitoneaalinen repeämä on komplikaatio (repeämä onteloon, joka sisältää vatsaontelon sisäelimet) Harvoin, paise voi puhjeta pallean läpi, mikä aiheuttaa yskää, keuhkopussin rintakipua (keuhkojen limakalvotulehduksesta johtuvaa kipua) ja hengitysvaikeuksia Noin 0.6 %:ssa maksa-abskessitapauksista voi esiintyä leviämistä ja aivojen abskessin muodostumista, mikä aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä ja psyykkisen tilan muutoksia
Kutaaninen amebiasis	Alkaa syvällä olevana turvotuksena, joka repeytyy ja haavaantuu, minkä jälkeen iho ja sen alla oleva kudos kuolee kuolioon. Tuloksena on kivulias haavauma, jolla on induroituneet (kovettuneet) ja heikentyneet (ehjän ihon alla oleva kudostuho) reunat, ympäröivä punoitus, ja nekroottinen pohja, josta purkautuu verta ja märkää Haavauma voi laajentua nopeasti, ja sen väliin jää normaaleja alueita

Miten amebiasi diagnosoidaan?

Yleisin amebiaasin diagnosointimenetelmä on E. histolytica -kystien ja trofotsoiittien mikroskooppinen tunnistaminen ulosteista, maksan abskessiaspiraateista tai biopsianäytteistä. Huomautus: E. histolyticaa ei voida erottaa mikroskooppisesti E. disparista, joka on vaaraton. E. histolytica -infektion varmistaminen edellyttää serologiaa, antigeenin osoittamista tai E. histolytica -geenimateriaalin tunnistamista:

• Serologisilla määrityksillä (verikokeilla) voidaan havaita E. histolytica -immunoglobuliineja (vasta-aineita), joita tuotetaan vastauksena infektioon. Havaittavat E. histolytica -spesifiset vasta-aineet voivat säilyä vuosia onnistuneen hoidon jälkeen, joten vasta-aineiden esiintyminen ei välttämättä osoita nykyistä infektiota
• E. histolytica -antigeenit voidaan havaita ulostenäytteistä
• Polymeraasiketjureaktiolla voidaan myös vahvistaa diagnoosi tunnistamalla E. histolytica -antigeenit. histolytica-geenimateriaalia ulosteista, koepalanäytteistä ja maksan abskessiaspiraateista

Millä hoidetaan amebiaasiaa?

Suoliston amebiaasiaa hoidetaan lumeen vaikuttavalla aineella, kuten jodokinolilla, paromysiinillä tai diloksanidifuroaatilla. Medsafe ei ole hyväksynyt näitä aineita käytettäväksi Uudessa-Seelannissa, mutta lääkärit voivat hankkia niitä valmistajiensa kautta kohdan 29 mukaisesti.

• Osymptomaattinen E. histolytica -infektio on hoidettava, jotta infektio saadaan hävitettyä ja estetään kystien leviäminen edelleen ympäristöön.
• Invasiivisen taudin hoito koostuu tavallisesti suun kautta tai suonensisäisesti annettavasta metronidatsolista sekä suoliston kolonisaation hävittämiseen tarkoitetusta luminaalisesta aineesta.
• Vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin kuuluvat muun muassa tinidatsoli, emetiinihydrokloridi ja pentamidiini.

Hoidon jälkeen invasiivisella amebiasilla on hyvä ennuste. Fulminantti koliitti ja maksan paiseiden puhkeaminen liittyvät korkeampaan kuolleisuuteen.

Amebiasiksen ehkäisy.

• Estä elintarvikkeiden ja veden ulosteperäistä saastumista parantamalla sanitaatiota, hygieniaa ja vedenkäsittelyä.
• Endeemisillä alueilla vettä olisi keitettävä yli minuutin ajan ja kypsentämättömät vihannekset olisi pestävä pesuaineella ja liotettava etikkahapossa tai etikassa 10-15 minuuttia ennen niiden nauttimista.
• Välttää seksuaalikäytäntöjä, joihin liittyy ulosteiden ja suun välinen kontakti.
• Seuloa indeksiin merkityn amebiasitapauksen perheenjäsenet tai läheiset kontaktihenkilöt.

Seulontaa.