Amtrak lanseeraa virallisesti kirjailijaresidenssin
Twiittaamalla se voi toteutua.
Matkustusmaailmassa ainakin.
Alkiarvostettuja kirjoittajia hurmioon eri puolilla Yhdysvaltoja, sillä Amtrak lanseeraa virallisen residenssiohjelman kirjailijoille kaukoliikennereiteillään.
Parasta?
Se on ilmaista.
Se pieni maanjäristys, jonka äsken tunsit, oli useiden miljoonien tietokoneidensa ääreen hätistelevien freelancereiden jyrinää.
Kirjailijat voivat nyt jättää hakemuksia, jotta he voivat jättää kaiken elämässään keskittyäkseen kirjoittamiseen ja saada samalla ilmaisia kyytejä Amtrakin luonnonkauniimmilla reiteillä.
Kaikki kiitos freelance-kirjailijan leikkisän twiitin.
Nerokas veto
Se on positiivisin julkisuusaalto, jonka Amtrak on saanut ainakin Joe Bidenin viimeisimmän rautatieraportin jälkeen.
Pallo residenssiajan pallo lähti liikkeelle, kun newyorkilaislähtöinen kirjailija Jessica Gross twiittasi sitaatin Pen American haastattelusta, jossa hän haastatteli romaanikirjailijaa Alexander Cheetä.
Kirjailija kertoi kirjoittaneensa romaanejaan junissa ja nauttineensa siitä.
”Toivoisin, että Amtrakilla olisi residenssejä kirjailijoille”, Chee sanoi.
Gross ja hänen ystävänsä twiittasivat välittömästi lainauksen Amtrakille.
Yllättävässä juonenkäänteessä Amtrak twiittasi takaisin: ”Tarvitsisimme koeajon. Oletteko te kaksi valmiita matkalle Chicagoon ja takaisin?”
Hämmästynyt Gross suostui nopeasti, ja Amtrak järjesti hänelle pian ilmaisen kirjoitusmatkan New Yorkista Chicagoon ja takaisin.
Kirjailijat melkein hajottivat näppäimistönsä jännityksestä, kun uutinen levisi sosiaaliseen mediaan sen jälkeen, kun Gross twiittasi matkasta Amtrakin pyynnöstä.
Kuka tiesi, että niin monet kirjailijat tekivät parhaita töitään junissa?
Vai tykkäävätkö he ilmaisista matkoista?
Juurettomuuden romantiikka
Kirjoita kuin tuuli, nuori kirjuri!
Seuraava hämmästyttävä luku avautui, kun Aleksanteri Chee ilmoitti omasta Amtrak-residenssistään.
Chee sanoo olleensa ”häkeltynyt, täysin hämmästynyt” sensaatiosta, jonka hänen haastattelunsa tahattomasti sai aikaan.
”Työskentelen kolmannen romaanini parissa, ja käytän residenssiä tilaisuutena elää sen sisällä neljä päivää putkeen”, Chee kertoo CNN:lle.
”Junassa oleminen on sekoitus anonymiteettiä ja juurettomuutta, joka saa tuntemaan, että voisit olla kuka tahansa, missä tahansa – ja tämä osoittautuu erinomaiseksi maaperäksi kaunokirjallisuuden kirjoittamiselle.”
Cheen residenssi on suunniteltu toukokuulle, ja se tapahtuu junassa New Yorkista Portlandiin, Oregoniin, vaihtaen junaa Chicagossa.”
”Yksi asia, joka on liikuttanut minua, ovat ne monet tarinat, joista olen sittemmin kuullut, junamatkat, jotka ihmiset ovat tehneet kirjoittaakseen tai jopa ajatellakseen”, Chee sanoo.
Hän kertoo erään ystävän kirjoittaneen, että Gerard Mortier Pariisin oopperassa käytti kaukojunia ylellisyyden vuoksi, jotta hän saattoi käydä pitkiä, keskeytymättömiä keskusteluja tärkeistä asioista.
”Luulen, että se, mitä tapahtui, oli seurausta tästä, vaikka se myös muistutti ihmisiä siitä, että tämä on todella helppo, jopa hyvin perinteinen tapa vain lähteä kirjoittamaan”, Chee sanoo.
Takaisin Amtrakilla
Välillä Amtrakin sosiaalisen median tiimi on ollut kiireinen.
”Vastaanotto on ollut ylivoimainen, en usko, että olisimme osanneet odottaa, kuinka nopeasti niin monet ihmiset reagoivat ohjelman ideaan ja kuinka avoimesti he tukevat sitä”, sanoo Julia Quinn, Amtrakin sosiaalisen median johtaja.
Mutta mitä hyötyä Amtrakille on siitä, että kirjailijat huutavat ilmaisista kyydeistä?
”Etsimme aina ainutlaatuisia tapoja tutustuttaa eri yleisöjä tuotteeseemme”, Quinn sanoo.
Quinn sanoo, että reaktio yhtiössä on ”pelkästään positiivinen” ja että uutinen ohjelmasta on herättänyt junamatkustamisen nostalgian uudelleen sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ehkä aiemmin olisi harkinneet junamatkaa.
”Nyt meillä on ihmisiä, jotka sanovat tekevänsä tai haluavansa tehdä oman versionsa Amtrak-residenssistä”, hän sanoo.
”Junamatkustamisessa on jotain hyvin romanttista.”
Ohjelman yksityiskohdat
’pon the snowy tracks of possibility did the writer freeze.
Amtrak julkisti virallisen hakuprosessin lauantaina.
Jopa 24 kirjailijaa valitaan residensseihin, jotka järjestetään vain alihinnoitelluilla kaukoliikennereiteillä.
Jokaiseen residenssiin kuuluu majoitus makuuvaunussa, jossa on kaikki, mitä kirjailija oikeasti tarvitsee: sänky, kirjoituspöytä ja pistorasiat.
Hakemuksia arvioi ympäri vuoden Amtrakin johtajista ja ulkopuolisista kirjailijoista koostuva raati.
Koska matkustajilla on taipumus varata pidempiä reittejä aikaisemmin, Amtrakin on helpompi ennustaa, millä reiteillä on vapaita paikkoja, jotka se voi myöntää residenssikirjailijoille, Quinn sanoo.
Residenssikirjoittajia ei velvoiteta kirjoittamaan Amtrakista tai mainitsemaan Amtrakia työssään, eikä heidän odoteta luovuttavan kirjoituksiaan yhtiölle matkojensa jälkeen.
Quinn sanoo, että Amtrak on tullut siihen tulokseen, että residenssiohjelman synnyttämä orgaaninen sosiaalisessa mediassa syntyvä pöhinä tuottaa riittävästi vastinetta sijoitukselle.
Kaikki residenssit järjestetään kahdesta viiteen päivään 15 kaukoliikennereitillä, ja ne ovat maksuttomia.
Henkilökohtaisen #AmtrakResidenssin luominen
Kun Amtrak oli virallistamassa residenssihakemusprosessia, Quinn kertoi muutamasta yhtiön valitsemasta parhaasta reitistä, joilla kirjailijat voivat ryhtyä kirjoittamaan seuraavaa suurta amerikkalaisromaania.
”Joku, joka kirjoittaa ruoasta, voisi esimerkiksi tehdä pitkän matkan Chicagosta Memphisiin New Orleansin kautta ja tehdä valtavan foodie-kierroksen, jossa on paljon pieniä pysähdyksiä”, Quinn sanoo.
Nerokas ehdotus.
Tässä on kolme muuta Amtrakin ehdottamaa kirjoitusmatkaa, joita toimistoon jumiutuneet kaihoisat toimittajat ovat täsmentäneet.
Empire Builder (Chicagosta Portlandiin/Seattleen)
Junasta käsin kirjailijat voivat pohtia Mississippi-jokea ja kuvitella jakavansa saman kirjoitustilan keskilännen bardin Garrison Keillorin kanssa, kun he huristelevat ohi Minneapolisin ja St. Paulin yöllisen taivaanrannan hehkuvan taivaanrantaviivan.
Seuraavana aamuna pohjoisen Dakotan karut tasangot ja Montanan Big Sky -maa tarjoavat ilmapiirinsä pohdiskelevaan prokrastinaatioon.
Washingtonin Spokanesta kirjailijat voivat valita boheemin loppuhuipennuksensa jatkamalla Seattleen tai suuntaamalla Columbia River Gorgea pitkin Portlandiin, Oregoniin.
Kummassakin päätepisteessä he ovat elementissään freelance-kirjailijoiden ympäröimänä, jotka ovat erittäin motivoituneita vapaamuotoisiin kirjoituksiin.
California Zephyr (Chicagosta Emeryvilleen/San Franciscoon)
California Zephyr kulkee yhdellä Pohjois-Amerikan kauneimmista junareiteistä.
Matka Nebraskan tasankojen kautta Denveriin antaa kirjoittajille runsaasti aikaa alkaa miettiä, miltä karkea hahmotelma voisi lopulta näyttää.
Vauva-askeleet … sitten happy hour! (Tietääkö Amtrak, että kirjailijat työskentelevät näin?)
Kalliovuorten sydämessä ja sen jälkeen lumihuippuisten Sierra Nevada -vuorten läpi kiipeäminen saattaa jalostaa sanan lujuutta, mutta erinomaiset näkymät saattavat häiritä vähemmän itsekurinalaisia kirjailijoita.
Kiskojen rytmi on tosiaan huumaava, mutta varokaa, rääväsuiset kirjoittelijat, sillä se saa aikaan myös unenomaisen horrostilan, josta edes Websterin, Rogetin, Strunkin ja Whiten yhdistetyt voimat eivät ehkä pelasta teitä.
Southwest Chief (Chicagosta Los Angelesiin)
Päällikkö jyrää kahdeksan osavaltion halki, ohi vehnäpeltojen, karjatilojen, lähetyssaarnaajien, pueblojen, vuorten, kanjonien ja aavikoiden.
Mitähän parempaa maisemaa voisikaan olla, kun voi tuijotella ikkunasta samalla, kun pohdiskelee tulevia rojaltimaksujaan ja pohdiskelee, mikä asu pukisi päälleen ensimmäiseen haastatteluun, jonka Colbertin kanssa pitää tehdä…