Anarkismin määrittely
Anarkismia on määritelty monin eri tavoin monissa eri lähteissä. Sana ”anarkismi” on peräisin sanasta ”anarkia”, joka on peräisin kreikan kielen kaksoislähteistä. Se muodostuu kreikankielisistä sanoista αν (merkitys: puuttuminen ja αρχη (merkitys: auktoriteetti tai hallitus ). Nykyään sanakirjamääritelmissä anarkismi määritellään edelleen hallituksen puuttumiseksi. Nämä anarkismin nykyaikaiset sanakirjamääritelmät perustuvat historian ja nykyisyyden anarkistien kirjoituksiin ja toimintaan. Anarkistit ymmärtävät, kuten anarkismin historioitsijat ja hyvät sanakirjat ja tietosanakirjat, että sana anarkismi edustaa positiivista teoriaa. Ulkopuoliset lähteet, kuten tiedotusvälineet, käyttävät kuitenkin usein sanaa anarkismi väärin ja synnyttävät siten väärinkäsityksiä.
Johtava moderni sanakirja, Webster’s Third International Dictionary, määrittelee anarkismin lyhyesti mutta täsmällisesti seuraavasti: ”poliittinen teoria, joka vastustaa kaikenlaista hallintoa ja valtiollista rajoittamista ja kannattaa yksilöiden ja ryhmien vapaaehtoista yhteistyötä ja vapaata yhdistymistä tarpeittensa tyydyttämiseksi.” Muut sanakirjat kuvaavat anarkismia samanlaisilla määritelmillä. Britannica-Websterin sanakirja määrittelee sanan anarkismi seuraavasti: ”poliittinen teoria, joka pitää kaikkea valtiollista valtaa tarpeettomana ja epätoivottavana ja kannattaa yksilöiden ja ryhmien vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuvaa yhteiskuntaa.” Lyhyemmät sanakirjat, kuten New Webster Handy College Dictionary, määrittelevät anarkismin seuraavasti: ”poliittinen oppi, jonka mukaan kaikki hallitukset tulisi lakkauttaa.”
Nämä samankaltaiset sanakirjamääritelmät anarkismista heijastavat anarkististen intellektuellien ja liikkeiden mahdollistamaa anarkismin teorian kehitystä. Tämän seurauksena sanakirjamääritelmät, vaikka ne ovatkin oikeudenmukaisia, heijastavat vain vesitettyjä määritelmiä sanasta ”anarkismi”. Professori Noam Chomsky on itse asiassa kumonnut New American Webster Handy College Dictionaryn määritelmän, jossa anarkismi kuvataan ”poliittiseksi opiksi”. Chomskyn mukaan ”…anarkismi ei ole oppi. Se on korkeintaan historiallinen suuntaus, ajattelun ja toiminnan suuntaus, jolla on monia erilaisia tapoja kehittyä ja edetä ja joka, uskoisin, tulee jatkumaan ihmiskunnan historian pysyvänä säikeenä.” Muut anarkismin nykyaikaiset määritelmät selitetään perusteellisesti, ei sanana vaan liikkeiden, ihmisten ja aatteiden historiana. Encyclopedia of the American Left antaa itse asiassa kolmen sivun mittaisen historian anarkismista, mutta ei määrittele sanaa kertaakaan.
Ennalta sanan anarkismi olemassaoloa ennen ihmiset käyttivät termiä ”libertaarisosialismi”, joka tarkoitti samaa kuin anarkismi. ”Libertaristista sosialismia” käyttivät pitkälti meksikolaiset radikaalit 1700-luvun alussa. William Godwin oli historian ensimmäinen julistautunut anarkisti ja ensimmäinen anarkismista kirjoittanut henkilö. Hän syntyi vuonna 1756 Weisbechissä, Pohjois-Cambridgeshiren pääkaupungissa. Myöhemmin hän avioitui feministi Mary Wollstonecraftin kanssa ja sai tyttären, Mary Shelleyn – Frankensteinin kirjoittajan. Godwin julkaisi vuonna 1793 kirjan nimeltä Political Justice, jossa hän esitteli ensimmäisen kerran ajatuksiaan anarkismista. Godwin kuitenkin unohdettiin, ja hänen kuolemansa jälkeen Pierre Joseph Proudhonista tuli anarkismin johtava hahmo maailmassa. Hänen kirjansa Mikä on omaisuus? sisällytti sanalle anarkismi suuremman merkityksen; anarkismista tuli paitsi vakiintuneen vallan hylkääminen myös maan ja omaisuuden omistusta vastustava teoria.
Anarkismi kukoisti täysin määriteltynä teoriana, kun venäläiset anarkistit Mihail Bakunin (1814-1876) ja Pietari Kropotkin (1842-1921) alkoivat kirjoittaa ja puhua. Bakuninilla oli suuri vaikutus maailmassa ja hän esitteli anarkismin monille ihmisille. Kropotkin oli yksi monista Bakuninin innoittamista ihmisistä. Kropotkin kirjoitti monia anarkismia käsitteleviä kirjoja, kuten Keskinäinen apu, Pellot, tehtaat ja työpajat sekä Leivän valloitus, ja auttoi suuresti anarkismin teorian kehittymisessä. Kropotkin kirjoitti ensimmäisen taitavan tietosanakirjamääritelmän anarkismista Encyclopedia Britannican yhdenteentoista painokseen vuonna 1910. Hänen määritelmänsä oli viisitoista sivua pitkä. Hän aloitti määritelmän esittelemällä sanan anarkismi seuraavasti:
nimitys, joka on annettu sellaiselle elämän- ja käyttäytymisteorian periaatteelle, jonka mukaan yhteiskunta ajatellaan ilman hallitusta – sopusointu tällaisessa yhteiskunnassa saavutetaan, ei alistumalla lakiin tai tottelemalla mitään auktoriteettia, vaan vapailla sopimuksilla, joita solmitaan erilaisten alueellisten ja ammatillisten ryhmien välillä, jotka on vapaasti muodostettu tuotantoa ja kulutusta silmällä pitäen, samoin kuin sivistyneen olennon äärettömän moninaisten tarpeiden ja pyrkimysten tyydyttämiseksi. Tämänsuuntaisessa yhteiskunnassa vapaaehtoiset yhdistykset, jotka jo nyt alkavat kattaa kaikki ihmisen toiminnan alat, laajenisivat vielä enemmän, jotta ne voisivat korvata valtion tehtävät.
Kropotkinia seuraten Leo Tolstoi edisti ajatuksia, jotka muodostavat sanan ”anarkismi” merkityksen. Tolstoi otti käyttöön kristillisen anarkismin (hylkää kirkon auktoriteetin mutta uskoo Jumalaan) ja laajensi anarkismin merkitystä. Tolstoi kirjoitti anarkismin kasvun puolesta: ”Anarkistit ovat oikeassa väittäessään, että ilman auktoriteettia ei voisi olla pahempaa väkivaltaa kuin auktoriteetin harjoittama väkivalta nykyisissä oloissa.”
20. vuosisadan kynnyksellä anarkismi alkoi saavuttaa huippunsa ja anarkismin määritelmä konkretisoitui uusien anarkististen kirjailijoiden ja liikkeiden kasvun myötä. Kahdeksan anarkistin teloitus ja vangitseminen Chicagossa vuonna 1886 käynnisti anarkismin kasvun Yhdysvalloissa. ”Haymarketin kahdeksan” kukoistivat Voltairine de Cleyren ja Lucy Parsonsin kaltaiset anarkistit. Parsons oli syntynyt orjuuteen ja hänestä tuli myöhemmin anarkisti ja innokas puhuja ja työväenluokan kapinallinen; Chicagon poliisi leimasi Parsonsin ”…vaarallisemmaksi kuin tuhat mellakoitsijaa”. Myös Emma Goldmanista tuli Chicagon marttyyrien ansiosta osa anarkistista liikettä. Goldmania luonnehdittiin ”pirun anarkisti-nartuksi”, mutta hän myös laajensi anarkismin merkitystä ja esitteli historian suurimmat ja tärkeimmät anarkistisen feminismin ajatukset, jotka vallitsevat Goldmanin ansiosta vielä tänäkin päivänä.
Emma Goldmanin elinikäisellä toverilla, Alexander Berkmanilla, oli merkittävä rooli siinä, että hän auttoi määrittelemään sanan ”anarkismi”. Hän kirjoitti kirjan nimeltä Anarkismin ABC, joka määritteli ja kuvasi anarkismia ja jota luetaan vielä nykyäänkin. Berkman kirjoitti: ”Anarkismi tarkoittaa, että sinun pitäisi olla vapaa; että kukaan ei saisi orjuuttaa sinua, komentaa sinua, ryöstää sinua tai pakottaa sinua. Se tarkoittaa, että sinun pitäisi olla vapaa tekemään asioita, joita haluat tehdä; ja että sinua ei pitäisi pakottaa tekemään asioita, joita et halua tehdä.”
Anarkismia toteutettiin käytännössä jättiläismäisissä liikkeissä kautta historian, mikä osoitti, että sen määritelmä oli enemmän kuin teoreettinen. Anarkismin yhteisölliset pyrkimykset nähtiin Pariisin kommuunissa 1800-luvun alussa, Meksikon työväenluokan kapinallisten vallankumouksellisen organisoitumisen osoittivat mahdolliseksi Ricardo Flores Magonin kaltaiset anarkistit ja Emiliano Zapatan kaltaiset vallankumoukselliset, ja Espanjan vallankumous 1936-39 osoitti anarkistien kyvyn luoda anarkismia pienillä sektoreilla. Varmasti nykyään voimme nähdä anarkismia toiminnassa paikoissa kuten Espanjan Mon dragonissa, jossa anarkistit työskentelevät kollektiiveissa ja yrittävät elää vapaana auktoriteeteista.
Vaikka monet ymmärtävät sanan anarkismi sen klassisessa merkityksessä (sanakirjojen ja historian anarkistien määrittelemässä merkityksessä), sanaa käytetään usein väärin ja se ymmärretään väärin. Vallanpitäjät ovat historiallisesti ja edelleen käyttäneet anarkismia väärin väkivallaksi ja kaaokseksi, koska se on uhka vakiintuneelle vallalle. Kuten anarkistihistorioitsija George Woodcock asian ilmaisi: ”Kevytmielisimpiä on ajatus, että anarkisti on mies, joka heittelee pommeja ja haluaa tuhota yhteiskunnan väkivallalla ja terrorilla. Se, että tämä syyte esitetään anarkisteja vastaan nyt, kun he ovat niitä harvoja ihmisiä, jotka eivät heittele pommeja tai avusta pomminheittäjiä, osoittaa, että sen puolustajat ovat omituisen puhdasoppisia.” Väitteen, että anarkismi on kaaosta, kumosi jo kauan sitten Alexander Berkman kirjoittaessaan:
Minun on ensinnäkin kerrottava, mitä anarkismi ei ole. Se ei ole pommeja, epäjärjestystä tai kaaosta. Se ei ole ryöstöä tai murhaa. Se ei ole jokaisen sotaa kaikkia vastaan. Se ei ole paluuta barbarismiin tai ihmisen villiin tilaan. Anarkismi on kaiken tämän vastakohta.”
Nämä anarkismiin liitettyjen stereotypioiden kumoamiset poljetaan toisinaan jalkoihin sanan anarkismi yleisen väärinkäytön vuoksi. Ei ole harvinaista, että tiedotusvälineet leimaavat Lähi-idän kansakuntaa, joka on Yhdysvaltain aiheuttamien levottomuuksien keskellä, ”täydelliseksi anarkiaksi”, ilmaus, joka heikentää sanan anarkismi todellista määritelmää ja kaikkia niitä, jotka ponnistelivat ja ponnistelevat edelleen saadakseen sanan anarkismi merkitsemään sitä, mitä se nykyäänkin tarkoittaa.
Nykyaikaiset anarkistit työskentelevät edelleen ahkerasti auttaakseen anarkismia säilyttämään voimassaolonsa ja historiansa. Anarkismia käytetään nykyään etsimään ratkaisuja vallan ongelmiin; ei vain valtiovallan, vaan yritysvallan ja kaikkien välittömien vallankäytön muotojen löytämiseksi yksilöiden ja organisaatioiden keskuudessa. L. Susan Brownin kaltaiset anarkistit ovat ottaneet käyttöön eksistentiaalisen individualismin kaltaisia ajatuksia, kun taas toiset anarkistit ovat edelleen uskollisia anarkosyndikalismille ja luokkataistelulle. Anarkismia on levitetty ympäri maailmaa myös musiikin ja Crassin kaltaisten yhtyeiden kautta, jotka esittelevät anarkismia ja antispesialismia ja kehottavat työntekijöitä ja yhteisön jäseniä omavaraisuuteen. Muut anarkistit, kuten Lorenzo Kom’boa Ervin, entinen mustapantteri, ottavat käyttöön uusia järjestäytymiskeinoja ja haastavat suoraan rasismia. Lisäksi anarkismi on integroitunut ekologisiin kysymyksiin osittain ekoanarkististen ajatusten ja vapaamielisten järjestöjen, kuten Earth First! Lisäksi näemme anarkistien työskentelevän pitääkseen anarkismin, teoriassa ja käytännössä, elävänä ja hyvinvoivana eri puolilla maailmaa anarkististen sanomalehtien, kuten Love and Rage Meksikossa ja Yhdysvalloissa, anarkististen kirjankustantajien, kuten AK Press Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, ja poliittisten vankien tukiryhmien, kuten Anarkistinen Musta Risti, avulla.
Kuten on dokumentoitu, sanalla anarkismi on pitkä historia. Vaikka sana on yksinkertaisesti johdettu kreikan kielestä, anarkistien filosofia ja toiminta historiassa ja nykyisyydessä antavat sanalle ”anarkismi” asianmukaisen määritelmän. Lainatut sanakirjamääritelmät ovat joskus anarkismia kohtaan oikeudenmukaisia, mutta kaikkea muuta kuin täydellisiä. Sanan anarkismi väärinkäyttö on valitettavaa, ja se on ollut ongelma, jota anarkistit ovat joutuneet käsittelemään viimeisen sadan vuoden ajan. Anarkismin väärinkäytön, anarkismin yksinkertaisten sanakirjamääritelmien ja anarkismin erilaisten tulkintojen vuoksi sana voi saada monia merkityksiä, mutta sanan anarkismi todella tarkka merkitys löytyy anarkistisesta historiasta, anarkistisista kirjoituksista ja anarkistisesta käytännöstä.
Seuraava siirto on sinun!