”Anastasia” Big Budget Mess of musikaali, joka tekee historiaa | Chicago News | WTTW

Edward Staudenmayer, Lila Coogan, Stephen Brower ja yritys ”Anastasia.” (Kuva: Evan Zimmerman, MurphyMade)

Stephen Flaherty ja Lynn Ahrens ovat säveltäjät ja sanoittajat sellaisten loistavien musikaalien takana kuin ”Ragtime” (yksi viime vuosikymmenten tärkeimmistä, mutta liian usein vähälle huomiolle jääneistä esityksistä) ja ”Kerran tällä saarella”. Ja Terrence McNally, hieno näytelmäkirjailija, sovitti sekä E. L. Doctorow’n kirjan ”Ragtimea” varten että Manuel Puigin romaanin musikaalia ”Hämähäkkinainen suudelma” varten.”

Tässäpä se uhkaava kysymys: Miten nämä kolme suurta lahjakkuutta saattoivat mennä niin täysin pieleen ”Anastasiassa”, Broadway-musikaalissa, joka on ”inspiroitunut” vuoden 1997 animaatiomusikaalielokuvasta, joka tekee nyt lyhyen kansallisen kiertuepysähdyksen Nederlander-teatterissa?

Kuinka tämä älykkäiden musiikkiteatteriveteraanien tiimi on voinut kääntää tarinan, jonka juuret ovat yhdessä 1900-luvun historian merkittävimmistä geopoliittisista muutoksista – Venäjän vallankumouksessa, joka johti Romanovien imperiumin hajoamiseen ja Neuvostoliiton perustamiseen – loisteliaaksi, vähäpätöiseksi viihdykkeeksi, joka sijoittuu jonnekin leikkimielisen parodian ja ylösalaisin käännetyn, disneymaisen Tuhkimotarinan väliin? Heidän ei olisi tarvinnut tuottaa Tšehovin tai Stoppardin kaltaista teosta, mutta aiheen ja historiallisen taustan huomioon ottaen tiettyä hienostuneisuutta voisi odottaa.

Lila Coogan ja ”Anastasian” seurue. (Kuva: Evan Zimmerman, MurphyMade)

Todellakin kyseessä on ison budjetin esitys, jota on koristeltu niin tuhlailevalla näyttämötekniikalla, että voi miettiä, ovatko tuottajat lainanneet Kremlin kruununjalokivet. Alexander Dodgen upeat lavasteet (jotka siirtyvät Venäjän Pietarista ja esityksen ensimmäisen näytöksen uudelleen nimetystä Leningradista toiseen näytökseen Pariisiin, jossa on ylellinen huvila, yökerho, Eiffel-torni ja Seinen ylittävä Aleksanterin silta) ovat loistavia, ja niitä tehostavat loistavasti Aaron Rhynen projisoinnit (mukaan luettuna satumaisen elävä ja huimaava junamatka pois Venäjältä), ja valaistus on Donald Holderin. Linda Chon upeat puvut ja korut olisi voinut hyvinkin nostaa Eremitaasin holvista.

Mutta upea silmänruokailu ei riitä läheskään kompensoimaan pitkälti unohdettavaa musiikkia ja joukkoa karikatyyrimäisiä hahmoja, joiden persoonallisuutta Darko Tresnjakin harhaanjohtavat ohjaukselliset valinnat ja Peggy Hickeyn polkukelpoinen koreografia vain korostavat.

Victoria Bingham ja Joy Franz (Kuva: Evan Zimmerman, MurphyMade)

Kovin raskaasti juonellinen tarina alkaa Pietarissa vuonna 1906, kun leskikeisarinna (Joy Franz) hyvästelee rakkaan 7-vuotiaan tyttärentyttärentyttärentyttärensä Anastasian (Victoria Bingham) ennen kuin hän lähtee Pariisiin. Siirrymme vuoteen 1916, jolloin teini-ikäinen Anastasia (Taylor Quick) flirttailee tanssiessaan valssia palatsin tanssiaisissa. Äkkiä ikkunoita rikkoo valtava räjähdys ja tulipallo, kun bolsevikit hyökkäävät palatsiin. Perheen paetessa Anastasia juoksee hakemaan arvokasta soittorasiaa. Vaikka häntä ammuttiin (ja hänen oletettiin kuolleen), hän saattoi hyvinkin olla ainoa Romanov, joka selvisi hengissä.

Siirrymme jälleen eteenpäin, vuoteen 1927, jolloin huhu siitä, että Anastasia olisi saattanut jäädä henkiin, on luonut huijareille, kuten hovin entiselle jäsenelle Vladille (Edward Staudenmayer) ja hänen kodittomalle nuorelle apurilleen Dmitrille (Stephen Brower), tilaisuuden löytää uskottava huijari ja voittaa mahdollinen rahallinen palkkio Pariisissa ylellisissä oloissa viihtyvältä iäkkäältä leskikeisarinna-vaimolta.

Kun miehet törmäävät nuoreen kadunlakaisijaan nimeltä Anya (Lila Coogan), älykkääseen ja voimakastahtoiseen orpoon, joka on kärsinyt muistinmenetyksestä vuosia aiemmin sattuneessa onnettomuudessa, he alkavat luulla löytäneensä ihanteellisen ehdokkaan ja haaveilevat muuttavansa Pariisiin. Samaan aikaan Anya kohtaa Glebin (Jason Michael Evans), bolshevikkivirkamiehen, joka varoittaa häntä neuvostohallintoa horjuttavien huijareiden kohtalosta. Samaan aikaan häntä ahdistaa Anjan yhdennäköisyys Romanovin suvun kanssa.

Lila Coogan (Kuva: Matthew Murphy, MurphyMade)

Pariisissa, koti-ikäväisten aristokraattien, taiteilijoiden ja intellektuellien muodostaman venäläisten emigranttien muotiseurapiirin keskellä Vlad saa yhteyden entiseen liekkiin, Kreivitär Lilyyn (Tari Kelly), leskirouvan hovineitoon, ja Dmitri kaipaa Anyaa, kun valmistaudutaan esittelemään hänet leskirouvalle balettivierailun aikana (kauhea pätkä ”Joutsenlammesta”). Leskirouva on kyllästynyt tapaamaan onnea tavoittelevia huijareita, mutta Anyan käytös ja muut asiat, joita ei tarvitse paljastaa tässä, viittaavat siihen, että hän on aito, samoin kuin hänen mahdollinen valintansa tulevaisuuttaan koskien.

Coogan tuo Anyaan viehättävän koskemattomuuden ja käyttää hänen vahvaa, vaikkakin jotenkin vähemmän kaunista ääntään hienosti. Ja Dmitryn roolissa Brower tekee hyvää työtä kasvaessaan katupojasta kunnialliseksi nuoreksi mieheksi. Glebin roolissa Evans tekee uskottavaa työtä miehenä, jonka lojaalisuus on jakautunut. Monet muut näyttelijät ovat pikemminkin karikatyyrejä kuin hahmoja, ja ne tuovat mieleen, miten Carol Burnett olisi voinut suunnitella koomisen sketsin tuosta aikakaudesta.

Jason Michael Evans (Kuva: Matthew Murphy, MurphyMade)

Musiikista mainittakoon, että yli kahden tusinan kappaleen joukossa on muutama ihastuttava kappale (”Neva virtaa”, ”Matka menneisyyteen”, ”Olipa kerran joulukuu”), mutta kaiken kaikkiaan ne ovat yllättävän geneerisiä, mikä on hyvin epätavallista Flahertylle ja Ahrensille.

Kaiken kaikkiaan ”Anastasia” itsessään tuntuu täällä suurimmalta huijarilta, historia on trivialisoinnin surullinen uhri ja potentiaalisesti merkityksellinen rakkaustarina hukassa kaiken kaaoksen keskellä.

”Anastasia” pyörii 7. huhtikuuta asti Nederlander-teatterissa, 24 W. Randolph. Liput ($27-$123) numerosta (800) 775-2000 tai osoitteesta broadwayinchicago.com. Esityksen kesto on 2 tuntia 35 minuuttia ja yksi väliaika.

Seuraa Hedy Weissia Twitterissä: Hedy Weiss:

Muuta Hedy Weissiltä:

Court’s Soul-Baring Revival of ’For Colored Girls’ Finds New Power in Classic Work

Black Ensemble Shines Light on Gospel Great Mahalia Jackson

Fathers and Sons at the Heart of New Musical Take on ’A Bronx Tale’