Angelina Jolie: ”

Mitä YK:n YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR:n) erikoislähettilään rooliin kuuluu? Sen lisäksi, että Jolie tuo kipeästi kaivattua huomiota suuriin kriiseihin, jotka johtavat joukkomuuttoihin, hän edustaa järjestöä ja komissaaria diplomaattisella tasolla. ”Työhöni kuuluu nyt se, että taistelen kollegojeni rinnalla sen puolesta, että pakolaisilla on oikeuksia ja suojelua, että he vastustavat pakkopalautuksia ja ajavat parempia oppimismahdollisuuksia”, hän selittää. ”UNHCR on suojeluvirasto. Autamme niitä, jotka ovat paenneet sotaa ja vainoa ja joiden oikeuksia on loukattu.”

Voittaessamme maailman pakolaispäivää – Yhdistyneiden kansakuntien (YK) nimittämä kansainvälinen päivä pakolaisten kunnioittamiseksi ympäri maailmaa 20. kesäkuuta – puhuimme Jolien kanssa työstään YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) palveluksessa ja siitä, miten se on muuttanut hänen käsitystään äitiydestä.

UNHCR:n olemassaolon tarkoitus on pelastaa ihmishenkiä, suojella oikeuksia ja rakentaa pakolaisille parempi tulevaisuus. Mikä näissä asioissa puhuttelee sinua henkilökohtaisesti?

”Näen kaikki ihmiset tasa-arvoisina. Näen hyväksikäytön ja kärsimyksen, enkä voi katsoa vierestä. Ympäri maailmaa ihmiset pakenevat kaasuhyökkäyksiä, raiskauksia, naisten sukupuolielinten silpomista, pahoinpitelyjä, vainoa ja murhia. He eivät pakene parantaakseen elämäänsä. He pakenevat, koska eivät muuten selviä hengissä.

”Se, mitä todella haluan, on, että lopetetaan se, mikä pakottaa ihmiset pois kotimaastaan. Haluan nähdä ennaltaehkäisyä silloin, kun se on mahdollista, suojelua silloin, kun sitä tarvitaan, ja vastuuvelvollisuutta silloin, kun rikoksia tehdään.”

UNHCR:n mukaan maailmassa on nyt lähes 80 miljoonaa pakkosiirrettyä ihmistä – enemmän kuin koskaan aiemmin. Työskennellessänne vuosia UNHCR:n kanssa olette nähneet dramaattisen kasvun omakohtaisesti. Mitkä ovat olleet tärkeimmät syyt?

”Näen, ettei haluta suojella ja puolustaa perusihmisoikeuksia ja että diplomatia ja vastuullisuus puuttuvat. Monet ihmiset hyötyvät rikkinäisten, riippuvaisten maiden kaaoksesta, ja se kuvottaa minua. Näemme myös johtajien levittävän pelkoa poliittisen hyödyn tavoittelemiseksi ja kansallismielisyyden nousevan – ”toisten” vihan.”

”Mutta toisaalta näen myös hämmästyttävää anteliaisuutta pakolaisia kohtaan monissa maissa ja pakolaisten itsensä poikkeuksellista voimaa ja sitkeyttä. Eikä kuva ole toivoton. Vain viisi konfliktia aiheuttaa kaksi kolmasosaa kaikista rajat ylittävistä siirtolaisuuksista: Syyria, Venezuela, Afganistan, Etelä-Sudan ja Myanmar. Jos muutamme dynamiikkaa siellä, muutamme maailmanlaajuisen siirtymään joutumisen kuvaa.”

Voit ennen pandemian puhkeamista työskennellä paljon Venezuelassa ja Bangladeshissa. Voitko kertoa, mitä näit siellä ja mikä tilanne on nyt?

”Näin ihmisiä inhimillisimmillään, jotka ovat kokeneet käsittämättömän väkivallan tai vaikeuksia ja jotka yrittävät vain huolehtia perheistään. Kuka tahansa meistä tekisi samoin heidän tilanteessaan. Kuten me kaikki, he haluavat olla turvassa, heillä on koti ja he haluavat olla vapaita.”

”Pakolaisten tai kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ihmisten todellisuus on äärimmäisen kova. He joutuvat usein raiskausten ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. He kamppailevat samantyyppisten sairauksien kanssa, joita esiintyy missä tahansa yhteisössä rauhan aikana, mutta heillä ei ole käytettävissään sellaista terveydenhuoltoa, johon sinä tai minä voisimme luottaa.”

”Ja sitten pakolaiset asuvat usein teltoissa leireillä, jotka ovat äärimmäisen alttiita sään vaikutuksille. Viime kuussa Bangladeshissa pakolaisia koetteli hirmumyrsky.”

Onko olemassa alueita tai ihmisryhmiä, joista olet erityisen huolissasi juuri nyt?

”Olen todella huolissani Jemenin ihmisistä. Heillä on ollut viisi vuotta julma konflikti. He ovat kärsineet ilmaiskuista, umpimähkäisestä pommituksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja kidutuksesta. Puolet heidän sairaaloistaan on tuhottu. Ihmiset ovat nälkäkuoleman partaalla. Ja nyt heihin on iskenyt COVID-19.

”Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin myöntänyt alle puolet niistä varoista, joita tarvitaan avustusoperaatioiden jatkamiseen tämän vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa, että elokuuhun mennessä rahat loppuvat, ja ihmisiä elossa pitävät ohjelmat joudutaan sulkemaan sodan ja pandemian keskellä.”

”Se on kauhistuttavaa, ja se on oireena maailmanlaajuisesta kaaviosta: emme pysty auttamaan sotien lopettamisessa emmekä tekemään tarpeeksi, jotta ihmiset voisivat selviytyä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pysyy ja toimittaa, mitä se voi, mutta on hyvin vaikeaa venyttää avustusvaroja vastaamaan tarpeisiin ilman tukea.”