Anima mundi

Maailman sielu (kreik. ψυχὴ κόσμου psychè kósmou; lat. anima mundi) on useiden ajatusjärjestelmien mukaan planeetan kaikkien elävien olentojen välinen luontainen yhteys, joka liittyy maailmaan samalla tavalla kuin sielu liittyy ihmiskehoon. Platon piti kiinni tästä ajatuksesta, ja se oli tärkeä osa useimpia uusplatonilaisia järjestelmiä:

Siten voimme johdonmukaisesti todeta, että: tämä maailma on todellakin elävä olento, jolla on sielu ja älykkyys … yksi ainoa näkyvä elävä olento, joka sisältää kaikki muut elävät olennot, jotka kaikki ovat luonteensa puolesta yhteydessä toisiinsa.

Stoalaiset uskoivat, että se on maailmankaikkeuden ainoa elävä voima. Samankaltaisia käsityksiä on myös itäisen filosofian järjestelmissä hindulaisuuden Brahman-Atmanissa, mahayana-buddhalaisuuden Buddha-luonnossa ja taolaisuuden Yin-Yang-koulukunnassa, taolaisuudessa ja uuskonfutselaisuudessa qi:nä.

Muita yhtäläisyyksiä löytyy Paracelsuksen kaltaisten hermeettisten filosofien ajatuksista sekä Baruch Spinozan, Gottfried Leibnizin, Immanuel Kantin, Friedrich Schellingin ja Hegelin Geistin (”Henki”/”Mieli”) ajatuksista.

Juutalaisessa mystiikassa samansuuntainen käsite on ”Chokhmah Ila’ah”, kaiken kattava ”yliluonnollinen viisaus”, joka ylittää, järjestää ja elävöittää koko luomakunnan. Rabbi Nachman Breslovilainen toteaa, että tämän ylevän viisauden voi käsittää (tai ehkä ”kanavoida”) täydellinen tzaddik (pyhä mies). Näin tzaddik saavuttaa ”kosmisen tietoisuuden” ja saa siten valtuudet lieventää kaikkea jakautumista ja ristiriitaa luomakunnassa.