Anne Harrington

Anne Harrington vannoi virkavalansa kansallisen ydinturvallisuushallinnon ydinaseiden leviämisen estämisestä vastaavan apulaishallinnoijan virkaan lokakuussa 2010. Aiemmin Harrington toimi Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian kansainvälisen turvallisuuden ja asevalvonnan komitean (CISAC) johtajana maaliskuusta 2005 lokakuuhun 2010. CISACissa työskennellessään hän johti useita keskeisiä tutkimuksia erilaisista ydinaseiden leviämisen estämiseen, uhkien vähentämiseen ja muihin ydinturvakysymyksiin liittyvistä kysymyksistä: Global Security Engagement: A New Model for Cooperative Threat Reduction (2009); Future of the Nuclear Security Environment in 2015 (2009); Internationalization of the Nuclear Fuel Cycle: Goals, Strategies, and Challenges (2008, yhteinen raportti Venäjän tiedeakatemian kanssa); ja English-Chinese Chinese-English Nuclear Security Glossary (2008, tuotettu yhdessä Kiinan asevalvontaryhmän kanssa).

Harrington työskenteli 15 vuoden ajan Yhdysvaltain ulkoministeriössä, jossa hän toimi joukkotuhoaseiden leviämisuhkien vähentämistoimiston vt. johtajana ja apulaisjohtajana sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen ja yhteistoiminnallisen uhkien vähentämisen johtavana Yhdysvaltain hallituksen asiantuntijana. Hän on omistanut suuren osan hallitusurastaan politiikan kehittämiselle ja sellaisten ohjelmien toteuttamiselle, joilla pyritään estämään joukkotuhoaseiden ja ohjusasiantuntemuksen leviäminen Venäjällä ja Euraasiassa, ja hän on myös käynnistänyt samankaltaisia toimia Irakissa ja Libyassa.

Hänen tehtäviinsä ulkoministeriössä kuului muun muassa toimia Yhdysvaltojen johtavana koordinaattorina ponnisteluissa, joilla pyrittiin ohjaamaan entisiä neuvostoliittolaisia joukkotuhoaseiden/ohjusasiantuntijoita uudelleen vuosina 1993-1998. Hän työskenteli Moskovassa vuosina 1991-1993, jossa hän oli kansainvälisen tiede- ja teknologiakeskuksen (ISTC) valmistelukomitean Yhdysvaltain valtuuskunnan vanhempi neuvonantaja ja tiedeanalyytikko Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystössä. Hän oli mukana neuvottelemassa sopimuksia, joilla perustettiin ISTC ja Ukrainan tiede- ja teknologiakeskus (STCU), sekä Yhdysvaltojen ja Kazakstanin välistä sopimusta käytetyn ydinpolttoaineen turvallisesta varastoinnista ja Aktaun BN-350:n jalostusreaktorin turvallisesta sulkemisesta.

Hänet valittiin Kansallisen puolustusyliopiston Kansalliseen sotakorkeakouluun (National War College) vuosina 2002-2003, jossa hän oli myös tutkijakollegan jäsenenä, ja hän oli kirjoittamassa asiakirjaa ”Reducing the Threat from Biological Weapons: Perspectives on U.S. Policy”. Harrington on ollut kirjoittajana tai toisena kirjoittajana useissa biologisten uhkien torjuntaa käsittelevissä julkaisuissa.

Harrington on suorittanut kandidaatin tutkinnon St. Lawrencen yliopistosta, maisterin tutkinnon Michiganin yliopistosta ja maisterin tutkinnon National Defense University National War Collegesta. Hänellä on kaksi lasta, Meredith ja Owen Lynch.