ANTAIOS

Kreikkalainen mytologia >> Eläinluettelo >> Jättiläiset >> Antaeus (Antaios)

ANTAIOS (Antaeus) oli libyalainen jättiläinen, joka pakotti maansa läpi kulkevat matkustajat kilpailemaan kanssaan painiottelussa. Hän kukisti heidät kaikki ja käytti heidän kallojaan isänsä Poseidonin temppelin kattamiseen.

Antaios oli Maan Gaian poika, ja hän sai voittamattoman voimansa tältä. Kun Herakles kohtasi hänet kehässä, Athene neuvoi häntä nostamaan jättiläisen ylös maasta kilpailussa. Hän teki niin, ja heikentämällä hirviö pystyi murskaamaan tämän kylkiluut ja tappamaan hänet.

Kreikan kielen sana antaios, joka on hänen nimensä takana, tarkoittaa ”vastakkain asettunutta” tai ”vihamielistä”.

ANTAIOKSEN PERHE

PERHEET

POSEIDON & GAIA (Apollodoros 2.115)
GAIA (Philostratos Vanhin 2.21, Hyginus Fabulae 31)

OFFSPRING

TAPAHTUMA (Pindar Pythian 9 str5)

ENCYCLOPEDIA

ANTAEUS (Antaios). 1. Poseidonin ja Geen poika, mahtava jättiläinen ja painija Libyassa, jonka voima oli voittamaton niin kauan kuin hän oli kosketuksissa äitinsä maan kanssa. Hänen maahansa tulleet muukalaiset pakotettiin painimaan hänen kanssaan; valloitetut tapettiin, ja heidän kalloistaan hän rakensi talon Poseidonille. Herakles löysi hänen voimansa lähteen, nosti hänet maasta ja murskasi hänet ilmassa. (Apollod. ii. 5. § 11; Hygin. Fab. 31 ; Diod. iv. 17; Pind. Isthm. iv. 87, &c.; Lucan, Pharsal. iv. 590, &c.; Juven. iii. 89; Ov. Ib. 397.) Antaeuksen hauta (Antaei collis), joka muodosti maltillisen kukkulan miehen muotoon koko pituudeltaan ojennettuna, näytettiin Mauretanian Tingiksen kaupungin lähellä myöhäiseen aikaan asti (Strab. xvii. s. 829; P. Mela, iii 10. § 35, &c.), ja uskottiin, että aina, kun osa hautaa peittävästä maasta otettiin pois, satoi, kunnes kuoppa saatiin taas täytettyä. Sertoriuksen kerrotaan avanneen haudan, mutta kun hän löysi kuusikymmentä kyynärää pitkän luurangon, hän kauhistui ja peitteli sen heti uudelleen. (Strab. l. c.; Plut. Sertor. 9.)

2. Kyreneen alueella sijaitsevan Irasan kaupungin kuningas, jonka muinaiset joskus samastivat jättiläinen Antaeukseen. Hänellä oli tytär Alceis tai Barce, jonka hän lupasi sille, joka voittaisi jalkakilpailussa. Palkinnon voitti Alexidamus. (Pind. Pyti. ix. 183, &c., Schol. kanssa)

Lähde: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology.

KLASSISEN KIRJALLISUUDEN LAINAUKSIA

Pindar, Pythoksen oodi 9 str5 – ep5 :
”Tarina, kuinka libyalaista morsianta varten he ratsastivat Irasan kaupunkiin etsimään Antaiosin (Antaeuksen) kunniakkaan tyttären, kauniin hiusten neidon kättä. Moni urhea miespäällikkö hänen omasta suvustaan ja moni muukalainen etsi häntä morsiamekseen, sillä hänen kauneutensa oli tosiaan ihmeellistä katseltavaa.
Ja paljon he kaipasivat poimia Nuoruuden kauniin näyn kypsän hedelmän, kultakruunuisen. Mutta suunnitellessaan lapselleen vielä loistavampaa avioliittoa hänen isänsä muistutti tarinasta, kuinka Danaos kauan sitten saavutti Argoksessa kahdeksalle ja neljällekymmenelle tyttärelleen, ennen päivän keskipäivää, nopeimman avioliiton. Hän nimittäin asetti koko kokoontuneen seurueen sinne kilparadan maaliin ja julisti, että kaikkien sankareiden, jotka olivat tulleet hänen tyttärensä kosijoiksi, oli jalkojensa nopeutta kokeilemalla päätettävä, mikä neito kullekin tulisi hänen morsiamekseen.
Niin myös Libyan kuningas tarjosi näin valitulle sulhaselle tyttärensä kättä. Ja viivalle hän asetti tytön, koristeltuna kaikessa kauniissa asussaan päämääräksi ja lopulliseksi palkinnoksi, ja julisti heille kaikille: ”Se mies, joka ensimmäisenä kenttää johtaen koskettaa neidon vaatteita, saa ottaa hänet morsiamekseen. Sitten radan varrella kaikista nopein, Aleksidamos, riensi palkintonsa, jalon neidon, luo ja johti hänet käsin nomadien ratsumiesten rivien läpi.”

Platon, Lait 796a (suomennos Lamb) (kreikkalainen filosofi C4. vuosisadalla eKr.) :
”Keinot, jotka Antaios (Antaeus) tai Kerkyon (Cercyon) ovat ottaneet käyttöön painitaidossa tyhjän kunnian vuoksi.”

Platon, Theaetetus 169b :
”Theaetos (Theaetetus) : Näytät minusta näyttelevän pikemminkin Antaiosin (Antaeuksen) roolia; sillä et päästä ketään, joka lähestyy sinua, ennen kuin olet pakottanut hänet riisuutumaan ja painimaan kanssasi väittelyssä.”
Sokrates (Sokrates) : Vertauksesi … . Antaios kuvaa valitustani ihailtavasti; vain minä olen itsepäisempi taistelija kuin he; sillä moni Herakles (Herakles) … … sanojen vahvat miehet ovat joutuneet kanssani riitaan ja pahoinpidelleet minua väkevästi.”

Pseudo-Apollodoros, Bibliotheca 2. 115 (suomennos Aldrich) (kreikkalainen mytografi C2. kr.) :
”Hän eteni Libyan kautta, jota hallitsi Poseidonin poika Antaios (Antaeus), joka pakotti muukalaiset painimaan ja tappoi heidät sitten. Kun Herakles joutui pakotetuksi, hän tarttui Antaiosin syliin, nosti hänet ilmaan, heikotti häntä ja tappoi hänet. Tapahtui nimittäin, että Antaios oli vahvempi, kun hänen jalkansa olivat maassa, minkä vuoksi jotkut sanoivat, että hän oli Gean (Gaea, Maa) poika.”

Quintus Smyrnaeus, Troijan kukistuminen 4. 436 ff (suomennos Way) (kreikkalainen eepos C4. vuosisata jKr.) :
”Eteenpäin rautaista tankoa, massiivista ja pitkää vauhdikkaasta kädestä moni yritti heittää; mutta yksikään argivalainenkaan ei pystynyt heittämään tuota painavaa massaa. Aias yksin lennätti sen vahvasta kädestään… …ja kaikki ihmettelivät, kuinka kauas lensi hänen kädestään se pronssi, jonka tuskin kaksi miestä oli kovasti ponnistellen nostanut maasta. Jopa tätä Antaiosin (Antaeuksen) voimalla oli tapana heittää hetken aikaa, ennen kuin Herakleen vahvat kädet ohittivat hänet. Tämän ja paljon saalista sen lisäksi otti Herakles ja säilytti sen voittamattoman kätensä huviksi, mutta myöhemmin antoi sen urhealle Peleukselle, joka hänen kanssaan oli lyönyt reilun tornin Ilioksen linnaa kuuluisasti, ja hän antoi sen Akhilleukselle (Akhilleukselle).”

Quintus Smyrnaeus, Troijan kukistuminen 6. 286 :
” Siellä kanssaalalla oli Antaiosin (Antaeuksen) lihaksikas voima, joka haastoi hänet painiotteluun; hän noissa jäntevissä käsivarsissa, jotka kohotettiin korkealle maan yläpuolelle, murskautui kuoliaaksi.”

Diodorus Siculus, Historian kirjasto 4. 17. 4 (käännös Oldfather) (kreikkalainen historioitsija C1. eaa.) :
”Lähtiessään sitten purjehtimaan Kreetalta (Kreetalta) Herakles rantautui Libyaan ja haastoi ensin taisteluun Antaiosin (Antaeuksen), jonka kuuluisuus oli laajalti levinnyt hänen ruumiinvoimansa ja painitaitonsa vuoksi, ja koska hänellä oli tapana tappaa kaikki muukalaiset, jotka hän oli voittanut painissa, ja kamppailtuaan hänen kanssaan Herakles surmasi jättiläisen.”

Plutarkhos, Life of Theseus 11. 1 (suomennos Perrin) (kreikkalainen historioitsija C1. – C2. jKr.) :
”Herakles. Tämä sankari rankaisi niitä, jotka tarjosivat hänelle väkivaltaa tavalla, jolla he olivat juonitelleet palvellakseen häntä, ja sen vuoksi uhrasi Bousiriksen (Busiris), paini Antaiosin (Antaeus) kuoliaaksi, surmasi Kyknoksen (Kyknos) yksinkamppailussa ja tappoi Termerosin (Termeros) lyömällä tämän kallon sisään.”

Philostratus vanhempi, Imagines 2. 21 (käännös Fairbanks) (kreikkalainen retorikko C3. kr.) :
” Antaios (Antaeus). Hienoa hiekkaa, jollaista löytyy kuuluisilta painipaikoilta, kovaa öljylähteen äärellä, kaksi urheilijaa, joista toinen sitoo korviaan ja toinen irrottaa leijonannahkaa olkapäästään, hautakumpuja ja muistomerkkejä ja kaiverrettuja kirjaimia – tämä on Libya ja Antaios, jonka Ge (Gaea, Maa) synnytti tekemään pahaa vieraille harrastamalla, kuvittelen niin, merirosvomaista painityyliä. Jättiläiselle, joka ryhtyi näihin kamppailuihin ja hautasi tappamansa itse painikentälle, kuten näette, maalaus tuo esiin Herakleen; hän on jo saanut haltuunsa kuvassa näkyvät kultaiset omenat ja saavuttanut kuuluisuuden Hesperidien keskuudessa tekemästään uroteosta . . . Taivuttamatta edes polvea, kuten sanonta kuuluu, hän riisuutuu kohtaamaan Antaiosin, vielä matkan jäljiltä raskaasti hengittäen; hänen katseensa on keskittynyt johonkin päämäärään, ikään kuin miettisi kilpailua; ja hän on hillinnyt vihaansa, jottei se veisi häntä yli varovaisuuden rajojen. Mutta Antaios, halveksiva ja ylpeydestä pöhöttynyt, näyttää sanovan Herakleen: ”Te kurjien ihmisten lapset”, tai jotakin sellaista, ja vahvistaa omaa rohkeuttaan röyhkeydellään.
Jos Herakles olisi harrastanut painia, hänen luonteenpiirteensä eivät olisi poikenneet maalauksessa esitetyistä, sillä hänet esitetään voimakkaana, ja koska hänen vartalonsa on niin symmetrisesti kehittynyt, runsaasti taitoja omaavana; hän saattoi olla jopa jättiläinen ja ihmistä suuremmaksi kasvanut. Hän on punaverinen, ja hänen suonistonsa näyttävät ponnistelevan, aivan kuin niihin olisi varastautunut jokin intohimo. Mitä Antaiosiin tulee, luulen, että sinun täytyy pelätä häntä, poikani; sillä hän muistuttaa jotakin villipetoa, sillä hän on melkein yhtä leveä kuin pitkä, ja hänen kaulansa on kiinnittynyt olkapäihin niin, että suurin osa jälkimmäisestä kuuluu kaulaan, ja käsivarsi on ympäriinsä yhtä suuri kuin olkapäätkin. Tuo rinta ja vatsa, jotka ovat ”vasaralla työstetyt”, ja se, että alavatsa ei ole suora vaan kömpelö, merkitsevät Antaiosin vahvaksi, mutta lihaksikkaaksi ja taitamattomaksi. Lisäksi Antaios on musta, auringon värjäämä. Tällaiset ovat molempien edellytykset painiotteluun.
Näette heidät painimassa, tai pikemminkin ottelun päätteeksi, ja Herakleen voiton hetkellä. Mutta hän laskee vastustajansa matalaksi kaukana maanpinnan yläpuolella, sillä Ge (Maa) auttoi Antaiosia kamppailussa kaareutumalla ylös ja nostamalla hänet jälleen jaloilleen aina, kun hänet työnnettiin alas. Niinpä Herakles, joka oli neuvoton, miten käsitellä Ge:tä (Maata), on ottanut Antaiosta keskeltä kiinni juuri vyötärön yläpuolelta, kylkiluiden kohdalta, ja asettanut hänet pystyyn reidensä varaan pitäen yhä käsivarsistaan kiinni; sitten hän painaa oman etukätensä Antaioksen vatsakuoppaa vasten, joka on nyt veltostunut ja huohottaa, ja puristaa häneltä hengityksen pois ja tappaa hänet pakottamalla kylkiluiden kärjet maksan sisään. Epäilemättä näet Antaiosin huokaavan ja katsovan Geen (maahan), joka ei auta häntä, kun taas Herakles on vahva ja hymyilee saavutukselleen. Älkää katselko huolimattomasti vuoren huipulle, vaan olettakaa, että jumalilla on siellä paikka, josta he voivat katsella kilpailua; sillä huomioikaa, että sinne on maalattu kultainen pilvi, joka, kuvittelen, toimii heille katoksena; ja tänne tulee Hermes vierailemaan Herakleen luona ja kruunaamaan hänet, koska hän huomaa, että Herakles suoriutuu painiottelusta niin hyvin.”

Philostratos vanhempi, Imagines 2. 22 :
” Kun Herakles nukkuu Libyassa voitettuaan Antaiosin (Antaeuksen), Pygmaioi (pygmien) hyökkäävät hänen kimppuunsa ilmoittaen aikovansa kostaa Antaiosille; sillä he väittävät olevansa Antaiosin veljiä, innokkaita kavereita, jotka eivät tosin ole urheilijoita eivätkä hänen veroisiaan painissa, mutta ovat maasta syntyneitä (gêgenes) ja sitä paitsi varsin vahvoja, ja kun he nousevat maasta, hiekka kohoaa aallokkoina… . Tässä he hyökkäävät Heraklesta vastaan ja aikovat tappaa hänet nukkuessaan… . Sillä välin hän nukkuu pehmeällä hiekalla, sillä väsymys on hiipinyt hänen ylleen painiessa; ja unen täyttämänä, suu auki, hän vetää syvään henkeä rintaansa . . . Myös Antaios makaa siellä, mutta siinä missä taide maalaa Herakleen elävänä ja lämpimänä, se esittää Antaioksen kuolleena ja kuihtuneena ja hylkää hänet Geelle (Gaealle, maalle).”

Ovid, Heroides 9. 67 ff (suomennos Showerman) (roomalainen runous C1. eKr. – C1. jKr.) :
” ”Antaeus repisi kovasta kaulasta turbaanin nauhat, jottei hän tuntisi häpeää siitä, että hän oli alistunut epäinhimilliselle viholliselle.'”

Propertius, Elegiat 3. 22 (käännös Goold) (roomalainen elegia C1st eKr.) :
”Merkit pölyssä, jossa Herkules ja Antaeus painivat.”

Plinius vanhempi, Luonnonhistoria 5. 3 (suomennos Rackham) (roomalainen tietosanakirja C1st jKr.) :
”josta vanhat kirjoittajat kertovat mitä ihmeellisimpiä legendoja: täällä oli Antaeuksen palatsi ja paikka, jossa hän taisteli Herkulesta vastaan, ja täällä olivat Hesperidien puutarhat.”

Statius, Thebaid 6. 894 ff (suomennos Mozley) (roomalainen eepos C1. vuosisata jKr.) :
”Herkules piti käsivarsillaan hikoilevaa maasta syntynyttä libyalaista , kun hän huomasi tempun ja nappasi hänet korkealle eikä jättänyt hänelle toivoa putoamisesta eikä sallinut hänen koskettaa edes jalkansa ääripäillä äitiään maata.”

AIKAINEN KREIKAN TAIDE

LÄHTEET

KREIKKALAINEN

ROMALAINEN

BIBLIOGRAFIA

Täydellinen bibliografia tällä sivulla siteeratuista käännöksistä.