Antarktisen sirkumpolaarisen virtauksen alkaminen ja rooli
Jossain vaiheessa Etelämantereen sirkumpolaarisen virtauksen (ACC, Antarctic Circumpolar Current) alkamisen katsottiin aiheuttaneen tai vakiinnuttaneen Etelämantereen täyden jäätiköitymisen. Viime aikoina on kuitenkin kyseenalaistettu ACC:n merkitys tässä roolissa. Jotta voisimme ymmärtää ACC:n ja Etelämantereen jäätiköitymisen välistä suhdetta ja siten valtamerenkierron merkitystä paleoilmastolle, meidän on määritettävä molempien prosessien kehityshistoria. Tätä varten teemme yhteenvedon kaikista julkaistuista arvioista ACC:n alkamisesta. Matalan tai syvän kiertokulun alkamisajankohta on epävarma, perustuipa se sitten tektonisiin tutkimuksiin tai sedimenttimateriaalin muutosten tulkintaan. On tunnistettu kaksi mahdollista lopullista estettä sirkumpolaariselle virtaukselle: Tasmanian eteläpuolella ja Etelä-Amerikan eteläpuolella. Ensin mainittu on tektoniikan ja merigeologian perusteella hyvin rajattu syvälle ennen vuotta 32 Ma ja matalalle viimeistään vuoteen 35,5 Ma mennessä. Nämä iät sopivat hyvin yhteen Etelämantereen täydellisen jäätiköitymisen alkamisajankohdan kanssa 33-34 ma, vaikka jotkut tutkijat kyseenalaistavatkin syy-yhteyden. Arviot jälkimmäisen avautumisajankohdasta vaihtelevat suuresti, perustuivatpa ne sitten tektoniikkaan tai sedimenttigeologiaan, ja ne vaihtelevat 6 ma:sta 41 ma:iin, ja myös kuilun syvyys on epävarma. Koska tektoniikkaan perustuvien epävarmuustekijöiden ratkaiseminen lisätutkimusten avulla on todennäköisesti sekä aikaa vievää että epäselvää ja koska geologiset arviot ovat alttiita vaihtoehtoisille tulkinnoille, määrittelemme optimaalisen strategian lisänäytteenottoa ja -mittauksia varten, joiden tarkoituksena on ratkaista alkamisajankohta varmemmin, mahdollisesti myös syvän ja matalan avautumisajankohdan välinen ero ja siten rajoittaa ACC:n roolia. Näytteenottopaikkojen olisi sijaittava lähellä todennäköisiä lopullisia esteitä, jotta vältetään ulkopuolinen vaikutus, ja niiden olisi sijaittava nykyisillä ACC:n vaikutusalueilla, muodostettava mieluiten syvyysleikkaus, ja niissä olisi oltava jatkuvia, sekalaisia terrigeenisiä ja biogeenisiä jaksoja. Jokaisessa paikassa mitattaisiin laaja valikoima huolellisesti valittuja parametreja.