Anthony Bourdain sai loputtomasti inspiraatiota Japanista

Anthony Bourdain – joka löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan perjantaina Ranskasta – löysi värikkään uransa aikana jokaisesta maasta, jossa hän vieraili, parhaat puolet, mutta hänellä näytti aina olevan erityinen paikka sydämessään Japanille.

”Kun tulin tänne ensimmäistä kertaa, se oli mullistava kokemus, voimakas ja väkivaltainen kokemus”, Bourdain sanoi Tokiosta CNN:n tv-sarjassaan ”Parts Unknown”. ”Se oli kuin olisi ottanut LSD:tä ensimmäistä kertaa, tarkoittaen: ’Mitä teen nyt, kun näen koko maailman eri tavalla?'”

Lapsena Bourdain kasvoi katsellen japanilaisia klassikkoelokuvia, kuten Seitsemän samuraita (1954) ja Sanjuro (1962). Näistä varhaisista kokemuksista kypsyi syvä suhde Japaniin, joka ulottui ruokaa pidemmälle ja ulottui sen musiikkiin, elokuviin, elämäntapaan ja kulttuuriin. Sarjan ensimmäisellä kaudella tehty ”Parts Unknown” -matka Japaniin sisälsi vierailuja Shinjukussa sijaitsevaan robottiravintolaan ja death metal -keikalle sekä aterian Tokion sadomasokistiseen yhteisöön kuuluvan naisen kanssa.

Bourdain tarkasteli vierailujensa aikana myös yhteiskunnallisia kysymyksiä keskittyen muun muassa Japanin alenevaan syntyvyyteen ja kasvavaan ongelmaan, joka liittyy hikikomoriin (sosiaaliseen vetäytymiseen) ja karōshiin (kuolemaan ylitöiden vuoksi). ”Sääli palkansaajaa”, hän totesi ”Parts Unknown” -ohjelman avausmonologissa. ”Tokio on halukas hammasratas valtavassa koneistossa, joka vaatii pitkiä työpäiviä, pientä palkkaa, täydellistä omistautumista … ja joskus sitä, mitä kutsutaan karōshiksi – kuolemaksi ylitöihin.”

Tästä raa’asta ja rehellisestä kulttuurin syytöksestä huolimatta Bourdain säilytti syvän kunnioituksen Tokiota kohtaan ja julisti sen toistuvasti lempikaupungikseen koko maailmassa.

”Jos minun pitäisi suostua siihen, että asun yhdessä maassa tai edes yhdessä kaupungissa loppuelämäni, enkä koskaan poistuisi sieltä, valitsisin Tokion hetkessä”, Bourdain kirjoitti vuonna 2013 Parts Unknown -ohjelmaan liittyvään blogiin. ”Tokio on herkullisen tuntematon. Olen varma, että voisin viettää siellä loppuelämäni, oppia kielen ja silti kuolla onnellisen tietämättömänä.”

Se on visio, joka ei nyt valitettavasti koskaan toteudu, mutta joka syntyi Bourdainin sammumattomasta intohimosta ja uteliaisuudesta maata kohtaan, ja visio, johon me kaikki voimme toivoa pyrkivämme.