Anti-gridlock-lainsäädäntö – vastalääke maksuviivästyksille

Urakoitsijoiden maksujen viivästymisestä johtuva taloudellisen maksuvalmiuden puute on yleisin ongelma, josta yrittäjät, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten alalla, ovat valittaneet jo vuosia. Ratkaisuksi on kaavailtu niin sanottua maksuhäiriöiden vastaista lakia eli lakia, jolla pyritään vähentämään maksuhäiriöitä.

Laki on ollut voimassa 01.01.2020 alkaen, ja sen tarkoituksena on ensisijaisesti rajoittaa tilannetta, jossa vakaan taloudellisen tilanteen omaavat suuryritykset määräävät heikommille urakoitsijoille pidennettyjä maksuehtoja tai jättävät maksamatta ajallaan. Tällaisella käytöksellä on useita kielteisiä seurauksia, kuten varojen puuttuminen toimittajien maksamiseen, työntekijöiden palkkojen maksun viivästyminen, lainojen erien maksun viivästyminen tai muut yrityksen toimintaan liittyvät maksut. Äärimmäisissä tapauksissa maksuhäiriöt voivat johtaa jopa yrityksen kaatumiseen. Viime kädessä talouskasvu kärsii tämän ilmiön seurauksena.

Maksulaiminlyöntien vastaisessa laissa otetaan huomioon sekä julkisen kuulemisen aikana saadut päätelmät että muissa Euroopan maissa, kuten Alankomaissa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jo hyväksi havaitut ratkaisut.

Yritys- ja teknologiaministeriön valmisteleman lain keskeiset ratkaisut ovat ensinnäkin maksuaikojen lyhentäminen, mahdollisuus perua sopimus, kun maksuaika ylittää 120 päivää, mutta myös Kilpailu- ja kuluttajansuojaviraston oikeus määrätä taloudellisia sanktioita suurimpia maksulaiminlyöntejä aiheuttaville yrityksille, yritysten velvollisuus raportoida maksukäytännöistään yritys- ja teknologiaministeriölle sekä helpotukset henkilökohtaisen tuloveron (PIT, Personal Income Tax) ja yhteisöveron (CIT, Corporate Income Tax) maksukyvyttömien saatavien osalta. Näistä ja muista muutoksista kerrotaan tarkemmin jäljempänä:

• maksuaikojen lyhentäminen 30 päivään liiketoimissa, joissa velallinen on julkisyhteisö (lukuun ottamatta terveydenhuoltoyhteisöjä, joiden osalta maksuaika voi olla enintään 60 päivää),
• lainsäädännöllisen velvoitteen käyttöönotto soveltaa enintään 60 päivän maksuaikaa liiketoimissa, joissa velkoja on mikro-, pien- tai keskisuuri yritys ja velallinen on suuryritys – yritys, joka ei ole mikro-, pien- tai keskisuuri yritys, pidemmän maksuaikojen pätemättömyysvaaran uhalla,
• yrittäjien, jotka ovat verovelvollisia, joiden yksilöintitiedot valtiovarainministeriö julkaisee (pääomaryhmät ja verovelvolliset, joiden tulot ylittävät 50 miljoonaa euroa vuodessa), velvollisuus toimittaa talousasioista vastaavalle ministerille vuosittainen selvitys sovellettavista maksupäivistä,
• kilpailu- ja kuluttajansuojaviraston (UOKiK) pääjohtajan määräämien hallinnollisten rangaistusten käyttöönotto yrittäjille, jotka viivyttävät maksuja kohtuuttomasti ja siten hyvittävät liiketoimintaansa toimeksisaajiensa kustannuksella (tiedot rangaistujen yhteisöjen osalta julkaistaan). Ilmoituksen urakoitsijan maksuviivästyksestä voi tehdä UOKiK:lle kuka tahansa. Toimitetun ilmoituksen perusteella UOKiK tarkistaa yrityksen maksuhistorian menettelyn aloittamista edeltävältä kahdelta vuodelta. Seuraamusmaksun määrän laskemisessa käytetään erityistä kaavaa, jossa otetaan huomioon sekä erääntyneiden etuuksien arvo että viivästysaika käyttäen kaupallisissa liiketoimissa sovellettavaa viivästyskorkoa,
• säännön käyttöönotto, jonka mukaan riitatapauksessa velallisen on osoitettava, että maksuaika ei ole törkeän kohtuuton, edellyttäen, että velkoja voi vaatia toteamusta siitä, että maksuaika on ollut hänen kannaltaan törkeän kohtuuton, kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona maksu on suoritettu tai jona se olisi pitänyt suorittaa,
• täydennetään vilpillistä kilpailua koskevien tekojen luetteloa sopimattoman kilpailun torjunnasta annetussa laissa tarkoitetulla kanteella, joka koostuu toimitettujen tuotteiden tai suoritettujen palvelujen maksuaikojen perusteettomasta pidentämisestä,
• sisällytetään mahdollisuus, jonka mukaan velkoja voi peruuttaa sopimuksen tai irtisanoa sopimuksen, jos maksuaika, joka on asetettu sopimuksessa ja joka on kohtuuttoman pitkä, on liian pitkä ja jos tämän määräajan asettaminen on ollut törkeän epäoikeudenmukaista velkojaan nähden, i.e. määräaika ylittää 120 päivää laskettuna siitä päivästä, jona velalliselle on toimitettu lasku tai lasku, jolla vahvistetaan tavaroiden toimitus tai palvelun suorittaminen,
• välitoimimenettelyn yksinkertaistaminen sellaisten saatavien osalta, joiden arvo on enintään 75 000 zlotya, mikä saavutetaan helpottamalla oikeudellisen intressin osoittamista vakuuden antamiseksi kantajalle, joka hakee korvauksen maksamista kaupallisesta liiketoimesta, ja mahdollisuutta antaa maksusuoritusmääräysmenettelyssä maksusuoritusmääräys tuomioistuimessa,
• kielletään korvausoikeuden siirtäminen, jos saatavia siirretään kolmansille osapuolille,
• sisällytetään velkojan mahdollisuus vähentää veropohjaa (PIT ja CIT) saatavan määrällä, jos saatavaa ei ole maksettu tai sitä ei ole luovutettu missään muodossa 90 päivän kuluessa sopimuksessa tai laskussa määritellyn maksuaikataulun päättymispäivästä (niin sanottu maksuhäiriömerkintä),
• velallisen velvoittaminen lisäämään maksamattoman saatavan määrä veropohjaan (CIT- ja PIT-verot), jos saatavaa ei ole maksettu 90 päivän kuluessa laskussa (laskussa) tai sopimuksessa määritellyn maksumääräajan päättymisestä,
• kaupallisten liiketoimien viivästyskorkojen korottaminen 11 prosenttiin.5 %,
• perintäkustannusten korvauksen eriyttäminen rahallisen hyödyn arvon perusteella:
• 40 euroa – kun rahallisen hyödyn arvo on enintään 5000 zlotya,
• 70 euroa – kun rahallisen hyödyn arvo on suurempi kuin 5000 zlotya mutta pienempi kuin 50 000 zlotya,
• 100 euroa – kun rahallinen hyöty on yhtä suuri tai suurempi kuin 50 000 zlotya.