Anti-Komintern-sopimus

Anti-Komintern-sopimus, sopimus, joka solmittiin ensin Saksan ja Japanin välillä (25.11.1936) ja sitten Italian, Saksan ja Japanin välillä (25.11.1936). 6. marraskuuta 1937), joka oli näennäisesti suunnattu Kommunistista Internationaalia (Kominternia) vastaan, mutta implisiittisesti nimenomaan Neuvostoliittoa vastaan.

Sopimuksia tavoitteli Adolf Hitler, joka tuohon aikaan haukkui julkisesti bolševismia vastaan ja oli kiinnostunut Japanin menestyksestä avaussodassa Kiinaa vastaan. Japanilaisia suututti elokuussa 1936 tehty Neuvostoliiton ja Kiinan välinen hyökkäämättömyyssopimus ja sitä seurannut neuvostoliittolaisten sotilaslentokoneiden ja ampumatarvikkeiden myynti Kiinaan. Propagandatarkoituksessa Hitler ja Benito Mussolini pystyivät esiintymään länsimaisten arvojen puolustajina neuvostokommunismin uhkaa vastaan.

23.8.1939 Japani, joka oli närkästynyt Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta, irtisanoutui antikominternsisopimuksesta, mutta liittyi myöhemmin (27.9.1940) kolmikantasopimukseen, jossa Saksa, Italia ja Japani sitoutuivat ”avustamaan toisiaan kaikin poliittisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin”, kun jokin niistä joutuisi hyökkäyksen kohteeksi ”sellaisen vallan toimesta, joka ei tällä hetkellä ole osallisena eurooppalaisessa sodassa tai kiinalais- ja japanilaisessa selkkauksessa” (ts, Neuvostoliitto tai Yhdysvallat).