Antonio Vivaldi

Antonio Vivaldi oli yksi italialaisen barokin uranuurtajista.

Syntyessään Venetsiassa hän kouluttautui sekä viulistiksi että pappisvirkaan. Ollessaan 25-vuotias Vivaldi nimitettiin ”viulumestariksi” Pio Ospedale della Pietà -nimiseen orpokotiin. Hän toimi orpokodissa eri tehtävissä useiden vuosien ajan ja kirjoitti siellä ollessaan joitakin rakastetuimmista teoksistaan.

Vivaldin menestyksestä huolimatta hänen musiikkinsa suosio laski hänen viimeisinä vuosinaan, ja hän kuoli köyhänä 63-vuotiaana.

Best of Vivaldi

  • Neljä vuodenaikaa

    Hyppää YouTuben soittolistan ohi

    FireFox NVDA-käyttäjät – Päästäksesi käsiksi seuraavaan sisältöön paina ’M’-näppäintä siirtyäksesi iFrameen.

  • Gloria D-duuri, RV 589
  • Konsertto kahdelle mandoliinille G-duuri, RV 532
  • Stabat Mater, RV 621
  • Konsertto luuttukonsertolle D-duuri, RV 93

Miksi Vivaldi?

  • Hänen teoksensa Neljä vuodenaikaa oli ensimmäisiä esimerkkejä ohjelmamusiikista: musiikista, joka kertoo tarinan.
  • Hänen tuotantonsa on yksi barokkisäveltäjien suurimmista: yli 500 konserttoa, noin 46 oopperaa, 90 sonaattia ja monia muita sinfonioita, kantaatteja ja pyhän musiikin teoksia.
  • Vivaldin teokset tunnetaan mielikuvituksellisuudestaan, riemukkaasta hengestään ja innovatiivisuudestaan.

Miksi Vivaldi tunnettiin nimellä Punainen pappi?

Kun Vivaldi oli 15-vuotias, hän aloitti pappisopinnot ja hänet vihittiin papiksi 10 vuotta myöhemmin. Hänellä oli myös kirkkaanpunaiset hiukset, jotka hän oli perinyt isältään. Yhdessä nämä kaksi piirrettä toivat Vivaldille lempinimen il Prete Rosso, ”Punainen pappi”.

Mitä Vivaldin Neljä vuodenaikaa kertoo?

Vivaldin Neljä vuodenaikaa eli Le quattro stagioni on neljän viulukonserton ryhmä, jonka säveltäjä julkaisi vuonna 1725. Jokainen konsertto on kirjoitettu kuvaamaan yhden vuodenajan – kevään, kesän, syksyn ja talven – henkeä. Esimerkiksi Talven hidas osa maalaa kuvan nuotion äärellä istumisesta, kun ulkona sataa kaatamalla. Vuodenaikoihin liittyy sopiva, mahdollisesti Vivaldin itsensä kirjoittama sonetti.

Kuka löysi Vivaldin uudelleen?

Vaikka hän oli elinaikanaan kuuluisa, Vivaldin suosio romahti hänen kuolemansa jälkeen, ja monien hänen sävellystensä luultiin kadonneen. Vasta 1900-luvulla hänen teoksensa löydettiin uudelleen. Italialainen luostari löysi vuonna 1926 arkistostaan laatikoittain hänen teoksiaan, jotka se lähetti Torinon yliopistoon. Siellä tutkijat huomasivat heti niiden merkityksen ja käyttivät jonkin aikaa puuttuvien kappaleiden etsimiseen, kunnes heillä oli kokoelma, johon kuului yli 400 Vivaldin sävellystä. Monet näistä teoksista esitettiin sitten ensimmäisen kerran Vivaldi-viikolla vuonna 1939, minkä ansiosta hänen musiikkinsa elpyminen on suurelta osin tapahtunut.