Aortan/saubaortan ahtauma | Cornell University College of Veterinary Medicine

SYY:

Subaorttastenoosi on aorttaläpän alapuolella olevan alueen, aorttaläpän, ahtauma (stenoosi), joka aiheuttaa jonkinasteisen esteen tai tukkeutumisen verenvirtaukseen sydämen läpi. Ahtauma voi olla lievä, keskivaikea tai vakava; jos se on keskivaikea tai vakava, se voi pakottaa sydämen työskentelemään kovemmin ja olla mahdollisesti haitallinen sydämen terveydelle.

Subaorttastenoosi on ongelma, joka koskee koiria ja on harvinainen kissoilla. Sitä esiintyy yleisimmin suurilla koirilla. Subaorttastenoosi näyttää olevan geneettistä alkuperää; ensimmäiset merkit siitä voivat esiintyä jo syntymähetkellä (keskivaikeat tai vaikeat tapaukset) tai ne voivat ilmaantua ensimmäisen elinvuoden aikana (yleensä lievemmät tapaukset).

KLIINISET OIREET:

Lievässä subaorttastenoosissa ei havaita oireita. Keskivaikeissa (joskus) ja vaikeissa (lähes aina) tapauksissa oireet, kuten heikkous, hengitysvaikeudet (dyspnea), pyörtyminen (synkopee) ja ääritapauksissa äkkikuolema, ovat kaikki mahdollisia subaorttastenoosin seurauksena. Huomaa, että koirat, joilla on subaorttastenoosi, jopa vaikea subaorttastenoosi, voivat näyttää täysin terveiltä ja aktiivisilta. Nämä koirat eivät yleensä ymmärrä, että niiden sydämen toiminta on heikentynyt.

DIAGNOSTIIKKA:

Eläinlääkäri suorittaa perusteellisen lääkärintarkastuksen (mukaan lukien tarkan kuuntelun stetoskoopilla sydämen sivuäänien tai epäsäännöllisen sydämenlyönnin varalta) ja kysyy sinulta, oletko havainnut mitään edellä kuvatuista oireista.

• Rintakehän röntgenkuvaus on hyödyllinen, jos esiintyy oireita, kuten hengitysvaikeuksia, koska koirille voi kehittyä hengitysvaikeuksia monista syistä, ei vain subaorttastenoosista. Rintakehän röntgenkuvissa voidaan havaita paljastavia merkkejä, kuten nesteen kertyminen keuhkokudokseen vaikeissa tapauksissa.
• Elektrokardiogrammi (EKG) kuvaa sydämen sähköisen toiminnan mallia ja mahdollisia epäsäännöllisyyksiä sydämen rytmissä (rytmihäiriöt).
• Kaikukardiogrammi (sydämen ultraäänitutkimus) on valintatutkimus, joka tehdään, kun kyseessä on subaorttaläpän ahtauma. Kuva sydämen sisältä näytetään monitorilla reaaliajassa. Tämän testin avulla eläinlääkäri voi arvioida läpät (mukaan lukien mahdolliset ahtaumat), verenvirtausmallit ja -nopeudet, ahtauman asteen (eli tukoksen laajuuden) ja muut sydämen rakenteeseen ja toimintaan liittyvät näkökohdat. Vaikeusastetta arvioidaan käyttämällä useita ultraäänitutkimuksen osatekijöitä, erityisesti Doppler-ultraääntä, joka mittaa veren suuntaa ja virtausta sen kulkiessa sydämen läpi.

PROGNOOSI:

Lievällä subaorttastenoosilla ei ole mitään merkitystä yksittäiselle koiralle, ja tavallisesti suositellaan, että dos:ia ei kasvateta. Keskivaikea tai vaikea subaorttastenoosi voi aiheuttaa oireita ja lisätä äkkikuoleman riskiä. Tarkasta vaikeusasteesta riippuen hoito voi olla tarpeen, ja muita toimenpiteitä (kuten toiminnan rajoittamista) voidaan suositella sydämen tekemän työn määrän minimoimiseksi. Subaorttastenoosiin ei ole parannuskeinoa. Koska sen uskotaan olevan geneettistä alkuperää, suositellaan usein, että koiria, joilla on subaorttaläpän ahtauma, ei jalosteta, jotta tauti ei siirtyisi tuleville sukupolville.

HOITO/PROKURSSI:

Jos tauti on lievä, hoitoa ei tarvita. Subaorttastenoosi voi kuitenkin pahentua, kun kasvava koira saavuttaa aikuisiän ja ruumiinkoon. Siksi koirat, joilla on keskivaikea tai vaikea subaorttastenoosi, saattavat tarvita lääkitystä. Yleisin hoitomuoto on suun kautta annettava lääkitys, jota kutsutaan βetasalpaajiksi, jotka vähentävät sydämen työn voimakkuutta, auttavat estämään sydämen liian nopeaa sykettä ja voivat hallita rytmihäiriöitä. Jos koirallasi on todettu olevan keskivaikea tai vaikea subaorttastenoosi, on tärkeää vähentää sydämen työmäärää (ja siten pienentää äkillisen, romahduksen, pyörtymisen tai jopa äkkikuoleman riskiä) kontrolloimalla tai välttämällä äkillisiä toimintapyrähdyksiä tai kaikkea voimakasta rasitusta.

Subaorttastenoosin aiheuttaman tukkeutumisen pienentämiseksi on suoritettu useita kirurgisia toimenpiteitä ja minimaalisesti invasiivisia (ilmapallokanylointiin perustuvia) toimenpiteitä vaihtelevin tuloksin. Viime aikoina on kuitenkin tullut käyttöön uusi tekniikka, jossa käytetään erityistä ”leikkaavaa” palloa ja jolla näyttää olevan suotuisia tuloksia.

Seuraavat tutkimukset:

Seurantakäynnit ovat tärkeitä edistymisen seuraamiseksi, sen määrittämiseksi, pitäisikö hoitoa muuttaa, ja lemmikkisi pitämiseksi mahdollisimman mukavana. Jos lemmikille annetaan lääkitystä, voidaan tehdä säännöllisiä kaikukuvauksia, jotta hoito voidaan räätälöidä lemmikillesi sopivaksi. Jos koirallasi on hengitysvaikeuksia tai se romahtaa, mene välittömästi eläinlääkäriin tai paikalliseen eläinlääkärin ensiapupoliklinikkaan, vaikka romahdus olisikin lyhyt ja koirasi pääsisi pian jaloilleen.