Aorto-esofageaalinen fisteli: katsaus viime vuosikymmenen kehityssuuntauksiin

Tarkastelimme tammikuun 2009 ja joulukuun 2018 välisenä aikana julkaistuja artikkeleja, jotka käsittelivät aorto-esofageaalista fisteliä (AEF). Postoperatiivinen aortan sairaus oli yleisin AEF:n syy, jota seurasivat primaarinen aortan aneurysma, luun nieleminen ja rintakehän syöpä. Rintakehän endovaskulaarinen aortan korjaus (TEVAR) oli yleisin primaarisen aorttasairauden alkuhoito siirteen vaihdon sijaan. Sekundaarinen AEF kehittyi 1-268 kuukauden välillä ja 1-11 kuukauden välillä aorttasairauden ja rintakehän syövän alkuhoidon jälkeen. TEVAR oli yleensä suositeltavampi kuin leikkaus aortan vaurioiden hoidossa, koska se on mahdollisimman vähän invasiivinen ja sillä on varmennettu hemostaasi. Sitä vastoin ruokatorven poistoleikkausta pidettiin parempana ruokatorven vaurioissa infektiolähteen poistamiseksi. Aortan (TEVAR, siirteen vaihto tai korjaus) ja ruokatorven (ruokatorven poisto, ruokatorven stentti tai korjaus) leikkausten yhdistelmää käytettiin yleensä. Jokainen siirteen vaihto tai ruokatorven poisto liittyi aortan tai ruokatorven leikkauksen suotuisaan ennusteeseen, ja siirteen vaihdon ja ruokatorven poiston yhdistelmä paransi yleensä ennustetta huomattavasti. Antibioottihoitoa annettiin 65 potilaalle, joista 20 sai useita antibiootteja, joilla pyrittiin voimakkaisiin vaikutuksiin, ja antibioottityyppi kuvattiin laajakirjoiseksi 29 potilaalla. Meropeneemi, vankomysiini ja flukonatsoli olivat suosituimpia antibiootteja, joita käytettiin graft- tai stentti-infektion estämiseksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että siirteen vaihdolla ja ruokatorven poistolla voidaan saavuttaa suotuisa ennuste potilaille, joilla on AEF, mutta leikkauksen jälkeisen sepsiksen estämiseksi saatetaan tarvita vahvaa, laajakirjoista antibioottihoitoa.