Apgar-pisteet ”normaalialueella” yhteydessä suurempaan sairastumis- ja kuolemanriskiin

Apgar-pisteet 7, 8 ja 9 (joita pidetään normaalialueella olevina) liittyvät vastasyntyneiden suurempaan sairastumis- ja jopa kuolemanriskiin, selviää The BMJ:n tänään julkaisemasta laajasta ruotsalaistutkimuksesta.

Ongelmien todennäköisyys kasvaa ”normaaleissa” alle 10 pisteissä, mutta tutkijat korostavat, että riski on silti pieni ja varmasti pienempi kuin vauvoilla, joiden pisteet ovat normaalialueen ulkopuolella.

Apgarin pistemäärä on nopea ja yksinkertainen tapa arvioida vauvan vointia syntymän yhteydessä. Vauva arvioidaan yhden, viiden ja kymmenen minuutin kuluttua syntymästä viidellä yksinkertaisella kriteerillä (ihonväri, pulssi, reaktio ärsytykseen, lihasjänteys ja hengitys) asteikolla nollasta kahteen. Viisi arvoa lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä nollasta kymmeneen.

Pistemääriä, jotka ovat alle seitsemän, pidetään alhaisina, ja niihin tiedetään liittyvän korkeampi infektioiden ja hengitysvaikeuksien riski sekä pitkäaikaissairauksien, kuten epilepsian ja aivohalvauksen, riski.

Pistemääriä, jotka ovat seitsemästä kymmeneen, pidetään normaaliarvojen rajoissa olevina ja näin ollen rauhoittavina. Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tutkittu, liittyykö normaaleihin pistemääriin 7, 8 tai 9 suurempi sairauden tai kuoleman riski kuin täydelliseen pistemäärään 10.

Tutkijaryhmä, jota johti tohtori Neda Razazaz Karolinska Institutetista Ruotsista, ryhtyi vertailemaan Apgarin pistemäärien 7, 8 ja 9 (vs. 10) ja vastasyntyneiden sairauksien ja kuoleman välisiä yhteyksiä.

Tutkijaryhmä analysoi yli 1,5 miljoonan ruotsalaisen täysiaikaisena syntyneen vauvan aineistoa, joka koski ajanjaksoa 199992016. Imeväisiä, joiden Apgar-pisteet olivat 7, 8 ja 9 yhden, viiden ja 10 minuutin kuluttua syntymästä, verrattiin niihin, joiden Apgar-pisteet olivat 10 yhden, viiden ja 10 minuutin kuluttua syntymästä.

Tutkijat havaitsivat useiden tekijöiden, kuten äidin iän, painon (BMI) ja raskaudenaikaisen tupakoinnin, huomioon ottamisen jälkeen, että Apgar-pisteet 7, 8 ja 9 yhdessä, viidessä ja kymmenessä minuutissa syntymän jälkeen liittyivät vahvasti korkeampaan infektioiden, hengitysvaikeuksien, hapenpuutteesta johtuvien aivovaurioiden, matalan verensokerin ja kuoleman riskiin verrattuna Apgar-pisteisiin 10.

Vertailtuna esimerkiksi yhden minuutin Apgar-pistemäärään 10, yhden minuutin Apgar-pistemäärään 9 liittyi 1,5-kertainen infektioiden todennäköisyys (0,8 vs. 0,5/100 synnytystä).

Viiden ja 10 minuutin kohdalla kertoimet olivat asteittain suuremmat: 2,1-kertaiset (1,7 vs. 0,7 infektiota 100 synnyttäjää kohti) 5 minuutin kohdalla ja 3,3-kertaiset (2,9 vs. 0,8 infektiota 100 synnyttäjää kohti) 10 minuutin kohdalla.

Pieni muutos Apgarin pistemäärässä 10:stä viiden minuutin kohdalla 9:ään 10 minuutin kohdalla liittyi myös suurentuneeseen riskiin verrattuna vakaaseen pistemäärään 10 viidessä ja 10 minuutin kohdalla.

Tämä on havainnointitutkimus, eikä sillä sinällään voida osoittaa syitä, ja tutkijat huomauttavat joistakin rajoitteista, kuten tiedon puutteesta synnytysinterventioista, jotka voisivat vaikuttaa Apgarin pisteisiin.

He sanovat kuitenkin, että heidän tutkimukseensa sisältyi yli 1,5 miljoonaa synnytystä 18 vuoden aikana, ja he pystyivät ottamaan huomioon tärkeitä tekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin.

Yhteenvetona kirjoittajat sanovat, että heidän tutkimuksensa osoittaa, että matalat Apgar-pisteet normaalialueella (7-10) ”ovat vahvasti yhteydessä vastasyntyneiden kuolleisuuteen ja sairastavuuteen ja että nämä yhteydet ovat olennaisesti vahvempia, kun aika syntymän jälkeen lisääntyy.”

He lisäävät: ”Tuloksemme tarjoavat vahvaa näyttöä tukeakseen ehdotusta, jonka mukaan optimaalinen Apgar-pistemäärä on 10 kullakin ajanhetkellä ja kaikille vastasyntyneille olisi annettava Apgar-pistemäärät 10 minuutin kohdalla riippumatta siitä, mikä on pistemäärä yhden ja viiden minuutin kohdalla”.