Apion (suku)

Suvun alkuperä on epävarma. Tietyn Aurelius Apionin, joka oli Egyptin augustilaisprefekti joskus ennen vuotta 328, sekä hieman myöhemmän Flavius Strategiuksen, joka oli Thebaisin comes ja praeses, ei voida osoittaa kuuluneen perheeseen.

Suvun varhaisimmasta tunnetusta jäsenestä, Strategius I:stä, on todisteena joukko papyruksia Oksyrhynkoksesta. Hän toimi keisarillisten kartanoiden (domus divina) hallintovirkamiehenä 430-luvulla ja nousi lopulta koko Oxyrhynchian nomen domus divinan johtavaksi hallintovirkamieheksi. Myöhemmin hän saavutti comes sacri consistorii -tittelin ja vir spectabilis -arvon, kunnes kuoli joskus ennen joulukuuta 469. Strategiuksella tiedetään olleen yksi tytär, Isis, joka saattoi mennä naimisiin sen miehen kanssa, jota pidettiin aikoinaan suvun ensimmäisenä tunnettuna jäsenenä, Apion I:n kanssa. Kuten uudemmat papyruslöydöt ovat osoittaneet, Apion I polveutui toisesta merkittävästä paikallisen aristokratian suvusta, viereisen Herakleopolite-nomin Septimii Flaviani -nimisestä suvusta. Hänen isänsä Flavianus oli jopa toiminut comes sacrarum largitionumina Konstantinopolissa. Paikallisesta asemasta Oxyrhynchoksessa vuonna 492 Apion I nousi kunniakonsuliksi (apo hypaton) vuoteen 497 mennessä ja sitten patrikioksi vuoteen 503 mennessä. Hän vastasi Bysantin joukkojen varustamisesta Anastasian sodassa Sasanian Persiaa vastaan, mutta joutui keisari Anastasius I:n epäsuosioon, karkotettiin maanpakoon ja vihittiin pappisvihkimykseen vuonna 510. Justinus I kutsui hänet takaisin vuonna 518 ja teki hänestä idän pretoriaaniprefektin. Joskus vuosien 525 ja 532 välisenä aikana hän kääntyi perheensä kanssa khalkedonilaiseen ortodoksisuuteen ja luopui monofysiitismistä.

Apion I:llä oli kaksi poikaa, Herakleidas ja Strategius II. Herakleidas on suhteellisen tuntematon hahmo: vaikka hän oli mahdollisesti vanhempi näistä kahdesta, hänen tiedetään toimineen ainoastaan Herakleopoliksen kaupungin vanhimpana (principalis) ja hänet vihittiin diakoniksi isänsä häpäistessä hänet vuonna 510. Strategius II:n todistetaan olleen curialis vuonna 489, hän oli comes domesticorum vuonna 497 ja kunniakonsuli ja kunniamagister militum vuonna 518. Hän toimi augustuksen prefektinä joskus ennen vuotta 523. Justinianus I:n aikana hänestä tuli patrikios, hänet lähetettiin lähettilääksi persialaisiin Iberian sodan aikana ja hän toimi comes sacrarum largitionumina vuosina 535-538. Viimeksi mainitussa tehtävässä hän muun muassa valvoi Hagia Sofian jälleenrakentamista sen jälkeen, kun se oli tuhoutunut Nikan mellakoissa. Hän kuoli vuoden 542 alussa.

Strategius II oli naimisissa erään Leontian kanssa. Heidän poikansa Apion II sai tavallisen konsulin viran vuonna 539 pian täysi-ikäistymisensä jälkeen, mikä merkitsi perheen poliittista huippua. Tuolloin hänellä oli isänsä tavoin myös comes domesticorum -titteli. Myöhemmin hänestä tuli patrikios ja protopatrikios, mikä nosti hänet Bysantin senaatin vanhimpien jäsenten joukkoon. Aiemmissa teoksissa hänen katsottiin olleen – mahdollisesti valtakirjalla, koska Apion itse oli jäänyt Konstantinopoliin – Egyptin maakuntakuvernööri (dux Thebaidos n. 548-550 ja pagarkka Arsinon nome n. 556), mutta uudemman tutkimuksen mukaan näitä virkoja hoitivat todennäköisesti muut Apionit.

Apion II kuoli vuonna 578/9, ja hänen perintöään hallitsi yhteisesti määrittelemätön määrä enimmäkseen nimeämättömiä perillisiä kahdeksan vuoden ajan, minkä jälkeen esiin nousee nimeltä kolme pääperillistä: hypatissa Flavia Praeiecta, joka oli joko Apion II:n tytär tai hänen miniänsä (hän näyttäisi olleen naimisissa jonkun Strategiuksen kanssa), ja hänen kaksi poikaansa, Yrjö ja Apion III. Yrjö todistetaan viimeksi vuonna 590 ja Praiecta vuonna 591, minkä jälkeen Apion III jäi Oxyrhynchoksen kartanoiden ainoaksi perijäksi. Apion III meni naimisiin Eusebian kanssa, joka oli roomalaisen senaattorisuvun Anicien jälkeläinen, ja heillä oli ainakin yksi poika, Strategius IV. Paavi Gregorius Suuren kirjeiden mukaan perhe asui Konstantinopolissa. Apion III, joka oli kunniakonsuli ja patrikios vuoteen 604/5 mennessä, kuoli vuoden 619 lopulla tai tammikuun alussa 620, mikä liittyy mahdollisesti samaan aikaan tapahtuneeseen Egyptin sassanidien valloitukseen. Apionin kotitalo on edelleen esillä persialaismiehityksen aikana ainakin elokuuhun 626 asti, mutta sen jälkeen sitä ei enää mainita.

Toinen tärkeä perheenjäsen, joka kuului Herakleopoliittisessa ja Arsinoittisessa nomessa asuneeseen sivuhaaraan, oli toinen Strategius (joka tunnetaan joissakin lähteissä nimellä ”pseudo-Strategius III”). Hänestä on ensimmäinen todistus vuodelta 591, ja hän oli aikalaisensa Apion III:n tavoin kunniakonsuli ja patrikios sekä pagarkki Herakleopoliitin ja Arsinoliitin nomissa. Hän oli mukana Syyrian ja Egyptin monofysiittisten kirkkojen sovittelussa vuonna 616, mutta sekä hän että hänen perheensä katoavat Persian valloituksen jälkeen.