Apis dorsata

BY admin
|

Taksonomia

Suku: Apidae
Subfamily: Apinae
heimo: Apini Latreille, 1802
Suku: Apis Linnaeus, 1758
Subgenus: Apis (Megapis) Ashmead, 1904
Lajit: Apis dorsata Fabricius, 1793
Yleisnimet: Jättiläismehiläinen

Yleiskuvaus

Apis dorsata kuuluu suurimpiin mehiläislajeihin (ruumiinpituus 17-20 mm ja etusiiven pituus 12-15 mm). Kuten muillakin mehiläislajeilla, A. dorsata on väritykseltään hyvin vaihteleva rodusta riippuen, mikä liittyy myös levinneisyyteen. Apis dorsata -lajin erityispiirteenä on hyvin organisoitu joukkopuolustusreaktio, jossa kun tunkeilija on merkitty pistämällä, sitä voidaan seurata kilometrien päähän. Lisäksi yksittäinen A. dorsata -pesäke voi vaeltaa 100-200 kilometriä vuodessa, ja se on riippuvainen kuivasta ja sateisesta kaudesta (Gupta 2014).

Diagnostiset tuntomerkit

  • Takasiiven M-suonen distaalinen abscissa on läsnä (kuva 10).
  • Taivaan etuosan siivet ovat värilliset (kuva 10).
  • Työntekijän scutellum punaruskea tai ruskehtavan musta.
  • Työntekijän metasomaaliset T3-T4 tummanruskeasta mustaan (kuvat 3, 6 ja 13).
  • Työntekijöillä tiheät frondimaiset setae-muotoiset setae-muotoiset meso- ja metatarsi-korvakkeet (kuvat 8, 9 ja 12).
  • Työntekijöillä on enempi tai vähempi kohollaan olevat ocellit (kuva 11).
  • Pistolaite, jossa on 11 lansetin piikkiä ja 2-4 paria stylet-piikkejä (Jayasvasti ja Wongsiri 1993) (kuva 14).
  • Etäisyys lansetin kärjestä ensimmäiseen piikkiin = 77,92 µm (Jayasvasti ja Wongsiri 1993).

Isäntäyhdyskunnat

Kuten kaikilla hunajamehiläislajeilla, myös aineistossa on myös mehiläislajeja, joissa A. dorsata on generalisti ja vierailee monenlaisilla kasveilla saadakseen ravintoa.

Pesimiskäyttäytyminen

A. dorsatan pesät rakennetaan tyypillisesti avoimille tai avoimille ja näkyville paikoille (korkeisiin puihin, kalliojyrkänteille tai jopa rakennuksiin). Yleensä pesät ovat kerääntyneitä (vaikka ne voivat olla myös yksittäisiä), eikä ole harvinaista löytää 10-25 pesää samalta alueelta tai jopa yhdestä puusta (tunnetaan myös nimellä mehiläispuut). Pesät ovat tavallisesti noin 6 metrin korkeudella maanpinnasta (Engel 2012), mutta joitakin pesiä voi löytyä jopa 3 metrin korkeudelta ja jopa 25 metrin korkeudelta. Rakenteeltaan pesät koostuvat yhdestä kammesta, joka on rakennettu kivien tai puun oksien alle (tukipinnan alapuolelle), ja niiden organisaatio on samankaltainen kuin muilla mehiläislajeilla: hunajavarastot ovat päällimmäisinä, minkä jälkeen vuorossa ovat siitepölyvarastot, työläislintujen poikaset ja kuhnurilintujen poikaset. Pesän alaosa on aktiivinen alue eli ”suu”, jossa työläiset nousevat ilmaan ja laskeutuvat ja jossa partiolaiset tanssivat. Tanssit tapahtuvat kampan pystysuoralla pinnalla.

Monimuotoisuus

Tänään tunnetaan kolme alalajia: A. dorsata dorsata, jolla on laajempi levinneisyys; A. d. brevilingua, joka on ruumiinkooltaan lyhyempi, mutta jolla on leveämpi metasoma, lyhyt kieli, keskipitkä etusiipi ja jota tavataan Filippiineillä; ja A. d. binghami (indonesialainen hunajamehiläinen), jolla on pidempi kieli ja etusiipi kuin A. d. brevilingualla ja jota tavataan vain Indonesian Sulawesilla. Kaksi jälkimmäistä alalajia ovat väritykseltään samankaltaisempia (yhtenäisen mustia ja metasomassa on erottuvia kaistaleita) kuin A. dorsata dorsata (enemmän kellertävän oranssin värinen).

Levinneisyys

Apis dorsata on laajalti levinnyt suurimpaan osaan Etelä- (Intian niemimaan) ja Kaakkois-Aasiaa (Basavarajappa ja Raghunandan 2013, Gupta 2014). Se on yleinen levinneisyysalueensa matalammilla korkeuksilla ja tasangoilla (ei yli 2000 metrin korkeudessa).

Levinneisyyskartan on tuottanut Discover Life — klikkaa karttaa saadaksesi lisätietoja, krediittejä ja käyttöehdot.

Kartta on luotu Discover Life -ohjelmalla.