Aplenzin (bupropionihydrobromidi)
Yleistä tietoa
Aplenzin on suun kautta vaikuttava tehostetun imeytymisen suola bupropionista. Se kuuluu masennuslääkkeiden luokkaan, joka tunnetaan nimellä aminoketonit.
Aplenzin on erityisesti tarkoitettu majordepressiivisen häiriön hoitoon.
Aplenzin toimitetaan suun kautta otettavaksi suunniteltuna tablettina. Tabletteja on saatavana 174 mg, 348 mg ja 522 mg vahvuuksina. Lääkkeen suositeltu aloitusannos on 348 mg/vrk,joka annetaan kerran päivässä aamulla. Aplenzinin annostelu on aloitettava 174 mg:lla/vrk, joka annetaan kerta-annoksena päivässä aamulla. Jos174 mg:n aloitusannosta siedetään riittävästi, annos voidaan nostaa 348 mg:n vuorokausiannokseen, joka annetaan kerran vuorokaudessa, jo annostelupäivän 4 jälkeen. Peräkkäisten annosten välillä on oltava vähintään 24 tunnin väli. Aplensiinin täysi masennuslääkevaikutus saattaa ilmetä vasta 4 viikon hoidon jälkeen tai pidempään.Annoksen suurentamista maksimiannokseen 522 mg/vrk, joka annetaan kerta-annoksena, voidaan harkita potilailla, joilla ei ole havaittu kliinistä parannusta usean viikon hoidon jälkeen 348 mg/vrk:n annoksella.
Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on maksan toimintahäiriö; annos ei saa ylittää 174 mg:aa joka toinen päivä eikä potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.
Kliiniset tulokset
FDA-hyväksyntä
Aplenzinin FDA-hyväksyntä perustui kahden 4 viikkoa kestäneen, plasebokontrolloidun tutkimuksen ja yhden 6 viikkoa kestäneen, plasebokontrolloidun tutkimuksen tuloksiin.Ensimmäisessä tutkimuksessa koehenkilöt titrattiin bupropionihydrokloridin annosalueelle 300-600 mg/vrk:n välein vapauttavaa formulaatiota kolmesti vuorokaudessa; 78 % potilaista sai maksimiannoksen, joka oli 450 mg/vrk tai vähemmän. Tutkimus osoitti bupropionin tehon Hamiltonin masennusasteikon (HDRS) kokonaispistemäärään, kyseisen asteikon masennusta kuvaavaan kohtaan (kohta 1) ja kliinisen kokonaisvaikutelman (CGI) vaikeusasteeseen. Toiseen tutkimukseen sisältyi kaksi kiinteää annosta bupropionihydrokloridia (300 ja 450 mg/vrk) ja lumelääkettä. Tämä tutkimus osoitti bupropionin tehokkuuden, mutta vain 450 mg/vrk:n annoksella välittömästi vapauttavasta valmisteesta; tulokset olivat positiivisia HDRS:n kokonaispisteiden ja CGI-vaikeusasteiden osalta, mutta eivät HDRS:n kohdan 1 osalta. Kolmannessa tutkimuksessa avohoidossa olevat potilaat saivat 300 mg/vrk bupropionihydrokloridia välittömästi vapauttavaa valmistetta. Tässä tutkimuksessa osoitettiin bupropionin teho HDRS-kokonaispistemäärään, HDRS-kohteeseen 1, Montgomery-Asbergin masennusasteikkoon, CGI:n vakavuuspistemäärään ja CGI:n paranemispistemäärään.
Pitkäkestoisemmassa tutkimuksessa DSM-IV:n kriteerit täyttävät avohoitopotilaat, jotka täyttivät toistuvan tyypin vakavan masennushäiriön kriteerit ja jotka olivat vastanneet bupropionihydrokloridia (150 mg kahdesti vuorokaudessa kestovapauttavaa valmistetta) koskevaan kahdeksan viikon avoimeen tutkimukseen, satunnaistettiin jatkamaan bupropionin käyttöä samalla annoksella tai lumelääkkeellä enintään44 viikon ajan uusiutumisen varalta. Vaste avoimen vaiheen aikana määriteltiin CGI-parannuspistemääräksi 1 (erittäin paljon parantunut) tai 2 (paljon parantunut) kolmen viimeisen viikon aikana. Kaksoissokkovaiheen aikana uusiutuminen määriteltiin tutkijan arvioksi, jonka mukaan masennusoireiden pahenemisen vuoksi tarvittiin lääkehoitoa.Potilailla, jotka saivat jatkuvaa bupropionihoitoa, oli huomattavasti alhaisemmat uusiutumisprosentit seuraavien 44 viikon aikana verrattuna lumelääkettä saaneisiin potilaisiin.
Käynnissä olevat tutkimussitoumukset
- Biovail on suostunut PREA:n mukaiseen lykättyyn pediatriseen tutkimukseen, joka koskee masennushäiriön (Major Depressive Disorder) hoitoa lapsipotilailla iältään 7-17 vuotta.
Loppuraportin toimittaminen: 5 vuotta hyväksymispäivästä
Haittavaikutukset
Cimzian käyttöön liittyviä haittavaikutuksia voivat olla muun muassa seuraavat:
- Suun kuivuminen
- pahoinvointi
- unettomuus
- huimaus
- nielutulehdus
- vatsakipu
- agitaatio
- ahdistuneisuus
- tremori
- palpitaatio
- hikoilu
- tinnitus
- myalgia
- anoreksia
- virtsaamistiheys
- ihottuma
.
Toimintamekanismi
Aplentsiini on suun kautta otettavanaktiivinen tehostetusti imeytyväbupropionin suola. Se kuuluu masennuslääkkeiden luokkaan, joka tunnetaan nimellä asaminoketonit. Aplentsiini ei ole kemiallisesti yhteydessä trisyklisiin, tetrasyklisiin, selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin tai muihin tunnettuihin masennuslääkkeisiin. Bupropionin vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta oletetaan, että vaikutus välittyy noradrenergisten ja/tai dopaminergisten mekanismien kautta.
Kirjallisuusviitteet
Herrera-Guzmán I, Gudayol-Ferré E, Lira-Mandujano J,Herrera-Abarca J, Herrera-Guzmán D, Montoya-Pérez K, Guardia-OlmosJ Kognitiiviset ennustetekijät hoidon vasteesta bupropionilleja bupropionin kognitiivisista vaikutuksista potilailla, joilla on vakavaoireinen depressiivinen häiriö. Psychiatry Research 2008 May 22
Robertson B, Wang L, Diaz MT, Aiello M, Gersing K, BeyerJ, Mukundan S Jr, McCarthy G, Doraiswamy PM Effect ofbupropion extended release on negative emotion processing in majordepressive disorder: a pilot functional magnetic resonance imagingstudy. The Journal of Clinical Psychiatry 2007Feb;68(2):261-7
Jefferson JW, Rush AJ, Nelson JC, VanMeter SA, KrishenA, Hampton KD, Wightman DS, Modell JG Extended-releasebupropion potilailla, joilla on merkittävä masennushäiriö ja joiden oireet liittyvät vähentyneeseen energisyyteen, mielihyvään ja mielenkiinnon kohteeseen: satunnaistetun, kaksoissokkoutetun, plasebokontrolloidun tutkimuksen tulokset. TheJournal of Clinical Psychiatry 2006 Jun;67(6):865-73
DeBattista C, Solvason HB, Poirier J, Kendrick E,Schatzberg AF A prospective trial of bupropion SRaugmentation of partial and non-responders to serotonergicantidepressants. Journal of Clinical Psychopharmacology2003 Feb;23(1):27-30
Dunner DL, Kwong WJ, Houser TL, Richard NE, Donahue RM,Khan ZM Improved Health-Related Quality of Life andReduced Productivity Loss After Treatment With Bupropion SustainedRelease: A Study in Patients With Major Depression. PrimaryCare Companion to the Journal of Clinical Psychiatry 2001Feb;3(1):10-16
.