AR1

Aerojet Rocketdyne ehdotti vuonna 2014, että se ”lobbaisi hallitusta rahoittamaan täysin uutta, yhdysvaltalaista rakettien työntövoimajärjestelmää”. Kesäkuussa 2014 Aerojet arvioi alun perin, että se maksaisi alle 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria moottoriparia kohti, kun mukaan ei lasketa hallituksen rahoitettavaksi arvioituja jopa miljardin Yhdysvaltain dollarin kehityskustannuksia. Myöhemmin vuonna 2014 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi lain, jonka mukaan Yhdysvaltain ilmavoimien on ”kehitettävä vuoteen 2019 mennessä uusi työntövoimajärjestelmä, joka korvaa United Launch Alliancen (ULA) käyttämän Atlas V:n moottorin RD-180”. Dynetics on keskeinen yhteistyökumppani AR1-moottorin kehittämisessä. Yhteisyrityssopimuksen mukaan Dynetics toimittaa osia moottorin päävoimajärjestelmästä, sytytysjärjestelmästä ja maanpäällisistä tukilaitteista sekä analyysitukea kriittisiin moottorimalleihin.

ULA ilmoitti helmikuun 2015 alussa harkitsevansa venäläisen RD-180-moottorin kotimaiseen tuotantoon ryhtymistä Decaturissa, Alabamassa sijaitsevassa rakettitehtaassaan ja vakuutti, että Yhdysvalloissa valmistettuja moottoreita käytettäisiin vain valtion siviilikäyttöön tarkoitetuissa (NASA) tai kaupallisiin laukaisuihin eikä Yhdysvaltain sotilaallisiin laukaisuihin. ULA:n toimitusjohtaja Tory Bruno ilmoitti, että ULA arvioi myös AR1-vaihtoehtoa sekä RD-180:n valmistamista Yhdysvalloissa ULA:n toimesta lisenssillä varavaihtoehtoina sen ensisijaisen vaihtoehdon rinnalla, jota ULA tuolloin ajoi Atlas V:n seuraajaksi, joka myöhemmin nimettiin Vulcaniksi ja jossa käytettäisiin Blue Originin BE-4-metaani-/LOX-moottoria.

Vuodesta 2015 alkaen ULA:n tavoitteena oli, että Vulcanin neitsytlento toteutuisi aikaisintaan vuonna 2019. Tässä moottorikilpailussa AR1-moottorin etuna oli, että se sopi Atlas V -kantoraketin polttoainekokoonpanoon. Sitä haittasi kuitenkin se, että se oli paljon varhaisemmassa vaiheessa uuden rakettimoottorin kehitysprosessia, jolla korvattaisiin suorituskykyinen RD-180-moottori.

Helmikuussa 2015 USAF julkaisi analyysinsa tulokset hankkeesta, jonka tarkoituksena oli rakentaa uusi Yhdysvaltain hallituksen rahoittama moottori viidessä vuodessa, ja totesi, että ”vuoden 2019 määräaika oli liian aggressiivinen, kun otetaan huomioon, että Yhdysvalloissa rakennetun vaihtoehtoisen moottorin kehittäminen kestäisi luultavasti kuudesta kahdeksaan vuotta ja lisäksi vielä yksi tai kaksi vuotta, jotta uusi moottori voitaisiin integroida olemassa oleviin raketteihin”. Aerojet Rocketdyne oli sitoutunut toimittamaan AR1:n vuonna 2019. Syyskuussa 2015 AJR teki tarjouksen ULA:n ostamisesta 2 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Pian tämän jälkeen ULA ja Blue Origin kuitenkin ilmoittivat yhteisestä sopimuksesta tuotantokapasiteetin laajentamisesta parhaillaan kehitteillä ja testattavana olevan BE-4-rakettimoottorin valmistamiseksi. ULA vahvisti myös uudelleen, että päätös BE-4:n vs. AJR:n AR1:n käyttämisestä uudessa Vulcan-raketissa tehtäisiin aikaisintaan vuoden 2016 lopulla.

Vuoden 2016 alussa Yhdysvaltain ilmavoimat myönsi Aerojet Rocketdyne -yhtiölle 115 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisen sopimuksen AR1-moottorin kehittämisestä, jonka on määrä valmistua vuonna 2019. Sopimusoptiot voivat lisätä valtion rahoitusta jopa 536 miljoonaan dollariin. Aerojet oli saanut kesäkuuhun 2017 mennessä 228 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria rahoitusta AR1-moottoria varten. Huhtikuussa 2017 Aerojet ilmoitti, että AR1-moottori rakennettaisiin uudessa tehtaassa, joka on suunniteltu rakennettavaksi Huntsvilleen, Alabamaan. Aerojet sai AR1:n kriittisen suunnittelukatselmuksen (Critical Design Review, CDR) päätökseen toukokuussa 2017.

Helmikuussa 2018 Aerojet aloitti neuvottelut Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa yhtiön rahoitusosuuden pienentämisestä AR1-moottorin kehittämiseen kuudesosaan kustannuksista (aiemmin sovitusta yhdestä kolmasosasta). Siihen mennessä AJR oli ”käyttänyt AR1:n tutkimus- ja kehitystyöhön 86,1 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria tähän mennessä aiheutuneista 236,6 miljoonan Yhdysvaltain dollarin kokonaiskustannuksista”. Kesäkuuhun 2018 mennessä USAF oli neuvotellut AJR:n kanssa tehdyn sopimuksen uudelleen ja laskenut ilmavoimien osuuden 295 miljoonaan dollariin, joka on 5/6 kokonaiskustannuksista. AJR ei lisää yksityistä lisärahoitusta moottorin kehitystyöhön alkuvuoden 2018 jälkeen. Tarkistetun sopimuksen mukaan AJR:n on saatava prototyyppimoottori valmiiksi vuoden 2019 loppuun mennessä.

Syyskuussa 2018 ULA ilmoitti, että BE-4-moottori tulee käyttämään Vulcanin ensimmäistä vaihetta.

Lokakuussa 2019 Rocketdyne ilmoitti, että Firefly Aerospacen kanssa on solmittu työsopimus, joka koskee AR1-moottoria, joka tulee käyttämään Fireflyn suunnitteilla olevaa Beeta-rakettikantorakennetta.