Aril

BY admin
|
Etruskien jumaluudesta katso Atlas (mytologia) § Etruskien Aril. Malesialaisesta viihdyttäjästä, katso Aril (viihdyttäjä).
Ei pidä sekoittaa aryyliin, joka on eräänlainen orgaaninen kemiallinen radikaali.

Tämä artikkeli tarvitsee lisäsitaatteja tarkistusta varten. Auta parantamaan tätä artikkelia lisäämällä viittauksia luotettaviin lähteisiin. Lähteetön materiaali voidaan kyseenalaistaa ja poistaa.
Lähteiden löytäminen: ”Aril” – uutiset – sanomalehdet – kirjat – tutkija – JSTOR (tammikuu 2008) (Opi, miten ja milloin voit poistaa tämän mallin mukaisen viestin)

Aril (lausutaan /ˈærɪl/), jota kutsutaan myös nimellä arillus, on siemenestä lähtevä erikoistunut uloke, joka peittää siemenen osittain tai kokonaan. Joskus erotetaan toisistaan arillodi ja valearillodi: kun arillodi kasvaa siemenen kiinnityskohdasta munasarjaan (funiculus tai hilum), arillodi muodostuu eri kohdasta siemenkuorta. Termiä ”ariili” käytetään toisinaan kaikista kukkivien kasvien siemenen lihaisista lisäkkeistä, kuten muskottipähkinän siemenen mantelitumakkeesta. Arillat ja arillodit ovat usein syötäviä houkuttimia, jotka rohkaisevat eläimiä kuljettamaan siemeniä ja auttavat siten siementen leviämisessä. Pseudarillit ovat Burseraceae-lajien sienissä yleisesti esiintyviä arillin kaltaisia rakenteita, jotka kehittyvät munasarjan mesokarpista. Lihaisa, syötäväksi kelpaava perikarppi halkeaa siististi kahtia, jolloin se irtoaa tai sitä syödään, jolloin mustan siemenen ympärille paljastuu kirkkaanvärinen pseudaril.

Muskottipähkinän siementä ympäröivää arilia käytetään mausteena nimeltä muskottipähkinä.

Litchi chinensis -lajin syötävää valkoista arilia kutsutaan toisinaan nimellä arillodi tai valearili. Se kasvaa osittain funiculuksesta ja osittain siemenen kuoresta.

Aril voi muodostaa hedelmän kaltaisen rakenteen, jota kutsutaan (muun muassa) valhehedelmäksi. Valheellisia hedelmiä esiintyy lukuisilla angiospermaattisilla taksoneilla. Longan-, litsi- ja ackee-hedelmien syötävät valheelliset hedelmät ovat pitkälle kehittyneitä siementä ympäröiviä arilleja, jotka eivät ole perikarpikerroksen ympäröimiä. Tällaisia hedelmäliuskoja esiintyy myös muutamissa voimakaskasvuisten lajeissa, erityisesti puutiaisissa ja niihin liittyvissä havupuissa, kuten lleuquessa ja kahikateassa. Useimmille puolukkaeläimille tyypillisen puumaisen käpykuoren sijasta marjakuusen lisääntymisrakenne koostuu yhdestä siemenestä, jota ympäröi lihaisa, kuppimainen suojus. Tämä kuori on peräisin voimakkaasti muunnellusta käpyasteikosta.