Aroostookin sota
Aroostookin sota, (1838-39), veretön konflikti Yhdysvaltain Mainen osavaltion ja Kanadan brittiläisen New Brunswickin provinssin välisestä kiistanalaisesta rajasta. Amerikan vallankumouksen päättänyt rauhansopimus vuodelta 1783 oli jättänyt epäselväksi näiden kahden alueen jakavan oletetun ”ylängön” eli vedenjakajan sijainnin. Britannian ja Yhdysvaltojen neuvottelijat eivät seuraavina vuosina päässeet sopimukseen, ja asia siirrettiin Alankomaiden kuninkaalle, joka teki vuonna 1831 päätöksen, jota Mainen kansalaiset vastustivat jyrkästi, mikä pakotti Yhdysvaltain senaatin hylkäämään sen.
Välillä Uudesta Englannista tulleita uudisasukkaita ja Kanadasta tulleita metsurimiehiä muutti kiistellylle Aroostookin alueelle, ja vuosina 1838-39 selkkaus kiihtyi, ja virkailijat ja miesjoukot kummaltakin puolelta tekivät pidätyksiä ja ottivat vankeja ”tunkeilijoita”. Maaliskuussa 1839 Quebecistä tulleet brittijoukot saapuivat Madawaskaan, Aroostookin amerikkalaiseen osaan, ja Mainen lainsäätäjä myönsi välittömästi 800 000 dollaria ja pyysi 10 000 vapaaehtoista miliisimiestä, jotka lähetettiin viikon kuluessa Aroostookiin. Yhdysvaltain kongressi äänesti 50 000 miestä ja 10 000 000 dollaria, ja presidentti Martin Van Buren määräsi kenraali Winfield Scottin Augustaan, Maineen osavaltioon säilyttämään rauhan. Maaliskuun 21. päivänä 1839 hän ja brittiläinen neuvottelija Sir John Harvey sopivat aselevosta ja kiistanalaisen alueen yhteisestä asuttamisesta, kunnes tyydyttävään ratkaisuun päästiin. Raja ratkaistiin myöhemmin Webster-Ashburtonin sopimuksella vuonna 1842.