Arthur Evans (kirjailija)

New York CityEdit

Hänestä tuli poliittisesti aktiivinen 1960-luvulla, ja hän osallistui ensimmäiseen istumalakkoonsa 13. toukokuuta 1966, jolloin hän ja muut opiskelijat valtasivat City Collegen hallintorakennuksen vastalauseena collegen osallistumiselle valintakoepalvelukseen. Hän osallistui myös useisiin sodanvastaisiin mielenosoituksiin, kuten vuoden 1968 Columbian mielenosoituksiin. Vuonna 1967 Evans allekirjoitti julkisen julkilausuman, jossa hän ilmoitti aikovansa kieltäytyä maksamasta tuloveroja vastalauseena Yhdysvaltojen Vietnamin sodalle. Hän osallistui myös mielenosoituksiin vuoden 1968 demokraattien kansalliskokouksessa Chicagossa. Columbian yliopistossa ollessaan Evans liittyi Nino Romanon ja Stephen Donaldsonin perustamaan Student Homophile League -ryhmään, vaikka Evans itse oli vielä kaapissa.

Hän ei ollut mukana Stonewallin mellakoissa vuonna 1969, mutta ne lietsoivat häntä New York Timesin mukaan ”militanttiin kiihkoon” ja innoittivat häntä liittymään Gay Liberation Front -ryhmään yhdessä Arthur Bellin kanssa. GLF:ssä hän oli mukana perustamassa Radical Study Group -nimistä solua, joka tutki homofobian ja seksismin historiaa ja johon osallistuivat muun muassa Evans, Bell, John Lauritsen, Larry Mitchell ja Steve Dansky. Hän ja muut kokivat kuitenkin, että ryhmä ei ollut tarpeeksi johdonmukainen ja itsevarma ja että se laimensi tehokkuuttaan keskittymällä rotusyrjinnän ja Vietnamin sodan kaltaisiin asioihin. Joulukuun 21. päivänä 1969 Evans, Marty Robinson ja muutamat muut tapasivat ja perustivat varhaisen homojen oikeuksia ajavan Gay Activists Alliance -ryhmän, jolla oli GLF:ää aggressiivisempi eetos ja 12 aloittavaa jäsentä. Evans kirjoitti ryhmän tavoitejulistuksen sekä suuren osan sen perussäännöistä. New Yorkista käsin toimiva ryhmä käytti ”zapsin” kaltaisia menetelmiä kiinnittääkseen huomiota syrjintään, kohdatessaan pormestari John V. Lindsayn ja osoittaessaan mieltään silloista lainsäädäntöä vastaan, esimerkiksi silloista asetusta vastaan, jonka mukaan homojen oli saatava psykiatrin hyväksyntä ennen kuin he saivat ajaa taksia. Evans pidätettiin usein zapeista.

Vaikka hän ei vielä ollut paljastunut homoksi perheelleen, marraskuussa 1970 hän esiintyi The Dick Cavett Show’ssa yhdessä muiden johtajien Marty Robinsonin sekä Mattachine Societyn Dick Leitschin kanssa, mikä teki heistä ensimmäisiä avoimesti homoaktivisteja, jotka olivat näkyvästi esillä kansallisessa televisio-ohjelmassa.

Washingtonin vuodetEdit

Vuonna 1972 Evans ja hänen rakastajansa Jacob Schraeter jättivät New Yorkin ja ostivat 40 hehtaarin (16 hehtaarin) metsäpalstan Washingtonin osavaltion koillisosasta. Evans, Schraeter ja kolmas jäsen Evans nimesivät maan New Sodomaksi ja asuivat kesäisin teltoissa. He perustivat Weird Sisters Partnership -ryhmän, joka sai nimensä Macbethin kolmikon mukaan ja joka oli omavaraisuutta tavoitteleva kotitilakollektiivi. Talvikuukausina Seattlessa Evans jatkoi New Yorkissa aloittamaansa tutkimusta vastakulttuurin historiallisesta alkuperästä ja keskittyi osittain vastakulttuurin seksuaalihistoriaan. Hän julkaisi osan tutkimuksistaan vuonna 1973 Out-lehdessä ja myöhemmin Fag Rag -lehdessä. The Advocate julkaisi myös Evansin kirjoittaman kolumnin zappingin poliittisesta strategiasta.

Vuodet San FranciscossaEdit

Kun Washingtonin asumiskokeilu ”epäonnistui”, hän muutti seuralaisensa kanssa San Franciscoon, ja Evans muutti vuonna 1974 asuntoon Haight- ja Ashbury-katujen kulmassa. Evans avasi Volkswagenin korjausliikkeen nimeltä Buggery ja alkoi myös kirjoittaa kirjaa homofobiasta ja vainosta keskiajalla. Vuonna 1975 hän perusti San Franciscossa Faery Circlen. Homopakanoista inspiroitunut ryhmä harrasti rituaalileikkejä, ja se vaikutti myöhemmin Radical Faeries -ryhmään. Evans on kuvaillut ryhmän yhdistävän ”homosensitiivisyyttä, uuspakanuutta ja silkkaa whitmanilaista kehon ja seksin juhlimista”. 32 Page Streetillä, varhaisessa San Franciscon homoyhteisökeskuksessa, hän piti alkuvuodesta 1976 sarjan julkisia ”Faeries”-luentoja, jotka perustuivat hänen tutkimuksiinsa homojen vastakulttuurin historiallisesta alkuperästä.

Vuonna 1978 hän julkaisi tuoreen tutkimuksensa teoksessa Witchcraft and the Gay Counterculture: A Radical View of Western Civilization and Some of the People it Has Tried to Destroy, jossa analysoitiin todisteita siitä, että monia ”noituudesta” ja ”harhaoppisuudesta” syytettyjä ihmisiä keskiajalla ja renessanssiaikana vainottiin nimenomaan heidän seksuaalisuutensa ja muinaisten pakanallisten käytäntöjen vuoksi. Bostonilaisen riippumattoman Fag Rag Books -jäljennöksen julkaisemassa teoksessa pohdittiin muun muassa varhaisia kelttiläisiä rituaaleja ja niiden yhteyttä homokulttuurin seksuaalisiin perinteisiin. Historioitsija Rollan McCleary on kutsunut kirjaa ”vaikutusvaltaiseksi kulttiklassikoksi”. Toiset ovat todenneet kirjan kulttuurisen merkityksen ja kuvailleet sitä ”vähemmän vainon historiaksi kuin vetoomuslitaniaksi tai kiusaantuneeksi maagiseksi traktaatiksi patriarkaalisen liberalismin ja teollisen sosialismin epäonnistumisista tunnustaa ja suojella riittävästi homojen elämää”. Witchcraft and the Gay Counterculture oli ”osuva lähde sosiaalisen sorron historiasta.” Siinä Evans väittää, että taikuus on ”luonnostaan kollektiivista toimintaa, jonka harjoittaminen riippuu ryhmälaulusta, tanssista, seksistä ja ekstaasista”. (Suunniteltua uudelleenjulkaisua nimellä The Lady Rises in the East ei koskaan julkaistu). Runo kirjasta oli mukana The Soft Pink Truthin vuonna 2014 ilmestyneellä albumilla Why Do The Heathen Rage?

Muun muassa Evans oli mukana Bay Area Gay Liberation (BAGL) -ryhmässä ja San Franciscon Gay Democratic Clubissa. 1970-luvun lopulla Evans tuli tunnetuksi siitä, että hän jakoi omia satiirisia pamflettejaan nimimerkillä ”The Red Queen”. Pamfleteissa, joista yksi oli vuonna 1978 nimeltään ”Afraid You’re Not Butch Enough?” (Pelkäätkö, ettet ole tarpeeksi butch?), satiirisoitiin sitä, mitä Evans piti kasvavana mallina, jossa butch-konformismi valtasi homomiehet Castron kaupunginosassa, mikä ennakoi ”Castron klooni” -nimitystä. Disco-aikakaudella miehiä puoleensa vetävää ”ylimaskuliinista Castro-klooni -identiteettiä” vastaan hän jatkoi tutkimustaan keijukaisista ja miesten osallisuudesta länsimaisiin henkisiin perinteisiin.

Myöhemmät kirjoitukset ja aktivismiEdit

AIDS-kriisin puhjettua 1980-luvulla Evans liittyi useisiin ryhmiin, jotka yhdistyivät ACT UP/SF:ksi. Hänet pidätettiin kerran protestoidessaan lääkeyhtiöiden AIDS-lääkkeiden hinnankorotuksia vastaan yhdessä ystävänsä Hank Wilsonin kanssa.

Hän ohjasi vuonna 1984 Valencian Rose-kabareessa San Franciscossa produktion, jossa käytettiin hänen omaa käännöksensä Euripideen teoksesta The Bacchae, jossa esiintyy homoseksuaalisuuden suojelija Dionysos. Käännös ja hänen kommenttinsa julkaistiin New Yorkissa St. Martin’s Pressin kustantamana nimellä The God of Ecstasy (Ekstaasin jumala) vuonna 1988.

Hän aloitti yhdeksän vuotta kestäneen filosofiaprojektin työn vuonna 1988. Se julkaistiin vuonna 1997 nimellä Critique of Patriarchal Reason (Patriarkaalisen järjen kritiikki) San Franciscon taidekomission myöntämän apurahan jälkeen, mukaan lukien Frank Pietronigon taide. Kirjassa hän väitti, että naisvihamielisyys oli vaikuttanut ”objektiivisiin” aloihin, kuten logiikkaan ja fysiikkaan. Yleiskatsauksena länsimaisen filosofian historiaan kirja keskittyy siihen, miten ”naisvihamielisyys ja homofobia ovat vaikuttaneet muodollisen logiikan, korkeamman matematiikan ja luonnontieteiden muka objektiivisiin aloihin”. Evansin entinen väitöskirjaohjaaja Kristeller kutsui kirjaa ”merkittäväksi panokseksi filosofian ja sen historian tutkimukseen”. Hän keskittyi kirjassaan osittain homoajattelija Ludwig Wittgensteinin sisäiseen homofobiaan ja siihen, miten Wittgensteinin ristiriitainen asenne vaikutti hänen ajatteluunsa ja logiikkaansa.

Myöhempinä vuosinaan Evans omisti paljon aikaa Haight-Ashburyn kaupunginosan naapurustoturvallisuuden parantamiseen. Osana tätä pyrkimystä hän kirjoitti sarjan jyrkkiä raportteja, ”What I Saw at the Supes Today”, joita hän jakoi ilmaiseksi Internetissä.