Arthus-reaktio
Arthus-reaktiossa on kyse antigeeni-vasta-ainekompleksien muodostumisesta in situ antigeenin ihonalaisen injektion jälkeen. Jos eläin/potilas on aiemmin herkistynyt (sillä on kiertävä vasta-aine), syntyy Arthus-reaktio. Tyypillistä useimmille tyypin III yliherkkyysmekanismeille, Arthus-reaktio ilmenee paikallisena vaskuliittina, joka johtuu IgG-pohjaisten immuunikompleksien laskeutumisesta ihon verisuoniin. Komplementin aktivoituminen johtaa ensisijaisesti liukoisten komplementtiproteiinien pilkkoutumiseen muodostaen C5a:ta ja C3a:ta, jotka aktivoivat PMN:ien rekrytoinnin ja paikallisen syöttösolujen degranulaation (joka edellyttää immuunikompleksin sitoutumista FcγRIII:een), mikä johtaa tulehdusreaktioon. Immuunikompleksiin liittyvien prosessien aggregoituminen edelleen aiheuttaa paikallisen fibrinoidisen nekroosin, johon liittyy kudosverisuonten seinämissä iskemiaa pahentava tromboosi. Lopputuloksena on paikallinen punoituksen ja kovettuman alue, joka kestää tyypillisesti noin vuorokauden.
Arttareaktioita on raportoitu harvoin kurkkumätä- ja jäykkäkouristustoksoidia sisältävien rokotusten jälkeen. CDC:n kuvaus:
Arthusreaktioita (tyypin III yliherkkyysreaktioita) raportoidaan harvoin rokotusten jälkeen, ja niitä voi esiintyä jäykkäkouristustoksoidia tai kurkkumätä-toksoidia sisältävien rokotteiden jälkeen. Arthus-reaktio on paikallinen vaskuliitti, johon liittyy immuunikompleksien kertyminen ja komplementin aktivoituminen. Immuunikompleksit muodostuvat tilanteessa, jossa rokoteantigeenien paikallinen pitoisuus on suuri ja kiertävien vasta-aineiden pitoisuus korkea. Arthus-reaktioille on ominaista voimakas kipu, turvotus, kovettuma, turvotus, verenvuoto ja toisinaan nekroosi. Nämä oireet ja merkit ilmenevät yleensä 4-12 tunnin kuluttua rokotuksesta. ACIP on suositellut, että henkilöt, jotka ovat kokeneet Arthus-reaktion jäykkäkouristustoksoidia sisältävän rokoteannoksen jälkeen, eivät saisi saada Td-rokotetta useammin kuin 10 vuoden välein, ei edes jäykkäkouristusprofylaksian osana haavanhoitoa.