Arun Shourie

EconomistEdit

Lyhyesti sen jälkeen, kun Shourie oli väitellyt taloustieteen tohtoriksi Syracusen yliopistosta, hän siirtyi Maailmanpankkiin ekonomistiksi vuonna 1967, jossa hän työskenteli yli 10 vuotta. Samaan aikaan, vuosina 1972-74, hän toimi Intian suunnittelukomission konsulttina, ja samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa talouspolitiikkaa kritisoivia artikkeleita toimittajana.

JournalismiEdit

Vuonna 1975 silloisen pääministerin Indira Gandhin määräämän hätätilan aikana Shourie alkoi kirjoittaa Indian Express -lehteen vastustaakseen sitä, mitä hän piti hyökkäyksenä kansalaisvapauksia vastaan. Ramnath Goenkan omistama lehti oli hallituksen sensuuripyrkimysten keskipiste. Hänestä tuli Indian Council of Social Science Researchin jäsen vuonna 1976. Tammikuussa 1979 Goenka nimitti Shourien sanomalehden päätoimittajaksi ja antoi hänelle vapaat kädet tehdä sanomalehdelle, mitä hän parhaaksi näki. Shourie sai maineen älykkäänä, pelottomana kirjoittajana ja toimittajana, joka kampanjoi lehdistönvapauden puolesta, paljasti korruptiota ja puolusti kansalaisvapauksia niin, että Martha Nussbaumin sanoin ”hänen omistautumisensa totuudelle on herättänyt ihailua kaikkialla poliittisessa kirjossa”.

Shourieta on kutsuttu ”veteraanitoimittajaksi”. Shourie voitti Ramon Magsaysay -palkinnon vuonna 1982 kategoriassa Journalismi, kirjallisuus ja luova viestintätaide ”huolestuneena kansalaisena, joka käyttää kynäänsä korruption, eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tehokkaana vastustajana”. Vuonna 2000 hänet nimettiin yhdeksi Kansainvälisen lehdistöinstituutin (International Press Institute) maailman lehdistönvapauden sankareista. Hänet on myös nimetty International Editor of the Year Award -palkinnolla ja hänelle on myönnetty The Freedom to Publish Award -palkinto.

PolitiikkaEdit

Hän oli ehdolla Uttar Pradeshin osavaltiosta BJP:n edustajaksi kahdelle peräkkäiselle toimikaudelle Rajya Sabhassa, jolloin hän oli parlamentin jäsen vuosina 1998-2004 ja 2004-2010. Hän toimi Vajpayeen pääministerikaudella Intian hallituksessa desinvestoinneista, viestinnästä ja tietotekniikasta vastaavana ministerinä. Desinvestointiministerinä hän johti muun muassa Marutin, VSNL:n ja Hindustan Zinkin myyntiä.

Shourie oli yksi niistä monista, jotka vastustivat vuoden 1986 musliminaisten oikeuksia avioeron yhteydessä koskevaa lakia (The Muslim Women (Protection of Rights on Divorce) Act 1986), jota Rajiv Gandhin johtama hallitus ehdotti kommuuniväkivallan lieventämiseksi ja muslimien äänten säilyttämiseksi. Hallitus väitti sen vahvistavan Intian perustuslaillista sekularismia, mutta sekä muslimit että hindut arvostelivat sitä laajalti. Ainslie Embree sanoo, että liberaalit pitivät sitä ”antautumisena islamilaisen obskurantismin voimien edessä, paluuna … kolmastoista vuosisadalle”; hindulaisten herätysliikkeen arvostelijoiden mielestä se ”heikensi Intian yhtenäisyyttä”. Shourie kirjoitti artikkeleita, joissa hän yritti osoittaa, että Koraanin edellyttämä naisten kohtelu tarjoaisi heille itse asiassa suojelua, vaikka islamilaisen lain soveltaminen käytännössä sorti heitä. Muslimitutkija Rafiq Zakaria sanoi, että Shourien huoli islamin uudistamisesta oli itse asiassa osoitus hindujen halveksunnasta, joka käytti musliminaisten ahdinkoa esimerkkinä yhteisön jälkeenjääneisyydestä. Vir Sanghvi kutsui sitä ”hindusovinismiksi, jolla on liberaalit kasvot”.

BJP:n hävittyä vuoden 2009 parlamenttivaalit Shourie vaati puolueelta itsetutkiskelua ja vastuullisuutta. Hän pahoitteli puolueen sisällä vallitsevaa ryhmittyneisyyttä ja niitä, jotka informoivat toimittajia oman agendansa edistämiseksi.

Politiikan tutkija Christophe Jaffrelot on kuvaillut Shourieta ”militantteja hinduteemoja myötämieliseksi kirjoittajaksi”, ja hän on julkisesti ilmaissut tukevansa kansallismielisen hindutva-järjestön Rashtriya Swayamsevak Sanghin (RSS) tavoitteita. Tämä on aiheuttanut levottomuutta joidenkin hänen journalismiaan ihailevien keskuudessa. Hän on sanonut, että vaikka hän näkee vaarana muslimien harjoittaman väkivallan, kuten Godhran junan polttamisen vuonna 2002, ihmiset ovat pyrkineet määrittelemään ”hindutva”-termin uudelleen. Hän sanoo, että Bharatiya Janata -puolueen (BJP), jonka jäsen hän on ja jolla on yhteyksiä RSS:ään, näkyvät jäsenet – erityisesti L. K. Advani ja Atal Bihari Vajpayee – ovat osoittaneet vastustavansa lahkolaisvihaa ja yrittäessään tehdä BJP:stä inklusiivisen ovat yrittäneet marginalisoida sekä muslimien että hindujen ääripäiden edustajia, jotka edistävät tällaista vihaa. Politiikan tutkijana hän katsoo, että nykyinen vaalijärjestelmä ei koske pätevyyttä ja rehellisyyttä. Hän korosti näkemyksiään kulttuurikonferenssissa nimeltä Tomorrow’s India Global Summit ja lisäsi, että painostus nykyisen vaalijärjestelmän muuttamiseksi pitäisi tulla yhteiskunnalta.

KirjoittajaEdit

Arun Shourie on kirjoittanut lukuisia kirjoja. Martha Nussbaumin mukaan hänen kirjoitustensa piirteitä ovat:

Tunnistettavasti älykkään, päättäväisen, limanuljaska-toimittajan luomus, Ne ovat polemisoivia, ad hominem, sävyltään usein äärimmäisen kärkeviä. … Mutta tyylistään huolimatta kirjat ovat ilmiselvästi sellaisen nerokkaan miehen työtä, jolla on laaja, joskin omalaatuinen oppineisuus, intohimo sanan- ja lehdistönvapautta kohtaan ja halu päästä ajankohtaisten tapahtumien taakse käsittelemään niiden taustalla olevia kysymyksiä.

Kirjoituksillaan hän on saavuttanut huomattavan kannattajakunnan. Ne käsittelivät aluksi monenlaisia hänen journalistisiin kiinnostuksenkohteisiinsa liittyviä aiheita, kuten korruptiota ja polemiikkia vasemmistolaisia historioitsijoita vastaan. Myöhemmin hän keskittyi polemiikissaan lähinnä kysymyksiin, jotka liittyivät uskonnon haitallisiin vaikutuksiin yhteiskunnassa, ja tuotti kritiikkiä kristinuskosta, hindulaisuudesta ja islamista. Gandhia lukuun ottamatta hänellä ei ole juurikaan aikaa kenellekään uskonnolliselle ajattelijalle, ja Nussbaumin mukaan hänen kirjoissaan ”ei missään … pyritä tasapainoon; missään ei ole tunnetta monimutkaisuudesta”. Kaikissa on sama pilkkaava, ylivertainen sävy.”

Historioitsija D.N. Jha kritisoi Shourien kirjaa Eminent Historians, joka koski NCERT-kiistaa, siitä, että se sisältää ”herjausta” eikä sillä ”ole mitään tekemistä historian kanssa.”