Asetelma: William Faulknerin ”Ruusu Emilylle”

William Faulknerin ”Ruusu Emilylle” -teoksessa Faulknerin yksityiskohdat puitteista ja ilmapiiristä antavat lukijalle taustatietoa hahmojen arvoista ja uskomuksista, auttavat lukijaa ymmärtämään neiti Emilyn ja muun kaupungin motiiveja, tekoja ja reaktioita sekä muuttavat tarinan tunnelmaa tai sävyä.

”Ruusu Emilylle” -teoksen tapahtumapaikka on Faulknerin fiktiivinen sisällissodan jälkeinen Jefferson, pikkukaupunki syvällä etelässä Yhdysvalloissa. Faulkner käyttää tätä tiettyä aikakautta tai genreä onnistuneesti antaessaan lukijalle ymmärrystä tai taustaa tarinan hahmojen arvoille ja uskomuksille.

Jeffersonin kaupunki on kaatunut perintö. Griersonien hierarkkinen hallinto ja sen ajan luokkajärjestelmä, jonka mukaan pormestarin – eversti Sartorisin – määräys, jonka mukaan neekerinainen ei voinut edes kävellä kadulla ilman esiliinaa, oli muuttunut paikaksi, jossa jopa katu, jolla neiti Emily asui ja joka kerran oli ollut kaikkein valikoitunein katu, oli nyt vallattu ja hävitetty, ja hänen talonsa oli silmänlumetta silmänlumeiden joukossa.

Sekä kaupunki että neiti Emily itse pitivät neiti Emilyä nyt ainoana jäänteenä tuosta suuremmasta ajasta. Tämä seikka antaa lukijalle käsityksen ”kaupungin” ajattelutavasta, joka kertoo meille neiti Emilyn tarinan juorupiiriä muistuttavassa muodossa, jossa kootaan yhteen eri kaupunkilaisten tarinat ja neiti Emilyn, päähenkilön, tarinat, joka asui yksinäistä palvelijaansa lukuun ottamatta yksin.

Neiti Emilyn teot vaihtelevat eksentrisistä absurdeihin, mutta juuri lukijan ymmärrys asetelmasta pitää tarinan uskottavana. Neiti Emily muuttuu erakoituneeksi ja sisäänpäinkääntyneeksi isänsä kuoleman ja jenkki- Homer Barronista vieraantumisen jälkeen. Tarinan lopussa paljastuu myös, että hän meni niinkin pitkälle, että myrkytti Homerin, piti tämän ruumista talossaan ja nukkui myös tämän vieressä.

Hän tekee sen, minkä kokee tarpeelliseksi vastauksena kaupungin hänelle asettamiin paineisiin. Hän yrittää edelleen säilyttää etelän naisen roolin, arvokkaan ja asiallisen, samalla kun hän kamppailee kaikkien muiden elämänsä ongelmien kanssa ja käsittelee hulluutta, jonka sanotaan kulkevan hänen suvussaan. Hän ei myöskään hyväksy muuttuvia aikoja ja kieltäytyy jyrkästi muuttumasta niiden mukana.

Faulknerin lavastus auttaa lukijaa myös ymmärtämään kaupungin mentaliteettia ja toimintaa. Kaupunkilaiset vaikuttavat oudon kiehtovilta neiti Emilystä, joka on jäänne vanhemmasta ajasta. He ovat asettaneet hänet erityisasemaan muiden joukossa, ja vaikka he eivät ole pitäneet häneen suoraa yhteyttä, he ovat vielä hänen kuolemansa jälkeenkin uteliaita hänen mysteeristään. Tämä voi johtua siitä, että aikojen muuttuessa he tarvitsevat jonkun palauttamaan tai ylläpitämään etelän ylpeyttä tai majesteettisuutta, ja koska Emily on griersonilainen, hän on heidän ainoa linkkinsä menneisyyteen.

He jopa ottavat asiakseen yrittää korjata hänen virheensä kutsumalla hänen serkkujaan, kun hän oli tekemisissä Homerin kanssa. Heistä tuntui, että hän näytti huonoa esimerkkiä, ja koska hänen piti kuulua korkeampaan luokkaan ja olla moraalin ja säädyllisyyden ruumiillistuma muuttuvassa etelässä, he tunsivat, että heidän oli tehtävä jotakin palauttaakseen hänen moraalisen asemansa takaisin hänelle.

Sen lisäksi, että lavastus auttoi lukijaa ymmärtämään tarinan motiiveja ja tapahtumia, se muutti myös tarinan sävyä. Faulknerin antamat kuvaukset ja hänen loihtimansa mielikuvat antoivat tarinalle hyvin goottilaisen tunnelman. Kuva Griersonin talosta vanhentuneine rakenteineen ja kalusteineen sekä neiti Emilystä itsestään lihavana vanhana naisena, joka muistuttaa itse kuolemaa, auttoivat myös luomaan selkeän kuvan vanhasta ränsistyneestä kaupungista.

Fyysinen ympäristö oli rinnakkainen tuolloin tapahtuneen yhteiskunnallisen muutoksen kanssa, ja sitä voitiin käyttää symboloimaan niiden vanhojen rakenteiden hajoamista, jotka olivat aikoinaan pitäneet heidän yhteiskuntaansa pystyssä.

Kaikissa tapauksissa Faulknerin tarinan olennainen elementti, joka antoi lukijalle sekä taustaa että näkemystä tarinaan, oli ympäristö. Tutun lajityypin käyttö tuki tarinan hahmojen tekoja ja motiiveja ja kohotti sävyä lukijan nautinnoksi.

Cite this article as: William Anderson (Schoolworkhelper Editorial Team), ”Setting: William Faulkner’s ”A Rose for Emily”,” in SchoolWorkHelper, 2019, https://schoolworkhelper.net/setting-william-faulkners-a-rose-for-emily/.

Auta meitä korjaamaan hänen hymynsä vanhoilla esseilläsi, se vie sekunteja!

– Etsimme aiempia esseitä, harjoitustöitä ja tehtäviä, joista olet kiitettävästi suoriutunut!

– Tarkistamme ja julkaisemme ne verkkosivuillamme.
Mainostuloilla tuetaan kehitysmaiden lapsia.
– Autamme maksamaan suulakihalkioiden korjausleikkauksia Operation Smilen ja Smile Trainin kautta.