Asgårdin siilit – Siilit eivät ole jyrsijöitä!

Pieni nisäkäs ≠ jyrsijä.

Ei siili ole jyrsijä, toisin kuin toinen tuttu tikkukaveri, piikkisika. Jyrsijä on mikä tahansa Rodentia-luokkaan kuuluva nisäkäs. Niille on ominaista niiden jatkuvasti kasvavat etuhampaat, jotka ovat antaneet niille nimensä: Rodentia tulee latinan sanasta rodere, ”jyrsiä”.

Puhutaan hampaista!

Jyrsijöillä ei ole kulmahampaita, ja niiden valtavien etuhampaiden ja premolaarien välissä on suuri rako (ainakin useimmilla lajeilla). Nuo hampaat on tehty jyrsimistä varten! Ja niiden on pakko jyrsiä, koska niiden hampaiden kasvu ei lopu koskaan. Joillakin lajeilla jopa poskihampaita ja premolaareja täytyy jatkuvasti kuluttaa sopivalla kuitupitoisella ravinnolla, muuten niistä tulee liian pitkiä.
Kaneilla ja jäniksillä on samanlaiset jatkuvasti kasvavat hampaat (niillä on yläleuassa neljä etuhammasta kahden sijasta), mutta ne eivät ole jyrsijöitä, vaan kuuluvat läheisesti sukulaisuuteen liittyvään sisarryhmään, Lagomorpha.

Muskottikäärmeen kallo, jossa on todella vaikuttavia etuhampaita. Go big or go home!
(Kuvalähde: landofstrange.com)

Vähän kaikki jyrsijät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Hyvin harvat ovat kuitenkin yksinomaan kasvinsyöjiä, sillä ne syövät satunnaisesti myös munia, lihaa, kalaa ja/tai hyönteisiä. Tämä tarkoittaa, että monet jyrsijät, mukaan lukien suositut lemmikkieläimet, kuten rotat ja hamsterit, ovat itse asiassa kaikkiruokaisia. Useimpien näiden jyrsijöiden ruokavalio koostuu kuitenkin suurimmaksi osaksi kasviperäisestä aineksesta, ja pidänkin mieluummin nimitystä ”kasvinsyöjä kaikkiruokainen”.
Jyrsijöiden hampaisto kuvastaa tätä, sillä niillä ei ole kulmahampaita ja poskihampaat ovat yleensä suuria ja hyvin varustettuja kuitupitoisen kasviaineksen jauhamiseen.

Jyrsijöitä on saalistajia vielä vähemmän. Yksi niistä on heinäsirkkahiiri, suloinen eläin, joka saattaa olla jyrsijöiden valtakunnan hunajamäyrä. Se muuttaa skorpionin myrkyn kipulääkkeeksi ja ulvoo kuin susi. Todellinen pahis!

Mutta entä siilit?

Jos tarkastelemme tarkemmin siilin kalloa, näemme jotain aivan muuta. Näemme suun täynnä teräviä hampaita: suuria etuhampaita eteenpäin, pieniä mutta teräviä kulmahampaita ja (esi)molaareja. On selvää, etteivät nämä ole jyrsijän hampaita!

(Kuvalähde: viktorjezek.estranky.cz)

Mitä erottuu eniten (etenkin edestäpäin katsottuna), ovat nuo suuret etuhampaat. Siinä missä jyrsijöillä on kaksi suurennettua, vierekkäin sijoitettua etuhammasta, siileillä on ihastuttavat torahampaat.

Siilit: salaa vampyyrejä

Hampaisto, kuten olemme nähneet jyrsijöillä, voi kertoa meille paljon eläimen ruokavaliomielipiteistä. Siilin hampaat ovat hyvin tyypilliset hyönteisiä syövälle kaikkiruokaiselle. Nuo vampyyrihampaat sopivat erinomaisesti selkärangattomien nappaamiseen ja kiinni pitämiseen. Alemmat keskimmäiset etuhampaat suuntautuvat eteenpäin eikä ylöspäin saaliin nappaamiseksi. Ne mahtuvat suoraan ylimpien etuhampaiden väliin.
Eduhampaita seuraa kaksi muuta etuhammasta yläleuassa ja yksi lisää alaleuassa. Näiden jälkeen tulevat pienet kulmahampaat ja etuhampaat, joissa on terävät hampaat, jotka on tehty selkärangattomien saaliiden murskaamiseen.
Kolmas ylempi premolaari on suhteellisen suuri ja teräväkärkinen, ja yhdessä ensimmäisen alahampaan kanssa se jäljittelee lihansyöjillä esiintyvää karnassihammasta – hammasta, joka tekee leikkaavaa liikettä nopeuttaakseen ja helpottaakseen lihan leikkaamista (repimisen sijasta). Se on ihanteellinen suurten hyönteisten ja satunnaisten matelijoiden, lintujen tai jyrsijöiden syömiseen!
Molaarit ovat leveät, ja niissä on suhteellisen matalat hampaankärjet verrattuna tiukempiin hyönteissyöjiin, kuten myyriäisiin. Tämä viittaa monipuolisempaan, kaikkiruokaiseen ruokavalioon kuin vain selkärangattomiin.

Muilla sanoilla sanottuna siilit ovat käveleviä roskakoreja, jotka syövät periaatteessa kaikkea, mikä liikkuu. Tai ei liiku. Enää. Vaikka ne ovat ensisijaisesti hyönteissyöjiä, niitä pidetään opportunistisina kaikkiruokaisina (pidän mieluummin termistä ”hyönteissyöjiä syövät kaikkiruokaiset”), mikä tarkoittaa, että ne syövät kaikkea, mitä sillä hetkellä on saatavilla, ja suosivat hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä, raatoja, munia, pieniä matelijoita, jyrsijöitä ja lintuja sekä hieman kasviaineksia (tiettyyn rajaan asti).

Mutta hampaat eivät ole ainoa tekijä, joka näyttelee osuutta eläinten ruokavaliosuosituksiin. Toinen suuri ero jyrsijöiden ja siilien välillä on se, että jälkimmäisillä ei ole umpisuolta: suolen osaa, joka auttaa sulattamaan selluloosaa (kasviainesta). Siilien suolistojärjestelmä on erittäin yksinkertainen, eivätkä ne sulata kasviperäistä ainesta hyvin, vaikka ne syövätkin satunnaisesti pieniä määriä sitä. Itse asiassa siilit ovat käveleviä roskakoreja, ja suurin osa siilin suolistossa ja ulosteessa olevasta sulamattomasta kasviperäisestä aineksesta on todennäköisesti vahingossa nautittu.

Okei, siilit eivät siis ole jyrsijöitä ja ne ovat hyönteissyöjiä kaikkiruokaisia. Mutta mihin ne kuuluvat evoluutiopuussa?

En lähde liikaa yksityiskohtiin tai muuten tästä tulee aivan liian pitkä (ihan kuin se ei jo olisi, anteeksi, pidän hampaista). Aivan kuten niiden ruokavaliosuositukset, niiden luokittelu oli jokseenkin sekavaa. Aiemmin ne ryhmiteltiin nykyään lakkautettuun roskakoritaksoniin Insectivora. Edellytykset liittyä tähän hauskojen hyönteisiä murskaavien nisäkkäiden ryhmään olivat periaatteessa seuraavat: oletko alkukantainen istukkanisäkäs? Syötkö hyönteisiä? Etkö ole jyrsijä? Meillä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä kanssasi muuten? Hienoa, voit nyt liittyä muinaisten istukkaisten jäänteisiin!
Traditionaalisten paleontologien ja molekyylifylogenetikkojen välillä käydään edelleen kiivasta keskustelua siitä, miten nykyaikaisten istukkanisäkkäiden ryhmittely pitäisi tehdä, koska (lyhyt versio) on vielä paljon sellaista, mitä emme tiedä, mutta yleinen konsensus, ainakin vanhojen hyönteisnisäkkäiden osalta, suosii tällä hetkellä molekyylifylogenetikkoja.

Traditionaaliset paleontologit sijoittivat siilit yhdessä useiden muiden nisäkkäiden, kuten sirkkojen, tenrekkien ja (kultaisten) myyrien kanssa järjestykseen Insectivora fossiilisten löydösten perusteella. Insectivoraan ryhmiteltyjen eläinten (sekä elävien että sukupuuttoon kuolleiden) hyvin alkeellisten piirteiden vuoksi sitä pidettiin evoluutioluokkana, ja varhaiset tutkijat olettivat, että Insectivoraan on kuuluttava kanta, josta kaikki muut istukkanisäkkäät olivat kehittyneet.

Seurauksena molekulaarinen fylogenetiikka: analysoimalla molekulaarisia eroja, lähinnä DNA:n sekvensoinnissa, tutkijat havaitsivat, että osa Insectivora-ryhmään ryhmitellyistä eläimistä ei ole edes läheistä sukua toisilleen! Tämä tarkoitti sitä, että koko järjestys oli jaettava ja ryhmiteltävä uudelleen. Niitä ei enää pidetty istukkanisäkkäiden evoluution perustana, vaan ne saivat sen sijaan oman erillisen haaransa evoluutiopuussa. Tämä on nykyinen hypoteesi siilin ja ”hyönteissyöjien” evoluutiosta.

Molekyylifylogenetiikkaan perustuva istukkaisten nisäkkäiden sukupuu näyttää tältä. Punaisella alleviivatut ovat nyt lakkautetun Insectivora-suvun jäseniä; kultamyyrät, elefanttisiilit ja tenrekit ryhmiteltiin uudelleen Afrotheriaan, kun taas kolmisiilit ja kolugot sijoitettiin Euarchontaan.
Laurasiatheriaan kuuluvat loput Insectivoran eläimet, jotka on nyt ryhmitelty Eulipotyphlaan. Siilit ja niiden lähimmät elävät sukulaiset, gymnuresit eli kuukkelit, pysyttelevät yhdessä omassa pienessä suvussaan Erinaceidae (aiemmin järjestys Erinaceomorpha, joka on edelleen kuvassa esiintyvä nimi), ja myyrät, varikset ja solenodonit kolmessa muussa suvussa.

Luokka Rodentia on alleviivattu vihreällä. Kuten näet, vaikka niillä oli yhteinen esi-isä miljoonia vuosia sitten, jyrsijät ja siilit eivät ole läheistä sukua toisilleen.

(Kuvalähde: wikipedia)

TL;DR Siilit eivät ole jyrsijöitä + hauskoja faktoja:

• siileillä ei ole jatkuvasti kasvavia hampaita
• siilit eivät pureskele tai nakerra tavaroita kuten jyrsijät
• siilit tarvitsevat eläinproteiinia muodostaakseen pääosan ruokavaliostaan
• siilit tarvitsevat kitiini-kuitupohjaista kuitua ruokavaliossaan (kitiiniä on selkärangattomien luurangoissa)
• siilit eivät pysty sulattamaan selluloosaa (kasviperäistä ainetta) hyvin
• siileillä on ihastuttavat vampyyrihampaat
• siilien lähimmät elävät sukulaislajit ovat gymnurat eli kuurotat (jotka, jotka sekavasta nimestään huolimatta eivät myöskään ole jyrsijöitä)
• Siilit ovat sukua myös varsoille, myyrille ja solenodoneille. Mikään niistä ei ole jyrsijöitä!
• Eulipotyphla on niiden järjestön nimi, joka tarkoittaa ”todella lihava ja sokea”. Nämä tutkijat eivät hakkaa puskista! Tosin äänestän ”todella söpö ja huononäköinen” puolesta.
• Jos haluat tietää, onko eläin jyrsijä vai ei, katso sen hampaita. Jos sillä on suu täynnä pieniä teräviä hampaita se ei todellakaan ole jyrsijä!