Aspergerin oireyhtymän lääketieteellinen määritelmä

Aspergerin oireyhtymä: Autistinen häiriö, joka on huomattavin siitä, että sitä sairastavien henkilöiden älylliset ja sosiaaliset kyvyt poikkeavat usein suuresti toisistaan.

Aspergerin oireyhtymä on laaja-alainen kehityshäiriö, jolle on ominaista kyvyttömyys ymmärtää, miten olla sosiaalisesti vuorovaikutuksessa. Oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä voivat olla myös kömpelöt ja koordinoimattomat motoriset liikkeet, sosiaalinen häiriö, johon liittyy äärimmäinen itsekeskeisyys, rajalliset mielenkiinnon kohteet ja epätavalliset mielenkiinnon kohteet, toistuvat rutiinit tai rituaalit, puhe- ja kielelliset erityispiirteet sekä nonverbaalisen kommunikaation ongelmat.

Aspergerin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä (”Aspieilla”, kuten monet itseään kutsuvat) on yleensä vain vähän kasvojen ilmeitä vihaa tai surua lukuun ottamatta. Useimmilla on erinomainen ulkoaopiskelumuisti ja musiikilliset kyvyt, ja he kiinnostuvat voimakkaasti yhdestä tai kahdesta aiheesta (joskus syrjäyttäen muut aiheet). He saattavat puhua pitkään lempiaiheestaan tai toistaa sanan tai lauseen monta kertaa. Aspergerin oireyhtymää sairastavilla ihmisillä on taipumus olla ”omassa maailmassaan” ja keskittyä omiin asioihinsa.

Aspergerin oireyhtymä puhkeaa yleensä 3 vuoden iän jälkeen. Joillakin henkilöillä, joilla on autismin piirteitä (aivojen kehityshäiriö, jolle on ominaista sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaatiotaitojen heikentyminen) mutta joilla on hyvin kehittyneet kielelliset taidot, voidaan diagnosoida Aspergerin oireyhtymä.

Aspergerin oireyhtymään ei ole olemassa erityistä hoitoa tai parannuskeinoa. Hoito, joka on oireenmukaista ja kuntouttavaa, voi sisältää sekä psykososiaalisia että psykofarmakologisia interventioita, kuten psykoterapiaa, vanhemmille annettavaa kasvatusta ja koulutusta, käyttäytymisen muuttamista, sosiaalisten taitojen harjoittelua, koulutuksellisia interventioita ja/tai lääkkeitä, kuten psykostimulantteja, mielialan stabilisaattoreita, beetasalpaajia ja trisyklisiä masennuslääkkeitä.

Aspergerin oireyhtymää sairastavien lasten tulevaisuudennäkymät ovat paremmat kuin niiden, joilla on muuntyyppisiä pervasiivisia kehityksessä ilmeneviä kehityshäiriöitä, ja he ovat todennäköisemmin itsenäisesti toimintakykyisinä aikuisinakin aikuisina. Useimmissa tapauksissa näillä henkilöillä on kuitenkin edelleen jossain määrin hienovaraisia häiriöitä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Myös psykoosin (mielenterveyden häiriön) ja/tai mielialahäiriöiden, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden, kehittymisen riski on suurentunut myöhempinä vuosina.

Oireyhtymä on saanut nimensä Hans Aspergerin mukaan, joka julkaisi vuonna 1944 artikkelin, jossa kuvattiin käyttäytymismallia useilla nuorilla pojilla, joiden älykkyysosamäärä ja kielellinen kehitys olivat normaaleja mutta joilla oli autistista muistuttavaa käytöstä. Hans Asperger (1906-1980) oli uraauurtava lastenlääkäri Itävallassa. Hän johti leikkipedagogista asemaa Wienin yliopistollisessa lastenklinikassa vuonna 1932 ja tuli lastenklinikan johtajaksi vuonna 1946. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan olivat ”psyykkisesti epänormaalit” lapset.

Yleisiä kirjoitusvirheitä ovat Aspergers, Aspberger, Aspberger, Aspberger, Aspbergers, Asberger, Asbergers, Asbergers tai Asbergerin tauti.

QUESTION

Nauraminen tuntuu hyvältä, koska nauraminen… Ks. vastaus