Astereognoosi
Astereognoosi (tai taktiilinen agnosia, jos vain toinen käsi on sairastunut) on kyvyttömyys tunnistaa esine käsien aktiivisen kosketuksen avulla ilman muuta aistitietoa, kuten visuaalista tai sensorista tietoa. Henkilö, jolla on astereognoosi, ei kykene tunnistamaan esineitä käsittelemällä niitä, vaikka kosketus-, proprioseptiikka- ja lämpöaistimukset ovat ehjät. Kun näköä ei ole (eli silmät ovat kiinni), astereognoosia sairastava henkilö ei pysty tunnistamaan käteensä laitettua esinettä sellaisten vihjeiden perusteella kuin rakenne, koko, tilalliset ominaisuudet ja lämpötila. Toisin kuin agnosia, kun esinettä havainnoidaan visuaalisesti, esineen tunnistamisen pitäisi onnistua.
Neurologia
Astereognoosia sairastavat henkilöt saattavat pystyä tunnistamaan esineen nimen, käyttötarkoituksen tai alkuperän vasemmalla kädellä, mutta eivät oikealla kädellä tai päinvastoin tai molemmilla käsillä. Astereognoosilla viitataan erityisesti henkilöihin, joilta puuttuu molempien käsien tuntoaistitunnistus. Vaurioituneessa kädessä (kädissä) he saattavat pystyä tunnistamaan perusmuodot, kuten pyramidit ja pallot (poikkeuksellisen vaikeasti), mutta eivät silti pysty tunnistamaan tavallisia esineitä helposti tunnistettavien ja yksilöllisten piirteiden perusteella, kuten haarukkaa sen piikkien perusteella (vaikka henkilö voi ilmoittaa tuntevansa pitkän metallitangon, josta lähtee useita teräviä tankoja yhtenäiseen suuntaan). Nämä oireet viittaavat siihen, että hyvin erityinen aivojen osa on vastuussa yhteyksien luomisesta tuntoärsykkeiden ja näiden ärsykkeiden toimintojen/suhteiden välillä, mikä yhdessä sen suhteellisen vähäisen vaikutuksen kanssa, joka tällä häiriöllä on henkilön elämänlaatuun, selittää osaltaan tuntoagnosiaa sairastavia henkilöitä koskevien raporttien ja tutkimusten harvinaisuuden. Joissakin tapauksissa henkilöillä, joilla on taktiiliagnosia, voi kuitenkin olla monia haasteita jokapäiväisessä elämässä ja ammatissa. Esimerkkinä voidaan mainita tehtävät, jotka edellyttävät nopeaa kirjoittamista, sillä tämä agnosia-tyyppi estää näppäinten tunnistamisen ilman näppäimistöön katsomista.
Astagnoosi liittyy joko oikean tai vasemman aivopuoliskon oikean tai vasemman puoliskon aivokuoren parietaalilohkon tai selkärangan tai parieto-temporo-occipitaalilohkon (posterioriset assosiaatioalueet) vaurioihin. Huolimatta dorsaalisen ja ventraalisen aivokuoren välisistä ristikkäisistä yhteyksistä fMRI-tulokset viittaavat siihen, että ventraalisen aivokuoren vaurioista kärsivät henkilöt ovat vähemmän herkkiä kohteiden 3D-rakenteelle kuin ne, joilla on dorsaalisen aivokuoren vaurio. Toisin kuin ventraalinen aivokuori, dorsaalinen aivokuori pystyy laskemaan objektien representaatioita. Näin ollen henkilöillä, joilla on häiriöitä esineiden tunnistamisessa, on todennäköisemmin vaurioita selkäaivokuoressa. Alzheimerin tautia sairastavilla on heikentynyt stereognoosi eli kyky hahmottaa ja tunnistaa esineen muoto ilman visuaalista ja auditiivista informaatiota. Tämä tukee käsitystä siitä, että astereognoosi näyttäisi olevan assosiatiivinen häiriö, jossa tuntoaistitiedon ja muistin väliset yhteydet ovat häiriintyneet.
Mikäli astereognoosille on ominaista tuntoaistitiedon tunnistamisen puute molemmissa käsissä, se näyttäisi liittyvän läheisesti tuntoaistin agnosiaan (yhteen käteen liittyvä häiriö). Taktiiliagnosiahavainnot ovat harvinaisia ja tapauskohtaisia. Josef Gerstmann kertoo kokemuksestaan potilaasta JH, 34-vuotiaasta jalkaväkimiehestä, jonka takimmainen parietaalilohko oli vaurioitunut ampumahaavan seurauksena. Loukkaantumisen jälkeen JH ei kyennyt tunnistamaan tai yksilöimään arkipäiväisiä esineitä niiden merkityksen, alkuperän, tarkoituksen ja käyttötarkoituksen mukaan vasemman kätensä avulla pelkän tuntoaistin avulla. Hänen liikkuvuussuorituksensa, alkeisherkkyys ja puheensa olivat kunnossa, eikä hänellä ollut poikkeavuuksia aivohermoissa.
Suurin osa kaikista esineistä, joita JH kosketti vasemmalla kädellään, jäi tunnistamatta, mutta hyvin yksinkertaiset esineet (esim. pallot, pyramidit, kuutiot jne.) tunnistettiin säännöllisesti pelkän muodon perusteella. Monimutkaisempien esineiden kohdalla hänen käyttäytymisensä ja tunnistamisensa vaihteli päivittäin hänen tuntoresurssiensa perusteella, jotka muuttuivat ajan myötä ja riippuivat hänen väsymyksestään. Toisin sanoen JH:n kyky tunnistaa riippui hänen keskittymisestään ja kyvystään tunnistaa yksinkertaisia muotoja ja yksittäisiä ominaisuuksia, kuten kokoa, muotoa jne. Kun häntä kuulusteltiin tarkemmin ja hän ponnisteli enemmän, hän pystyi tunnistamaan oikein esineen tarkemmat ominaisuudet (esim. pehmeys, pyöreä tai kulmikas, leveä tai kapea) ja pystyi jopa piirtämään siitä kopion, mutta hän jäi usein kykenemättömäksi tunnistamaan esineen nimeä, käyttötarkoitusta tai alkuperää. Tämä käyttäytymisvaje ilmeni, vaikka JH olisi käsitellyt esinettä täysin ehjällä oikealla kädellään.
Toimenpiteissä keskitytään yleensä auttamaan näitä potilaita ja heidän perhettään ja hoitajiaan selviytymään ja sopeutumaan tilaan ja lisäksi auttamaan potilaita toimimaan itsenäisesti omassa kontekstissaan.