Astrolatria
Heprealaisessa Raamatussa viitataan toistuvasti astrolatriaan. Niinpä 5. Moos. 4:19, 17:3 sisältää ankaran varoituksen auringon, kuun, tähtien tai minkään taivaallisen joukon palvomisesta. Taivaan sotajoukon eli tähtien palvontaan syyllistymisen sanotaan olleen Juudan valtakunnan tuhon syy (II Kun. 17:16). Kuningas Josian vuonna 621 eKr. kerrotaan poistaneen kaikenlaisen epäjumalanpalveluksen Juudasta, mutta astrolatriaa jatkettiin yksityisesti (Sefi 1:5; Jer. 8:2, 19:13). Hesekiel (8:16) kuvaa auringonpalvontaa, jota harjoitettiin Jerusalemin temppelin pihalla, ja Jeremia (44:17) väittää, että temppelin tuhoutumisen jälkeenkin erityisesti naiset pitivät kiinni siitä, että he jatkoivat ”taivaan kuningattaren” palvontaa.
Augustinus Hippolainen kritisoi auringon- ja tähtienpalvontaa teoksissaan De Vera Religione (37.68) ja De civitate Dei (5.1-8). Myös paavi Leo Suuri tuomitsi astrolatrian ja Sol Invictuksen kultin, jonka hän asetti vastakkain kristillisen synnynnäisyyden kanssa.
Tällaisista kielloista huolimatta tutkimuksen puolestapuhuja Dorothy M. Murdock on julkaissut aiheesta kirjoja ja opettaa aurinkoallegorian ja Kristuksen elämän välisiä yhteyksiä. Hän menee myös tähtitieteellisiä vertailuja pidemmälle ja postuloi yhteyksiä monien varhaisten abrahamilaisten uskontojen alkuperän välillä Egyptin, Rooman ja Kreikan muinaisiin mytologioihin.
Koraanissa on voimakkaita kieltoja astrolatriaa vastaan.
Koraanissa mainitaan vahva kielto astrolatriasta profeetta Abrahimin tekemän taivaankappaleiden havainnoinnin kautta, joiden palvominen oli yleistä Babylonian uskonnossa tuolloin.
Alhaalla on viittaus Koraanista, Sura Anaam, luku 6, jakeet 75-80
75. Näin osoitimme Ibrahimille (Abrahamille) taivaan ja maan valtakunnan, että hän olisi yksi niistä, joilla on usko varmuudella.
76. Kun yö peitti hänet pimeyteen, hän näki tähden. Hän sanoi: ”Tämä on minun herrani.” Mutta kun se laski, hän sanoi: ”En pidä niistä, jotka laskevat.”
77. Kun hän näki kuun nousevan, hän sanoi: ”Tämä on minun herrani.” Mutta kun se laski, hän sanoi: ”Ellei herrani johdata minua, joudun varmasti eksyneiden joukkoon.”
78. Kun hän näki auringon nousevan, hän sanoi: ”Tämä on minun herrani. Tämä on suurempi.” Mutta kun se laski, hän sanoi: ”Oi minun kansani! Minä olen todellakin vapaa kaikesta, jonka te liitätte Allahin kumppaniksi palvonnassa.”
79. Totisesti, olen kääntänyt kasvoni Häntä kohti, joka on luonut taivaat ja maan Hanifa (islamilainen yksijumalaisuus, eli se, ettei palvota ketään muuta kuin Allahia yksin), enkä kuulu Al-Mushrikuniin (ks. V.2:105).”
80. Hänen kansansa kiisti hänen kanssaan. Hän sanoi: ”Riitelettekö kanssani Allahista, kun Hän on opastanut minua, enkä minä pelkää niitä, jotka te liitätte Allahiin palvonnassa. (Minulle ei voi tapahtua mitään) paitsi silloin, kun Herrani (Allah) tahtoo jotain. Herrani käsittää tietämyksellään kaiken. Etkö silloin muista?
Al-Koraani, Sura Anaam (luku 6, jae 75-80)