Ataksian ja apraksian ero

Ataxia vs. apraksia

Neurologiset vauriot ovat aina olleet monimutkaisia, sillä keskushermoston ja sen lukuisien väylien ymmärtäminen ei ole helppoa. Ataksia ja apraksia sekoitetaan usein toisiinsa, mutta ne ovat kaksi hyvin erilaista neurologista oiretta.

Ataksia on neurologinen oire, jossa lihasten koordinaatio heikkenee. Se on eräänlainen liikehäiriö. Apraxia taas on kyvyttömyyttä suorittaa monimutkaisia, tarkoituksenmukaisia liikkeitä, jotka henkilö on jo oppinut. Apraxia on tehtävän suorittamatta jättämistä siitä huolimatta, että on halua ja kykyä saada liike aikaan. Apraxia on motoristen hermojen hankittu häiriö, joka johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää käskyjä. Ataksia johtuu pikkuaivojen vaurioista, mutta apraksia johtuu aivojen vaurioista. Ataksia nähdään ”lihasten luovuttamisena”, mutta apraxia on seurausta motorisen impulssin puuttumisesta huolimatta siitä, että lihasvoima ja -kyky ovat kunnossa. Ataksia on merkki jostakin pikkuaivojen tilasta, se on seurausta pikkuaivojen vauriosta, mutta apraksia on itse kliininen tila. Apraxia voidaan selittää myös kyvyttömyydeksi rakentaa tarkoituksenmukaisia (vapaaehtoisia) toimintoja. Kun ataksia on aisti- ja liikuntatoimintojen menetystä, apraksiassa on kyse vain liikuntatoimintojen eli lihasliikkeiden puutteesta.

Ataksian syitä ovat keskushermoston ja erityisesti pikkuaivojen vauriot, altistuminen tietyille kemiallisille aineille, kuten etanolille, B12-vitamiinin puutos, kilpirauhasen toimintahäiriö, säteilymyrkytys jne. Ataksian syynä on vaurio isoaivoissa.

Ataksiatyyppejä ovat pikkuaivojen ataksia, sensorinen ataksia ja vestibulaarinen ataksia. Pikkuaivoaksia ilmenee kävelyn häiriöinä, tasapainovaikeuksina, kävelyn häiriöinä ja muina motorisina häiriöinä, kuten vapinana ja vaikeutena kääntyä kävellessä. Sensorinen ataksia johtaa henkilön horjumiseen, kun häntä pyydetään seisomaan jalat lähellä toisiaan ja silmät kiinni eli Rombergin merkkiin. Tämä johtuu häiriöstä proprio-receptiossa (kehon suuntautumisessa), joka on korvakäytävien toimintaa. Vestibulaarinen ataksia johtuu korvan sisällä sijaitsevan vestibulaarisen järjestelmän patologisista muutoksista, jotka johtavat ataksiaan, johon liittyy pahoinvointia, oksentelua ja huimausta.

Apraksian tyypit ovat ideomotorinen apaksia, käsitteellinen apaksia, puheapaksia ja konstruktiivinen apaksia. Ideomotorinen apraxia ilmenee kyvyttömyytenä suunnitella tai suorittaa vapaaehtoisia toimia, kuten sulkea paidan nappeja jne. Käsitteellinen apraxia ilmenee kykenemättömyytenä miettiä jonkin toiminnon suorittamiseen tarvittavia vaiheita. Tästä tyypistä kärsivät ihmiset sekoittavat asioita ja tekevät viimeiset asiat ensin ja ensimmäiset asiat viimeisenä. Esimerkki tämäntyyppisestä apraksiasta on, että henkilö laittaa ensin vihannekset kattilaan ja sitten vasta ruoanlaittoon tarvittavan öljyn. Puheapraxiaa esiintyy sekä aikuisilla että lapsilla. Sitä esiintyy tyypillisesti henkilöillä, joiden puhekyky on aiemmin ollut ehjä. Siihen liittyy jo hankittujen puhetasojen menetys. Siihen liittyy yleensä artikulaatiovirheitä lauseita muodostettaessa. Ataksian hoito on fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja ataksiaa aiheuttavan vaurion hoitoa. Apraxian hoito on vain fysioterapiaa, fysioterapiaa ja toimintaterapiaa.

Yhteenveto:

Ataksia on lihasheikkoudesta johtuvaa hallittujen ja koordinoitujen lihasliikkeiden menetystä, kun taas apraksia on kyvyttömyyttä suorittaa tarkoituksenmukaisia liikkeitä asianmukaisesta koordinaatiosta ja lihasvoimasta huolimatta. Ataksiassa henkilön kyvyttömyys johtuu pikkuaivoissa risteävien hermoratojen viasta, mutta apraksiassa kaikkia monimutkaisia integroituja liikkeitä on vaikea suorittaa.